Sosiaalisten tilanteiden pelko ja asperger/autismi
Tuntuu ettei vaikeille tilanteille itsensä altistaminen auta. Olen esim ollut samassa työpaikassa yli vuoden ja edelleen ahdistaa jo pelkkä tervehtiminen. Terapiassa kävin muutama vuosi sitten, mutta terapeutti sanoi että käynnit on sama lopettaa kun kerran osaan jo "hallita" pelkojani välttelemällä ihmisiä ja vaikeita tilanteita.
Kommentit (9)
Kyseessä saattaa olla estynyt persoonallisuushäiriö. Näin ainakin itselläni, kun altistaminen ei tosiaan auta mitään vaan kaikki pelko ja ahdistus alkaa seuraavana aamuna kuin alusta. Tätä on monen hoitohenkilön ja muun ollut vaikea ymmärtää.
Ennemminkin toistensa poissulkevia, mutta on kai rajatapauksissa mahdollista, koska pelko ilmentää ylireagointina ettei osaa olla riittävästi, sen sijaan tyypillisesti autismissa on vaikeus ymmärtää mitä edellytetään kanssakäymiseltä.
Varmaan onkin terapeutti noin sanonut.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä saattaa olla estynyt persoonallisuushäiriö. Näin ainakin itselläni, kun altistaminen ei tosiaan auta mitään vaan kaikki pelko ja ahdistus alkaa seuraavana aamuna kuin alusta. Tätä on monen hoitohenkilön ja muun ollut vaikea ymmärtää.
Estyneessä persoonallisuushäiriössä ja naisten autismissa on samat ydinoireet liittyen sosiaalisiin tilanteisiin. Naisille on yleensä tärkeämpää kuulua joukkoon, miesautistit harvemmin haluavat kavereita. Naiset oppivat jo pienestä pitäen matkimaan neurotyypillistä.
Mulla diagnosoitiin ensin estynyt ja muutamaa vuotta myöhemmin epävakaa, vaikka mulla oli ekkoja ja erikoisia ruokailutottumuksia. Sitten tuokin vaihtui vuosia myöhemmin aspergeriksi ja adhd:ksi
Estynyt voisi selittää tuon. Ymmärrän kyllä että vaatteet päällä voi ahdistaa, tilan materiaalit, valot, äänen kulkeminen, mutta ihmiset? Mitä niillä on väliä?
Kuulostaapa huonolta terapeutilta, moni sanookin että itselleen oikean terapeutin löytö on hyvin vaikeaa.
Varsinkin terapeutin löytö, joka on kunnolla perehtynyt alallaan sinun tyylisiin vaivoihin, suosittelen uuden etsimistä, kunnes oikea löytyy.
Elämä on joskus hieman vaikeaa jos pelkotilat hallitsevat elämää liian paljon. Täytyy vain selviytyä niiden kanssa.
Isossa kaupungissa oireet varmaan pahenevat, ehkä pienemmässäkin. Ehkei ne työpaikat ja alat sovi kaikille. Ellei tee omaehtoisesti jotain sopivaa alaa.
Mulla sama. Olen liian itsetietoinen vai mikä se sana on.