Onko järkevää avioitua nykypäivän vaihtokulttuurissa?

Vaikka avioliitossa ei olisi järkeä niin monelle taitaa olla kyse tunneasiasta.

Itse en halua naimisiin eikä halua puolisoni. Emme kuulu kirkkoon, joten avioliittoon ei liity mitään "siunauksen" tarvetta, emme myöskään kumpikaan ajattele avioliittoa jonakin "sukujen yhdistymisenä" (liitytään toisen sukuun tai perheeseen). Meillä ei ole mitään käytännön syitä mennä naimisiin eikä varmaan kumpikaan ajattele, että avioliitto jotenkin sitoisi meitä toisiimme vahvemmin kuin nykyinen avoliitto.

Mutta ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat naimisiin. Ei ole mitenkään minulta pois.

Voihan sitä noinkin ajatella, jos raha ja omaisuus on tärkein arvo.

Kelle on, kelle ei. Onhan siinä joitain juridisia eroja avoliittoon verrattuna, esim. lesken asumisoikeus ja leskeneläke. Itse en näe mitään syytä avioitua, avoliitossa on hyvä olla.

Suosittelen aloittajalle vain tätä vauvapalstailua. 

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä noinkin ajatella, jos raha ja omaisuus on tärkein arvo.

Tämä on nyt se tunnepuoli joka puhuu.

Se että ajattelee myös omaa talouttaan ei tarkoita että se on ainut mikä merkitsee.

Eikös se aikuisuuteen kuulu riskien arviointi ja kestävien valintojen teko jotta ei toisteta isien ja äitien virheitä?

Vierailija kirjoitti:

on se kannattavaa. nainen saa erossa puolet miehen omaisuudesta. miehelle avioliitossa ei ole mitään järkeä, mutta pillunpuutteessaan se on helppo saada huijattua naimisiin.

Mitä jos kuitenkin selvittäisit, mitä se omaisuuden ositus tarkoittaa? Ja samalla kannattaa myös googlata avioehto.

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulmasta ei pienintäkään järjen hiventä.

- Yli puolet liitoista päättyy eroon, suurin osa naisten hakemina

- Erossa mies tyypillisesti häviää taloudellisesti ja mahdollisten lasten elatukseen ja tapaamisiin liittyvissä asioissa yhteiskunta on äidin puolella

- Liiton aikana naisten voimaantumispaskan ansiosta mies on alun huumavuosien jälkeen lähinnä alisteisen kotiorjan asemassa, jossa vapaudet minimoidaan ja velvollisuudet maksimoidaan

-

Millä tavalla mies häviää lasten elatuksen suhteen? Meillä kun lapset lasten isän tahdosta ovat 80% mulla, ja elatusapu on laskennallinen summa (esim. vaatteet ja ruuat yleisen elinkustannusindeksin mukaan), niin onhan se ihan selvä, että minä (nainen) maksan lasten kuluja enemmän kuin heidän isänsä, joka maksaa vain tasaisesti elaria (joka on siis laskettu siten, että se kattaa 50% lasten kuluista). Jos lapsi haluaakin kalliimman vaatteen tai aloittaa uuden harrastuksen, minähän siinä joudun laittamaan enemmän tiskiin, kuin mitä elariin on laskettu.

Lasten isäkin totesi, että eron jälkeen hänellä menee lapsiin vähemmän rahaa kuin ennen eroa. Hän siis sekä hoitaa lapsia vähemmän, että maksaa lasten kuluja vähemmän. Ei tarvi miettiä, miksi erosin.

Avioliitto takaa joitain lain turvaamia etuja molemmille osapuolille. Omaisuudesta voi tehdä avioehdon. Yleisesti voin todeta että aviossa olevat saavat parempaa kohtelua monessa paikassa, eritoten naimisissa oleva nainen saa parempaa palvelua kaikissa virallisissa yhteyksissä, miksei kaupallisissakin (omat kokemukset, saa olla eri mieltä). Kyllä se virallistaa suhteen tavalla johon nämä avoliittoilu-tinderöinti-suhteet eivät koskaan pääse.

Eikä avioliitosta tarvitse tehdä uskonnollista hautaan asti- hömppää, tai taloudellisesti jommalle kummalle katastrofaalista, avioehto on yksinkertaista tehdä. Me mentiin naimisiin ihan vain omaksi iloksi että voidaan olla mies, vaimo, ja ennen kaikkea perhe. Sama sukunimi molemmille ja lapsille. Ei ilman avioliittoa oikein osaisi ajatella perhettä oikeana perheenä jossa pyörii eri sukunimellä varustettu häiskä ilman mitään velvollisuuksia perheen elätykseen, tai myöskään oikeuksia. 

Ei sitä töihinkään sitouduta ennenkuin työsopimus on allekirjoitettu - yleensä pimeissä työsuhteissa tulee ongelmia, palkanmaksu takkuaa, sääntöjä ei noudateta yms. Ihan sama juttu ihmissuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulmasta ei pienintäkään järjen hiventä.

- Yli puolet liitoista päättyy eroon, suurin osa naisten hakemina

- Erossa mies tyypillisesti häviää taloudellisesti ja mahdollisten lasten elatukseen ja tapaamisiin liittyvissä asioissa yhteiskunta on äidin puolella

- Liiton aikana naisten voimaantumispaskan ansiosta mies on alun huumavuosien jälkeen lähinnä alisteisen kotiorjan asemassa, jossa vapaudet minimoidaan ja velvollisuudet maksimoidaan

-

Millä tavalla mies häviää lasten elatuksen suhteen? Meillä kun lapset lasten isän tahdosta ovat 80% mulla, ja elatusapu on laskennallinen summa (esim. vaatteet ja ruuat yleisen elinkustannusindeksin mukaan), niin onhan se ihan selvä, että minä (nainen) maksan lasten kuluja enemmän kuin heidän isänsä, joka maksaa vain tasaisesti elaria (joka on siis laskettu siten, että se kattaa 50% lasten kuluista). Jos lapsi haluaakin kalliimman vaatteen tai aloittaa uuden harrastuksen, minähän siinä joudun laittamaan enemmän tiskiin, kuin mitä elariin on laskettu.

Lasten isäkin totesi, että eron jälkeen hänellä menee lapsiin vähemmän rahaa kuin ennen eroa. Hän siis sekä hoitaa lapsia vähemmän, että maksaa lasten kuluja vähemmän. Ei tarvi miettiä, miksi erosin.

Koska näitä juttuja kirjoittelevilla parisuhde, lapset ja rahallinen omaisuus ovat vain teoriaa.

Vierailija kirjoitti:

on se kannattavaa. nainen saa erossa puolet miehen omaisuudesta. miehelle avioliitossa ei ole mitään järkeä, mutta pillunpuutteessaan se on helppo saada huijattua naimisiin.

Just on iltalehdessä juttu pariskunnasta, jossa naisella ollut suurempi omaisuus yhteen mennessä ja mies vei avioerossa leijonanosan naisen omaisuudesta. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f745a9cc-59a7-4ad8-b42e-ff979f571ae1

Että ei taida olla sukupuolisidonnaista tuollainen toisen rahojen vieminen. Ylipäätään ihmettelen miksi kukaan - saati varakas ihminen - menisi naimisiin ilman avioehtoa.

Avioliitto on juridinen sopimus, jonka saa käyttöön solmimalla avioliiton ja jotka saa purettua erotessa. Lähes kaiken saa käyttöön sopimuksilla ja testamentilla, mutta ne pitäisi sitten muuttaa erikseen, jos parisuhde päättyy eroon.

Ketjun miehiä suosittelen lämpimästi selvittämään, mikä on avioehto, miten omaisuus ositetaan ilman sitä, mitä elatusvelollisuus tarkoittaa ja mitkä seikat vaikuttavat lasten huoltajuutta päätettäessä.

Avioliittonormin tehtävä on turvata vaimo työmiehille.

Ihan tosissaan, tekisin aina täyden avioehdon avioeron varalle ja avioliiton aikana pitäisin selkeänä sen, kuka omistaa mitäkin ja jakaisin kulut reilusti siinä joka päiväisessä elämässä (esim. kun toinen on perhevapaalla yhteisestä lapsesta, työssäkäyvä maksaa enemmän kuluja, jolloin työssäkäyvä ei jää ns. velkaa toiselle siitä, ettei hoitanut osuuttaan lapsen hoito- ja elatusvastuusta).

Avio-oikeuden säilyttäisin puolison kuoleman varalle. Sillä turvataan esim. se, ettei puolison kuoltua puoliso jää asunnottomaksi kuolleen lasten perittyä asunnon, vaan hänellä säilyy oikeus asua kotina pitämässään asunnossa. Onkohan mitään muuta konkreettista hyötyä? Perintökuviot voi varmistaa myös testamentilla, eli siihen ei tarvitse olla aviossa.

Olen seurustellut kahden miehen kanssa elämäni aikana, molemmat olen rengastanut. Ensimmäinen nukkui pois viidentoista vuoden suhteen jälkeen. Avioliitto on itselleni tärkeä vakauttava tekijä perhe-elämässä. Se helpottaa yhteisen omaisuuden keräämistä, asunto-omaisuutta, asuntolainaa, koko taloutta kun on yhteiset rahat. Myös lasten osalta on helppoa, kun ei tarvitse miettiä sukunimiä tai isyyksien tunnustamista erikseen. Kun elämä lähenee loppuaan, on hyvä kun puoliso on se, joka voi päättää asioista. 

Näitä lueskellen syyt taitavat olla juurikin niitä tunnesyitä. Se joka mainitsi "työsopimus" metaforan oli mielestäni järkevä pointti.

Ei siinä ettenkö avioehtoa jo tuntisi, kai se vain mietityttää miksi asian takia pitäisi "juosta lisälenkki" juridisissa asioissa jos avoliitto toimii jo samalla tavalla muutenkin. Oletan että kyse on puhtaasti vain siviilisäädyn muutoksesta.

Kyllähän sillä tietynlainen yhdistävä vaikutus on mutta luulen että kestävän pohjan suhde ei sitä edes tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä noinkin ajatella, jos raha ja omaisuus on tärkein arvo.

Tämä on nyt se tunnepuoli joka puhuu.

Se että ajattelee myös omaa talouttaan ei tarkoita että se on ainut mikä merkitsee.

Eikös se aikuisuuteen kuulu riskien arviointi ja kestävien valintojen teko jotta ei toisteta isien ja äitien virheitä?

Ei se ole mikään tunnetta, että rahaa on ollut koko ajan enemmän kuin olen perustarpeisiini tarvinnut. Itseasiassa lapsuuteni oli elämäni köyhintä aikaa. Vaikka puoliso puolittaisi nykyisen omaisuuden, en silti vajoaisi taloudelliseen kurjuuteen. Millä tavalla tämä on tunneasia?  

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut kahden miehen kanssa elämäni aikana, molemmat olen rengastanut. Ensimmäinen nukkui pois viidentoista vuoden suhteen jälkeen. Avioliitto on itselleni tärkeä vakauttava tekijä perhe-elämässä. Se helpottaa yhteisen omaisuuden keräämistä, asunto-omaisuutta, asuntolainaa, koko taloutta kun on yhteiset rahat. Myös lasten osalta on helppoa, kun ei tarvitse miettiä sukunimiä tai isyyksien tunnustamista erikseen. Kun elämä lähenee loppuaan, on hyvä kun puoliso on se, joka voi päättää asioista. 

Nämäkään perusteet ei kuulosta kovin merkityksellisiltä. Lapsen sukunimestä päättäminen nyt on useimmiten aika helppo rasti silloinkin, jos ollaan avoliitossa. Itse en ottanut miehen sukunimeä naimisiin mennessäni. Isyyden tunnustaminen hoituu normaalin raskausajan neuvolakäynnin yhteydessä, eli eipä ole mikään homma sekään.

En ymmärrä, miksi pitäisi kerryttää nimen omaan yhteistä omaisuutta? Eikös se omaisuuden arvo ole ihan sama, vaikka omistussuhteet onkin yksilöillä erikseen? Eikä se lainan ottaminen tai sijoittaminen, sen vaikeampaa tai helpompaa ole, oli sitten yhteiset rahat tai kahden yksilön varallisuudesta kyse (asunnonhan voi ostaa sellaisissa omistussuhteissa, mihin kummallakin on varaa, jos varallisuus on kovin eri, eli joka tapauksessa voidaan huomioida kummankin maksukyky, vaikkei oltaisikaan aviossa).

Vierailija kirjoitti:

Se helpottaa yhteisen omaisuuden keräämistä, asunto-omaisuutta, asuntolainaa, koko taloutta kun on yhteiset rahat. Myös lasten osalta on helppoa, kun ei tarvitse miettiä sukunimiä tai isyyksien tunnustamista erikseen. Kun elämä lähenee loppuaan, on hyvä kun puoliso on se, joka voi päättää asioista. 

Tjaa... mä olen tehnyt tuon kaiken saman avoliitossa. Paperiasiat (testamentti ja edunvalvontavaltuutus) sai kuntoon pankissa samalla käynnillä asuntolainapapereiden kanssa.

Sama mietitko lapsen vai omaa sukunimeäsi, keskusteltava ne on läpi.

Isyys piti silloin käydä tunnustamassa, nythän se hoituu neuvolakäynnillä. Lastenvalvojalle kuntaeskukseen oli fyysisesti helpompi matka kuin maistraattiin lähikaupunkiin avioitumista varten.

Suurin osa liitoista päättyy katkeraan eroon vaikka aluksi vaikuttaa, että kyseessä on maailman paras ihminen. Liitto on huomattavasti helpompi purkaa, jos ei ole naimisissa. Olen katsonut vierestä todella katkeria eroja vaikka aluksi luulin, että olivat täydellisiä toisilleen. Pitkästä avoliitosta erosin itsekin kun nainen muuttui myrkkykäärmeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulmasta ei pienintäkään järjen hiventä.

- Yli puolet liitoista päättyy eroon, suurin osa naisten hakemina

- Erossa mies tyypillisesti häviää taloudellisesti ja mahdollisten lasten elatukseen ja tapaamisiin liittyvissä asioissa yhteiskunta on äidin puolella

- Liiton aikana naisten voimaantumispaskan ansiosta mies on alun huumavuosien jälkeen lähinnä alisteisen kotiorjan asemassa, jossa vapaudet minimoidaan ja velvollisuudet maksimoidaan

-

Millä tavalla mies häviää lasten elatuksen suhteen? Meillä kun lapset lasten isän tahdosta ovat 80% mulla, ja elatusapu on laskennallinen summa (esim. vaatteet ja ruuat yleisen elinkustannusindeksin mukaan), niin onhan se ihan selvä, että minä (nainen) maksan lasten kuluja enemmän kuin heidän isänsä, joka maksaa vain tasaisesti elaria (joka on siis laskettu siten, että se kattaa 50% lasten kuluista). Jos lapsi haluaakin kalliimman vaatteen tai aloittaa uuden harrastuksen, minähän siinä joudun laittamaan enemmän tiskiin, kuin mitä elariin on laskettu.

Lasten isäkin totesi, että eron jälkeen hänellä menee lapsiin vähemmän rahaa kuin ennen eroa. Hän siis sekä hoitaa lapsia vähemmän, että maksaa lasten kuluja vähemmän. Ei tarvi miettiä, miksi erosin.

Koska näitä juttuja kirjoittelevilla parisuhde, lapset ja rahallinen omaisuus ovat vain teoriaa.

Koska näin kommentoivalle naiselle on mahdotonta ymmärtää, että tällä foorumilla on myös miehiä, joilla on sekä rahallista omaisuutta että kokemuksia parisuhteista ja avioliitoista.