Muutin mieheni omistamaan taloon
Olemme seurustelleet mieheni kanssa 5 vuotta. Olen 30-vuotias. Muutin mieheni omistamaan taloon vuosi sitten. Siitä asti on tuntunut, että olisin vain kylässä jonkun luona. Kaipaan kotia jossa voin itse päättää sisustuksesta, siivota miten haluan ja tehdä asioita kotona mitä haluan. Tämä on ensimmäinen parisuhde jossa asun miehen kanssa yhdessä. Missä mättää? Olisiko sittenkin vain parempi hommata oma kämppä? Miten saisin itseni kotiutumaan mieheni kotiin?
Kommentit (105)
Muuta pian omaan kotiin, ole itse asunut nyt 10 v miehen omistamassa talossa ja vaikka saan tehdä paljonkin asioita "ominpäin" , niin kuitenkin on tunne vierailijasta.
Tarkoitatko siivoamisella että heität miehen tavarat ulos? Pää kuntonn nainen!!
Ja mies ei suostu/pysty muuttamaan, että voisitte hankkia yhteisen?
Sitä se vain on. Kotia ei voi olla kuin yksin asuessa. Muiden kanssa asuessa olet aina kylässä. Minulla tämä koskee myös omia lapsiani. Odotan vain, että nuorinkin muuttaa pois niin pääsen vuosikymmenien kyläreissulta vihdoin kotiin.
No miksi ette hommaa yhteisiä huonekaluja? Me sisustettiin molempien mieleiseksi ja aivan tuntuu omalta kodilta.
Olen asunut miehen omistamassa talossa kohta 15 vuotta enkä koskaan ole kokenut moista. Tärkeintä on hyväksyä se fakta, että en ole itse sijoittanut rahoistani euroakaan taloon eikä minulla siten ole samanlaista vastuuta ja oikeuksia kuin talon omistajalla on. Saan siivota juuri niin paljon kuin haluan, mutta kaikki sisustus- ja remonttiratkaisut keskustellaan yhdessä miehen kanssa. Halusin hurjasti yhden seinän purkamista, mutta miehen esiteltyä pohjapiirroksesta faktat ymmärsin, että toiveeni on kallis ja mahdoton.
Jos haluat tehdä kaiken haluamallasi tavalla, niin hanki oma asunto ja elä siellä omien toiveidesi mukaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ja mies ei suostu/pysty muuttamaan, että voisitte hankkia yhteisen?
Vahva oletus: ap:lla ei olisi varaa maksaa 50% siitä, mitä hän itse haluaa eikä mies suostu maksajaksi, koska hänellä on jo unelmiensa koti.
Onko mies asunut talossa jo edellisen liiton aikana?
Asuin 10 vuotta nyt jo eksän asunnossa. Aivan ihanan viihtyisä ja valoisa asunto ja tuntui kodilta samantien kuin astuin asuntoon. Siihen tehtiin kuitenkin pintaremontti ja kaikki värit suunniteltiin yhdessä. Minä ostin sitten itselle sijoituskaksion, jonne muutin eron jälkeen.
Pitäiskö vaihtaa miestä, jos hän ei saa tuntemaan oloasi siellä kodiksi. Siis miksi et saa edes siivota miten haluat ja miksi hän ei anna osallistua sisustukseen? Saisitko päättää mistää vaikka ostaisit osuuden asunnosta?
Vierailija kirjoitti:
No miksi ette hommaa yhteisiä huonekaluja? Me sisustettiin molempien mieleiseksi ja aivan tuntuu omalta kodilta.
Juuri niin. Miehen ehjät ja hyvät kalusteet roskiin ja "yhdessä" ostamaan uudet tilalle. Samalla voikin tehdä pientä pintaremonttia, koska eihän ne miehen tapetit enää sovi "yhdessä" valittujen kalusteiden kanssa.
Kannattaisiko kertoa miehelle noista tuntemuksista? Pelkkä asiasta keskustelu voi jo viedä sitä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi ette hommaa yhteisiä huonekaluja? Me sisustettiin molempien mieleiseksi ja aivan tuntuu omalta kodilta.
Juuri niin. Miehen ehjät ja hyvät kalusteet roskiin ja "yhdessä" ostamaan uudet tilalle. Samalla voikin tehdä pientä pintaremonttia, koska eihän ne miehen tapetit enää sovi "yhdessä" valittujen kalusteiden kanssa.
No kyllä se on tärkeää, että molemmat asunnossa viihtyvät. Mulla on pari huonekalua varastossa, jotta toisenkin tavarat tänne mahtui. Pintaremonttia pitää kuitenkin tehdä aina silloin tällöin. Tästäkin asunnosta pitäisi jo nuo tapetit vaihtaa, tosin tapetteja ei enää laiteta vaan maalataan.
En kyllä ostaisi osuutta asunnosta, jos sen voisi välttää. Paljon huoletompi elämä ilman asuntolainaa.
Minä tietäisin valinneeni väärän puolison, jos yhteenmuuton jälkeen alkaisi loputon vaatimusten lista siitä, miten pitäisi sisustaa, mitkä huolekalut pitää kantaa pois ja millaiset keittiönkaapin ovet saavat olon tuntumaan kotoisalta. Olettaisin, että puoliso olisi jo ennen yhteenmuuttoa käynyt kodissani ja nähnyt, millaista siellä on ja ymmärtänyt, että 2 vuotta sitten rakennetussa talossa ei normiasumisella yksinkertaisesti voi olla sellaista kulumaa, johon remonttia samantien tarvitaan.
Ap:n kertomat asiat pitäisi keskustella jo ennen yhteenmuuttoa, jolloin asunnon omistava voi laskea, paljonko hän joutuu kustantamaan siitä, että toiselle ei kelpaakaan olemassaoleva, vaan tarvitaan isoja muutoksia. Jos summa tuntuu suurelta, kannattaa harkita yhteenmuuttoa tai oikeastaan sitä, että ei muuteta yhteen. Erillään asuminen on joskus paras ratkaisu.
En kyllä koskaan muuttaisi taloon joka ainoastaan toisen omistuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Minä tietäisin valinneeni väärän puolison, jos yhteenmuuton jälkeen alkaisi loputon vaatimusten lista siitä, miten pitäisi sisustaa, mitkä huolekalut pitää kantaa pois ja millaiset keittiönkaapin ovet saavat olon tuntumaan kotoisalta. Olettaisin, että puoliso olisi jo ennen yhteenmuuttoa käynyt kodissani ja nähnyt, millaista siellä on ja ymmärtänyt, että 2 vuotta sitten rakennetussa talossa ei normiasumisella yksinkertaisesti voi olla sellaista kulumaa, johon remonttia samantien tarvitaan.
Ap:n kertomat asiat pitäisi keskustella jo ennen yhteenmuuttoa, jolloin asunnon omistava voi laskea, paljonko hän joutuu kustantamaan siitä, että toiselle ei kelpaakaan olemassaoleva, vaan tarvitaan isoja muutoksia. Jos summa tuntuu suurelta, kannattaa harkita yhteenmuuttoa tai oikeastaan sitä, että ei muuteta yhteen. Erillään asuminen on joskus paras ratkaisu.
Eksän uusi ei pitänyt yhtään meidän valitsemasta sisustuksesta vaan lähes kaikki huonekalut menivät uusiksi. Eksälle oli ihan sama millaiset huonekalut ja hyvin onnelliselta vaikuttavat. Onneksi suhde ei kaatunut huonekaluihin.
Tuommoisesta tunteesta on vaikea päästä yli. Voisitteko harkita muuttoa jonnekin, jonka valitsette yhdessä, josta maksat puolet ja siitä tulisi teidän yhteinen koti? Toinen vaihtoehto on tuo, että muutat yksin jonnekin (kestäisikö parisuhteenne sen?). Olen myös joutunut hetken asumaan vain miehen omistamassa kodissa ja se oli kamalaa, jatkuva tunne siitä, että olet kylässä jonkun luona. Nyt asun yksin omassa kodissa ja se on mahtavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tietäisin valinneeni väärän puolison, jos yhteenmuuton jälkeen alkaisi loputon vaatimusten lista siitä, miten pitäisi sisustaa, mitkä huolekalut pitää kantaa pois ja millaiset keittiönkaapin ovet saavat olon tuntumaan kotoisalta. Olettaisin, että puoliso olisi jo ennen yhteenmuuttoa käynyt kodissani ja nähnyt, millaista siellä on ja ymmärtänyt, että 2 vuotta sitten rakennetussa talossa ei normiasumisella yksinkertaisesti voi olla sellaista kulumaa, johon remonttia samantien tarvitaan.
Ap:n kertomat asiat pitäisi keskustella jo ennen yhteenmuuttoa, jolloin asunnon omistava voi laskea, paljonko hän joutuu kustantamaan siitä, että toiselle ei kelpaakaan olemassaoleva, vaan tarvitaan isoja muutoksia. Jos summa tuntuu suurelta, kannattaa harkita yhteenmuuttoa tai oikeastaan sitä, että ei muuteta yhteen. Erillään asuminen on joskus paras ratkaisu.
Eksän uusi ei pitänyt yhtään meidän valitsemasta sisustuksesta vaan lähes kaikki huonekalut menivät uusiksi. Eksälle oli ihan sama millaiset huonekalut ja hyvin onnelliselta vaikuttavat. Onneksi suhde ei kaatunut huonekaluihin.
Tuota minä kutsuisin kerskakulutukseksi.
Ostamalla 50% siitä miehen talosta, käypään markkinahintaan.