Meikkaamisen lopettaneet
Olen 35 ja meikannut teinistä asti. Meikkityyli ja meikin määrä on toki matkan varrella muuttunut.
Silti identiteettini on vahvasti meikkaavan. En halua kulkea ihmisten ilmoilla ilman, vaikka toki kaupassa käydessäni joskus olenkin niin tehnyt. Esim. töihin en ole koskaan mennyt ilman. Jotenkin minua nolottaisi näyttää työkavereille, kuinka eri näköinen olen ilman meikkiä. Olen ilman meikkiä tosi valju, ja ihmiset jotka ovat nähneet minut ainoastan meikattuna, ovat luulleet minun olevan meikitön. En siis meikkaa raskaasti, mutta kuitenkin niin, että eron huomaa. Saan meikistä edes jonkinlaiset piirteet.
Nyt olen parisuhteessa miehen kanssa, joka pitää minusta ilman meikkiä (uskomatonta mutta totta) ja alkanut miettiä, pitäisikö vihdoin vaan antaa naaman olla sitä mitä se on. Ei ole omaan silmään mikään ihastuttava näky ja koska tykkään värikkäistä vaatteista, tuntuu että meikitön naama ei oikein sovi sellaisiin vaatteisiin.
En siis todellakaan tiedä, mitä tekisin :D Kuulostaa typerältä "ongelmalta", mutta näköjään se on nyt muodostunut vähän niin kuin sellaiseksi.
Olen kai jossain murrosvaiheessa. Tavallaan haluaisin vihdoin vaan antaa itseni olla epätäydellinen oma itseni, mutta toisaalta taas uskon jääväni kaipaamaan meikattuja kasvojani. Ne ovat kuitenkin olleet niin iso osa minua..
Miten näin tyhmä juttu voi olla näin iso omassa päässäni?
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia/ajatuksia meikkaamisen lopettamisesta.
Kommentit (81)
Älä miehen vuoksi muuta sitä millainen olet ollut. Lopeta tai vähennä meikkiä jos itse niin haluat.
No, lopetin meikkaamisen, koska päätin lopettaa kemikaalien käyttämisen kehooni. Tosi harvoin tuntuu että voispa meikata. Että jos haluat motivaatiota meikkaamisen lopettamiseen, niin suosittelen toxic beauty dokumenttia vaikka ens alkuun
Minä en lopeta ikinä. Olen meikannut teinistä asti, vuosikymmeniä. Meikki on osa persoonaani.
Ikävuodet 20-30 meikkasin paljon. Sitten vaan evvk enää; käytännössä vain joillekin työreissulle tulee enää vaivauduttua.
Minulla jostain syystä alkoi karsea punoitus kasvoissa joskus 26-27 vuotiaana. Teini-iässä oli täydellisen kuulas Tuhkimo-iho 😂.
Tätä pitkään peittelin töissä mutta jotenkin sitä vain kyllästyi eikä enää 38v kiinnosta yhtään olenko punakka vai en. Vaihdoin työpaikkaakin tässä pari vuotta sitten ja käytännössä kaksi ensimmäistä päivää jaksoin tsempata ja sitten lopetin.
Töissä miesvaltaisella alalla, jos sillä nyt mitään merkitystä jollekulle.
Lopetin meikkaamisen, kun tuli korona ja jäin etätöihin. Kun ei ollut mitään menoa ihmisten ilmoille, ei tarvinnut meikkiäkään ja sitten kun pääsi ihmisten ilmoille, esim. ravintolaan, ei enää muistanut eikä oikeastaan jaksanutkaan meikata. Niin vähän meikkasin laiskuuttani jo ennen tätä, ettei ole niin massiivinen ero kuin jos laittaisi ripsiväriä, kulmaväriä ja valokynää.
Sitten sain lapsia, eikä taaskaan ollut mitään asiaa oikein mihinkään, minne tarvitsisi meikkiä. Meikitkin vanhentuivat.
Tykkään muuten huulipunista tosi paljon fiftarityylini kanssa, ja kissansilmärajauksista, mutta ei tosiaan ole näin lasten kanssa tarvetta. Joskus haaveilen kyllä, että esim. juhliin laittautuisi nätisti, mutta pitäis ostaa uudet meikit eikä niille ole tarvetta.
Hyvä iho on, tummanruskeat ripset, kulmatkin näkyy. Ei tarvetta meikata, ei tarvetta puhdistusaineille ja kosteuttaa voi misellivedellä ja luonnonkosmetiikan kosteusvoiteella, jota ei sitäkään tarvitse kuin syksystä kevääseen. Kesällä pärjää misellivedellä, eikä aina tarvitse sitäkään.
Aloitin meikkaamisen 16 vuotiaana ja lopetin sen 19 vuotiaana, jotenkin vaan kiinnostus meikata loppui åikkuhiljaa kunnes vaan päätin jättää kokonaan meikkaamatta ja sillä tiellä olen pysynyt. Joihinkin juhliin kyllä saatan meikit laittaa, mutta muuten menen ilman. Ikää nyt jo 33v.
Enhän minä tietenkään pelkästään miehen takia lopettaisi. Jotenkin vaan hänen näkemyksensä herätti ajattelemaan asiaa eri kantilta.
Ja tosiaan en ole ilman meikkiä mikään eteerinen keiju, vaan juuri negatiivisella tavalla valju, sellainen vähän miesmäinen ennemminkin. Kunpa olisinkin joku Laura Birn, niin eipä tarvitsisi meikkiä ollakseen nätti ja feminiininen.
Ap
En meikkaa, ja minulla ei todellakaan ole mikään kuulas iho. Minulla on punoitusta, arpia, ja silmäpussit. Meikkasin ennen paljon. Nyt en vaan jaksa kuluttaa aikaa tai rahaa moiseen; ihan sama, jos joku pitää minua rumana.
En ole koskaan oikein jaksanut meikata. Tai sanotaan ennemmin, että olen aika joko-tai, eli ei ollenkaan meikkiä tai sitten hyvin goottilookilla mennään. Ja taitaa olla kaikki tutut sekä työympyröistä että sen ulkopuolelta nähneet tavallaan nämä molemmat puolet.
Ehkä kun identiteetti ei ole koskaan "edellyttänyt" meikkaamista ja ulkonäkö on aina ollut vähän evvk-asia (määrittelin tämän joskus kysyttäessä niin, että olen ihan rehellisesti ennemmin outo kuin hyvännäköinen), niin meikkaaminen ei ole koskaan noussut osaksi identiteettiä ja siten on sivusta helppo sanoa, että älä meikkaa jos ei siltä tunnu. Ei se varmasti niin helppoa ole.
Sulla on itsetunto-ongelma jos ajattelet että tarviit meikkiä ollaksesi nätti.
Että tarvitset jotain itsesi päälle ollessasi ihmisten ilmoilla.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on itsetunto-ongelma jos ajattelet että tarviit meikkiä ollaksesi nätti.
Että tarvitset jotain itsesi päälle ollessasi ihmisten ilmoilla.
No mitäs tällaiselle itsetunto-ongelmalle voisi tehdä?
Ap
Meikkaaminen on ihanaa, kasvojen "kanvas" muuttuu iän myötä, muotiin tulee uusia hienoja värejä ja paletteja, meikit muuttuneet muutenkin vähemmän kemikaalisiksi mineraalien myötä jne niin miksi ihmeessä pitäisi lopettaa?
Jos mies sanoo tykkäävänsä meikkaamattomasta naisesta niin siihen on yleensä 3 syytä:
1. Ei halua että muut miehet katsoo laitettua, kaunistautunutta, huoliteltua naistaan
2. On niin pihi ettei halua kustantaa naiselle meikkejä tai mitään muutakaan "ylimääräistä"
3. Nainen on niin huono meikkaamaan (sottapyttymeikki, 80-luvun tyylinen itätyttömeikki, räikeä drag queen meikki tms) että kaikki nauraa hänekke, ja siksi mies yrittää vihjailla että näyttää paremmalta ilman.
Naisten copet, sotamaalaukset ja itsepetos. Meikkifirmat kiittää. Tämäkin on tietenkin miesten vikaa. Ette näytä miltään ilman maalejanne
Vierailija kirjoitti:
Sulla on itsetunto-ongelma jos ajattelet että tarviit meikkiä ollaksesi nätti.
Että tarvitset jotain itsesi päälle ollessasi ihmisten ilmoilla.
Se on kohteliaisuus myös muille ihmisille näyttää huolitellulta eikä bärsreikänaamaiselta lipeäkalalta.
Vierailija kirjoitti:
Meikkaaminen on ihanaa, kasvojen "kanvas" muuttuu iän myötä, muotiin tulee uusia hienoja värejä ja paletteja, meikit muuttuneet muutenkin vähemmän kemikaalisiksi mineraalien myötä jne niin miksi ihmeessä pitäisi lopettaa?
Jos mies sanoo tykkäävänsä meikkaamattomasta naisesta niin siihen on yleensä 3 syytä:
1. Ei halua että muut miehet katsoo laitettua, kaunistautunutta, huoliteltua naistaan
2. On niin pihi ettei halua kustantaa naiselle meikkejä tai mitään muutakaan "ylimääräistä"
3. Nainen on niin huono meikkaamaan (sottapyttymeikki, 80-luvun tyylinen itätyttömeikki, räikeä drag queen meikki tms) että kaikki nauraa hänekke, ja siksi mies yrittää vihjailla että näyttää paremmalta ilman.
korjaus: häneLLe
Vierailija kirjoitti:
Meikkaaminen on ihanaa, kasvojen "kanvas" muuttuu iän myötä, muotiin tulee uusia hienoja värejä ja paletteja, meikit muuttuneet muutenkin vähemmän kemikaalisiksi mineraalien myötä jne niin miksi ihmeessä pitäisi lopettaa?
Jos mies sanoo tykkäävänsä meikkaamattomasta naisesta niin siihen on yleensä 3 syytä:
1. Ei halua että muut miehet katsoo laitettua, kaunistautunutta, huoliteltua naistaan
2. On niin pihi ettei halua kustantaa naiselle meikkejä tai mitään muutakaan "ylimääräistä"
3. Nainen on niin huono meikkaamaan (sottapyttymeikki, 80-luvun tyylinen itätyttömeikki, räikeä drag queen meikki tms) että kaikki nauraa hänekke, ja siksi mies yrittää vihjailla että näyttää paremmalta ilman.
Eli sinullekin tärkeintä on rahallinen hyöty miehestä?
Riippuu siitä onko muu tyyli sellainen tai työnkuva, jossa olisi hyvä olla siisti ja meikattu, jolloin siihen meikkiin menee 30 minuuttia.
En voisi lopettaa meikkaamista ja lähteä asiakastapaamisiin tai puhumaan seminaareihin, koska meikki sekä myös laadukas hillitty tuoksu ovat osa pukeutumistani ja imagoani.
Jos olen kotona, enkä videopalavereissa, niin en meikkaa. Jos lähden ruokakauppaan niin laitan kevyen 5 minuutin meikin.
Meikki siis tilanteen mukaan. Mikä ongelma se on?
Pandemia-aikana tuli kökötettyä suurin osa ajasta kotona tai lenkkipoluilla. Meikkaaminen vaan jäi. Meikit meni vanhaksi enkä ostanut kuin ripaivärin. Sitä sudin, jos johonkin menen, en muuta. Ja kas, minähän näytän nuoremmalta! Eihän juonteet mihinkään katoa, mutta meikki oikein korosti niitä. Minulla on rasvainen iho ja kiiltelyn kurissapito vaati puuteria tai puuteripaperia. Nyt kun olen ilman meikkiä, iho tietenkin kiiltää välillä, mutta eri tavalla. Ei ollenkaan häiritsevästi.
42 vee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meikkaaminen on ihanaa, kasvojen "kanvas" muuttuu iän myötä, muotiin tulee uusia hienoja värejä ja paletteja, meikit muuttuneet muutenkin vähemmän kemikaalisiksi mineraalien myötä jne niin miksi ihmeessä pitäisi lopettaa?
Jos mies sanoo tykkäävänsä meikkaamattomasta naisesta niin siihen on yleensä 3 syytä:
1. Ei halua että muut miehet katsoo laitettua, kaunistautunutta, huoliteltua naistaan
2. On niin pihi ettei halua kustantaa naiselle meikkejä tai mitään muutakaan "ylimääräistä"
3. Nainen on niin huono meikkaamaan (sottapyttymeikki, 80-luvun tyylinen itätyttömeikki, räikeä drag queen meikki tms) että kaikki nauraa hänekke, ja siksi mies yrittää vihjailla että näyttää paremmalta ilman.
Eli sinullekin tärkeintä on rahallinen hyöty miehestä?
Tuo ei ole minun oma kokemus koska maksan omat kosmetikkatuotteeni ja hoitoni eli noin 500 euroa kuukaudessa, kiitos vaan, mutta erään kaverin jonka miehen mielestä ne naisensa "turhat meikki- ja parfyymirahat" voisi laittaa johonkin hänen päättämään harrastukseen, joka siis häntä varten, kuten kalastusvälineisiin.
Ajattele muitakin ihmisiä. Sivistyneet kansat sentään keksineet burkhat ettei tarvitse kuunnella vittuilua rumasta akasta.