Äitini yrittää painostaa lastani musiikkiharrastukseen

Voihan se olla että murrosiän kynnyksellä päättääkin ryhtyä rokkistaraksi ja haluaa kitaran. Mutta jos nyt ei yhtään kiinnosta, niin ei todellakaan kannata pakottaa.



Minusta yritetiin lapsena tehdä taitavaa voimistelijaa. En ymmärrä, miten äitini ei nähnyt etten millään yltänyt parhampien joukkoon vaan olin ihan häntäpäätä, ei minua ikinä valittu valmennusryhmiin. Vieläkin muistan miten inhosin tiistaipäiviä...

Jos lapsi on musikaalisesti lahjakas ja kiinnostunut siitä on harmi jos ei pääse opiskelemaan musiikkia.



Lähtökohta on että lapsella pitää olla henkilökohtainen kiinnostus.



Kiinnostusta voi tiettyyn asteeseen ruokkia vanhempien taholta, johdatella harrastukseen. Teillä ei tuota tietenkään taphdu koska itselläsi on negatiivinen asenne soittamista kohtaan.



Yleensä lapset harrastaa sitä mistä vanhempansa ovat kiinnostuneita.



Perheet joissa isä on innostunut moottoriurheilusta jälkikasvukin on näpit rasvassa kyynärpäitä myöten. Jos ei pidetään kummajaisena.

Voin kuvitella tunteesi, kun isovanhemmat koittavat noin topakasti ohjailla pienten elämää. Voi kun he joskus muistaisivat väistyä vähän enemmän taka-alalle... Tuntuu typerältä itsekään ruveta latomaan kommentteja "minä määrään MUN lasten asioista", kun kaikki varmaan omalla tavallaan koittavat vain ajaa lapsen parasta. Itse tiedän, että isovanhemmat saattavat loukata vanhempia tunkemalla nenänsä joka ikiseen asiaan.



Tsemppiä!

niin harrastusten valinnassa, kuin kouluvalinnoissakin. Päivähoidon aloitusiästä ja paikasta nousi myös järkyttävä sota jne.



Me emme saaneet harrastaa yhtään mitään, emmekä käydä yhtään mitään. Äitini on myös jo 80-vuotias, joten hänen käsityksensä ovat noin 1950-luvulta.



Kaikkein rasittavimpia sekaantujia ovat kuitenkin lapsettomat siskoni, joilla riittää virtaa sekaantua kaikkeen, muttei kokemusta tai tietoa mistään.



Sain hirveät pyyhkeet siitä, ettei lähikoulu kelvannut meille. No vähän vaikea oli kelvata, kun se on lakkautuslistalla, eikä sitä enää ensi syksynä ole edes olemassa. Meidät haukuttiin pystyyn silti.

Jos lapsi on musikaalisesti lahjakas ja kiinnostunut siitä on harmi jos ei pääse opiskelemaan musiikkia.

Lähtökohta on että lapsella pitää olla henkilökohtainen kiinnostus.

Kiinnostusta voi tiettyyn asteeseen ruokkia vanhempien taholta, johdatella harrastukseen. Teillä ei tuota tietenkään taphdu koska itselläsi on negatiivinen asenne soittamista kohtaan.

Yleensä lapset harrastaa sitä mistä vanhempansa ovat kiinnostuneita.

Perheet joissa isä on innostunut moottoriurheilusta jälkikasvukin on näpit rasvassa kyynärpäitä myöten. Jos ei pidetään kummajaisena.

vaan on enemmän urheilullinen ja tuosta kuvataiteesta on myös tykännyt. Isänsä on musiikki-ihmisiä ja on ottanut lasta mukaan tuohon harrastukseen, mutta lasta ei silti kiinnosta alkaa soittaa mitään. Jos kiinnostusta olisi, saisi hän toki harrastaa, mutta mä en ala pakottamaan, koska itseäni on lapsena pakotettu. En suhtaudu soittamiseen negatiivisesti vaan siihen, että lapsi pakotetaan harrastamaan jotain mistä ei ole kiinnostunut.

ap

että äitisi pitää musiikkia "oikeana" harrastuksena, mutta kuvataidetta ei. Miten kuvataiteita harrastavalla teinillä on hankalampaa kuin musiikkia harrastavalla? Molemmista voi tulla joko ammatti tai elämänikäinen kiva harrastus. Pidä pääsi, ap.

pakotti omat lapsensa pianotunneille, jotia vihasivat. Nyt lastenlasten olisi pakko alkaa pimputella sitä pianoa, meidän lapsilla on jo kolme harratusta kummallakin eivätkä ole mitenkään musikaalisesti lahjakkaita. Eikä meille edes mahtuisi piano kotiin. Voi sitä narinan määrää kun anoppi jaksaa asaiasta joka kerran valittaa.

Tuohan on lasta kohtaan tosi väärin, että joutuu kuuntelemaan, miten hänen lahjojaan ja kiinnostuksen kohteitaan ei arvosteta. Minua on myös lapsena pakotettu tiettyihin harrastuksiin, ja jo kauan ennen lastensaamista vannoin, etteivät he tule kokemaan samaa.

nimittäin olen itse harrastanut musiikkia (soittanut instrumenttia, laulanut kuorossa jne) koko ikäni, samoin veljeni. Meistä ei tullut muusikkoja ja nykyisin minä en juuri musiikkia harrasta, paitsi konsertteja ja musiikin kuuntelua. Esikoispoikani on musikaalisesti lahjakas, näin on jokainen muskariopettajan pojan elämän varrella todennut. Hyvä rytmitaju ja sävelkorva. Tähän asti poika on musiikkia harrastanut muskarissa ja nyt tuli stop (pojalla ikää 7 v). Poika haluaa lopettaa harrastuksensa, musiikki on lapsellista jne. Ja näin olemme sitten päättäneet, että syksyllä ei musiikinharrastus enää jatku. Todella harmittaa, koska minusta pojan lahjat menevät hukkaan. En meinaa painostaa (vaikka ehkä kyllä mieli tekisi), vaan toivon, että kipinä musiikinharrastamiseen iskisi vielä myöhemmin.

ei soittamisesta tule mitään, jos lapsella ei ole itse halua tai innostusta.

Tyttö käy rytmitanssitunneilla kun tykkää tanssia, äitini mielestä se on hukkaan heitettyä, pitäisi ruveta taitoluistelijaksi tai kilpatanssijaksi kun löytyy rytmitajua ja notkea vartalo, niissä kun voi kilpailla ja menestyä, tavallinen jazztanssi ym. on vain harrastus. En anna periksi, pientä tyttöäni en noin sitovien, ulkonäkökeskeisten ja rankkojen harrastusten pariin laita jos ei itse niitä välttämättä halua.

Katkaiskaa se napanuora äiteihinne, TE olette lastenne äitejä.



t. eräs joka ei itsekään lapsena pianotunneille mennyt, vaikka kovasti sinne yritettiin painostaa

soittotunneille kokeilemaan. Et voi tietää, vaikka se innostuisikin ja olisi lahjakas. Sinua ohjaa nyt liikaa oma kurja kokemuksesi.



Ei voi uskoa, mitä lapsi tuossa iässä haluaa ja mitä ei halua. Heillä on vielä niin rajallinen käsitys kaikesta.



Vie kokeilemaan. Voi olla kiitollinen sulle myöhemmin.

joista hän pitää. Ja ilmeisesti ap:n mielestä harrastaa muutenkin jo ihan riittävästi.

Vie lapsesi vuodeksi soittotunneille kokeilemaan. Et voi tietää, vaikka se innostuisikin ja olisi lahjakas. Sinua ohjaa nyt liikaa oma kurja kokemuksesi. Ei voi uskoa, mitä lapsi tuossa iässä haluaa ja mitä ei halua. Heillä on vielä niin rajallinen käsitys kaikesta. Vie kokeilemaan. Voi olla kiitollinen sulle myöhemmin.

ei anneta kokeilla esim. vuotta.



Se on aivan liikaa vanhemmista kiinni, minne sattumalta vievät. Ap vihaa soittoharrastusta omien kurjien kokemustensa takia ja siksi ei vie lastaan kokeilemaan.



Itse olen surkea musiikissa, mutta tyttäreni ei ole.

jos on siinä lahjakas, mutta se ei silti kiinnosta.



Minulla on poika, joka on useassa lajissa lahjakas. Soittamista harrastaa.'

Mutta on lahjakas myös kuvataiteessa, urheilussa, kielissä. Silti ei ole tippaakaan kiinnostunut harrastamaan näitä vaan juuri musiikkia.



Kuuntele lastasi. T. eräs äiti, kuka ei ole lahjakas musiikissa, mutta jota myös yritettiin painostaa pianotunneille.

Hauskinta olisi se, että isoäiti ei itse osaa soittaa mitään, mutta pakottaa jälkeläisensä soittamaan, kun se on niin fiiniä. Saa päteä muiden suorituksilla ja unholaan jää oma osaamattomuus ;)

jossain vaiheessa soittoharrastusta yleenä tarvitaan houkuttelua. Oma äitini käytti välillä uhkailua, kiristystä ja lahjontaa, ja nyt aikuisena olen iloinen, että hän teki niin. Sain soittotaidon ja murrosiässä parhaimmat kaverit musiikkipiireistä.

Hauskinta olisi se, että isoäiti ei itse osaa soittaa mitään, mutta pakottaa jälkeläisensä soittamaan, kun se on niin fiiniä. Saa päteä muiden suorituksilla ja unholaan jää oma osaamattomuus ;)

eipä osaa äitini soittaa muuta kuin suutaan ja puhelinta :)

soittotunneille kokeilemaan. Et voi tietää, vaikka se innostuisikin ja olisi lahjakas. Sinua ohjaa nyt liikaa oma kurja kokemuksesi.

Ei voi uskoa, mitä lapsi tuossa iässä haluaa ja mitä ei halua. Heillä on vielä niin rajallinen käsitys kaikesta.

Vie kokeilemaan. Voi olla kiitollinen sulle myöhemmin.

Tuolla logiikallahan pitäisi sit viedä vuodeksi kokeilemaan ihan kaikkia mahdollisia harrastuksia. Mistä sen tietää mistä lapsi kiinnostuukin. Täytyy varmaan laittaa vuodeksi karateen, jospa vaikka just siitä innostuu. Vai oletko sä samanlainen kuin äitini, että mielestäsi vain soittoharrastus on oikea harrastus?

ap