Lue keskustelun säännöt.
Te joilla kamala lapsuus ja vanhemmat nyt vanhat/raihnaiset?
18.09.2022 |
Kamalalla lapsuudella tarkoitan siis jotain oikeasti kamalaa, jatkuvaa väkivaltaa, kaltoinkohtelua, traumaattista kohtelua.
Jos teillä tällainen lapsuus on, miten toimitte vanhenevien vanhempien kanssa? Mulla ln suunnattomia vaikeuksia kaivaa itsestäni mitään auttamisen halua. Kun ensin koko lapsuus kiusattiin, hakattiin, alistetiin ja nöyryytettiin, ja aikuisena sitten haukuttiin, uhkailtiin, arvosteltiin. Mitään kaunista en koskaan ole kuullut vanhemmiltani.
Nyt sitten avuntarpeisena alkaa se syyllistäminen ja valitus ja narina, ja haukkuminen sitten kiittämättömäksi jos en halua sinne mennä.
Pitääkö sitä koko elämä haukata paskaa omilta vanhemmilta?
Miten muut olette pärjänneet vastaavaassa kuviossa?
Kommentit (195)
En auttaisi yhtään. Kaikkea ei tarvitse edes omilta vanhemmiltaan sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sä yleensä olet ollut niihin yhteydessä tuollaisen lapsuuden jälkeen? Minä olisin katkaissut välit heti aikuistuttuani.
En pidä mitään yhteyttä isääni, täyttää ensi vuonna 80v. Jatkuvaa vähättelyä,haukkumista,ruokaa en saanut kotona yms.koko lapsuus ja teini-ikä. Jotain lähestymisyrityksiä hänen puoleltaan viimeksi n.10v sitten,löin luurin korvaan.
Miksi suostuisin tapaamaan ihmistä jonka ajatteleminenkin tuottaa ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä v i t u n vanhat/raihanaiset?!?!? Sinulla on varmaan myös pienet lapset ja kissat ja koirat, jotka ovat pennut?!?!?
No 80v ikäiset vanhemmat ovat jo avuntarpeiset.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä yleensä olet ollut niihin yhteydessä tuollaisen lapsuuden jälkeen? Minä olisin katkaissut välit heti aikuistuttuani.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisuus ei ole velvoite!
Suotta välejä katkomaan, käyt kylässä kahvilla, kuulumiset ja heippa taas.
Jos tarvitsevat palveluja, ohjaa heitä niiden piiriin.
Nää on vaikeita juttuja. Samaa kokenut. Eikä ole helppoa ratkaisua asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että vanhemmilla ei ole ollut myöskään helppoa ja nyt vanhemmalla iällä ovat tulleet läheisemmiksi. Autan niin paljon kuin voin. Ei ne täydellisiä ole, muttei minulla muitakaan vanhempia ole. Katkeruudesta ei olisi hyötyä kenellekkään.
Katkaisin välit kotoa muuttaessani. Minulla ei ollut yhtäkään syytä uskoa, että vanhempani muuttuisivat koskaan, joten katsoin parhaimmaksi laittaa asialle pisteen enemmin kuin myöhemmin.
Vanhempieni asioissa yhteyttä ottaneille viranomaisille olen kertonut, että en ole ollut vanhempieni kanssa missään tekemisissä vuosikymmeniin ja etten koe olevani oikea henkilö ottamaan asioihin minkäänlaista kantaa, koska en tiedä heidän asioistaan, toiveistaan saati haluistaan mitään.
Minun neuvoni on ennemmin tai myöhemmin valita, mitä haluaa sietää. Se, että joku ihminen on läheinen, ei tarkoita sitä, että tältä pitäisi sietää mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän ne vanhemmat ovat joutuneet sietämään? Monet aikuisina rupeavat ymmärtämään vanhempiaan kun oma kauhukakara kiukuttelee.
Meidät pantiin lapsesta töihin, ruoka oli karua 50- luvun alussa, piiskalla uhattiin jos ei haravointi, kirnuaminen, lypsäminen, puiden kanto huvittanut. Jokainen lähdettiin köyhyyden takia 15- vuotiaina itsemme elättämään. Kun viimeiset lähti, loppuun väsyneet vanhemmat lopettivat turhauttavan pienviljelyn ja luontaistalouden
Vanhemmista tuli hyväntuulisia ja leppoisia kun elämä helpotti. Alkoa ei käytetty.
Yksi sisaristani ollut iän kaiken katkera, ei oikein tasapainoinenkaan, mielestään oli ottolapsi, siks ne vihas. ( Sisarukset muistaa kuitenkin kun hän syntyi kotona.)
En tiedä miten kamalaa voi olla mutta aikuisena voi kohota vähän lapsuuden yläpuolelle. 7- vuotiaana osasin keittää perunat ja tehdä läskisoosin. Sähköttömässä korpimökissä.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ne vanhemmat ovat joutuneet sietämään? Monet aikuisina rupeavat ymmärtämään vanhempiaan kun oma kauhukakara kiukuttelee.
Meidät pantiin lapsesta töihin, ruoka oli karua 50- luvun alussa, piiskalla uhattiin jos ei haravointi, kirnuaminen, lypsäminen, puiden kanto huvittanut. Jokainen lähdettiin köyhyyden takia 15- vuotiaina itsemme elättämään. Kun viimeiset lähti, loppuun väsyneet vanhemmat lopettivat turhauttavan pienviljelyn ja luontaistaloudenVanhemmista tuli hyväntuulisia ja leppoisia kun elämä helpotti. Alkoa ei käytetty.
Yksi sisaristani ollut iän kaiken katkera, ei oikein tasapainoinenkaan, mielestään oli ottolapsi, siks ne vihas. ( Sisarukset muistaa kuitenkin kun hän syntyi kotona.)
En tiedä miten kamalaa voi olla mutta aikuisena voi kohota vähän lapsuuden yläpuolelle. 7- vuotiaana osasin keittää perunat ja tehdä läskisoosin. Sähköttömässä korpimökissä.
Ja pälä pälä pälä pälä.......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli eroa miten lapsia kohdeltiin, oli suosikkeja ja se inhokki jonka ei pitänyt syntyä mutta tuli väkisin. Kun isä vielä eli niin ne oli äidin kanssa yhdessä rintamana minua vastaan joka asiassa. Nyt yksinäisenä äiti on helpompi ja nöyrempi, mutta en voi unohtaa miten huonosti minua kohdeltiin, ei välitetty kuin ruokkimisesta. Onhan sekin jotain mutta ei riitä jos muuten ollaan kylmiä. Äitiä käyn auttamassa tarpeen mukaan, mutta en kestä olla pitkiä aikoja hänen seurassaan. Meillä ei ollut alkoholismia eikä fyysistä väkivaltaa, silti tunnelma oli ajoittain kauhea, paljon mykkäkoulua ja ärtyneisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä v i t u n vanhat/raihanaiset?!?!? Sinulla on varmaan myös pienet lapset ja kissat ja koirat, jotka ovat pennut?!?!?
No 80v ikäiset vanhemmat ovat jo avuntarpeiset.
Sehän se pointti olikin😂😂😂😂🤦🏻
HE OVAT AVUNTARPEISIA, ÄÄLIÖ!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VANHOJA, RAIHNAISIA, AVUNTARPEISIA!!!!!!!!
Onko katkerat ihmiset ajatelleet että vanhemmat ovat tehneet voitavansa? Lapsetkin ovat erilaisia.
Pitäuskö jättää se lapsuus taakse, lakata selittämästä kaikkea vanhempien syyksi.
Itse en ole koskaan miettinyt köyhää lapsuutta vaan porskuttanut eteenpäin. Pääkin on kestänyt kun ei ryve asioissa joita ei voi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko katkerat ihmiset ajatelleet että vanhemmat ovat tehneet voitavansa? Lapsetkin ovat erilaisia.
Pitäuskö jättää se lapsuus taakse, lakata selittämästä kaikkea vanhempien syyksi.
Itse en ole koskaan miettinyt köyhää lapsuutta vaan porskuttanut eteenpäin. Pääkin on kestänyt kun ei ryve asioissa joita ei voi muuttaa.
Köyhyys on eri asia kuin alkoholismi, väkivalta jne
Minulla oli vain isä huoltajana plus liuta sisarus sarjan kulvuvia sikoja velijä.Elämni oli Hyvää 11 vuotiaasen asti.Kun isä Kuoli. Jouduin alistu perikunan tahton.Sieltä sofialehdon lastenkotin ja joillekin sisarelle nurkin asumaan alistettuna. Joten sai tuplasti minusta raha.Ensi pieni perintö maksetin.Joka loppu kun olin 17v 9 kk.vaha.Saman aikan maksoin palkasstani ,kun kansakoulun jälken joudin menen työhön. Joten helvetiä oli kakki isän kuoleman jälkeen.Kunnes koiti päivä kun pääsin toisen siskon luo asuu ja lopulta omaan vuokra asuntoon. Trauma ei ole.Mutta en luota sisariini,enkä ole kuin isomissa mutkissa heidän kanssa tekemisisä,Raha ei tee minun vaikutusta.Koska rahasta asuin muiden urkka. En nuole rahaa en titteleitä
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ne vanhemmat ovat joutuneet sietämään? Monet aikuisina rupeavat ymmärtämään vanhempiaan kun oma kauhukakara kiukuttelee.
Meidät pantiin lapsesta töihin, ruoka oli karua 50- luvun alussa, piiskalla uhattiin jos ei haravointi, kirnuaminen, lypsäminen, puiden kanto huvittanut. Jokainen lähdettiin köyhyyden takia 15- vuotiaina itsemme elättämään. Kun viimeiset lähti, loppuun väsyneet vanhemmat lopettivat turhauttavan pienviljelyn ja luontaistaloudenVanhemmista tuli hyväntuulisia ja leppoisia kun elämä helpotti. Alkoa ei käytetty.
Yksi sisaristani ollut iän kaiken katkera, ei oikein tasapainoinenkaan, mielestään oli ottolapsi, siks ne vihas. ( Sisarukset muistaa kuitenkin kun hän syntyi kotona.)
En tiedä miten kamalaa voi olla mutta aikuisena voi kohota vähän lapsuuden yläpuolelle. 7- vuotiaana osasin keittää perunat ja tehdä läskisoosin. Sähköttömässä korpimökissä.
Aivan
mutta näihin ketjuihin ei kannata vastata. Tämä tietty porukka aktivoituu tasaisin väliajoin piehtaroimaan katkeruudessaan. Ei ne halua kuulla kuin vihantäyteisiä komppaamisia.
Minun vanhemmillani oli kyllä todella hyvä lapsuus verrattuna omaani. Molemmat isovanhemmat olivat aidosti ihania, raittiita, terveet elämäntavat, työteliäitä, laittoivat hyvää ruokaa, lapsilla oli hyvät vaattteet. Rakkautta riitti.
Tästä huolimatta vanhempani kohteöivat omia lapsiaan huonosti, laiminlöivät kaiken perushoidon, säännöllistä ruokaa ei ollut, henkistä väkivaltaa, lyttäämistä, raivonpuuskia ja remmillä selkäsauna, lopulta myös alkoholisoitumista.
On todella vaikea auttaa heitä, kun omakin elämä on vaikeaa, ja auttamisesta huolimatta saa vttuilua kiitokseksi.
Katkaise välit nopeasti ja totaalisesti!