Haluaisin olla kuten eräs pariskunta, jota näen aina työmatkallani.
He siis kulkevat yhdessä työmatkansa, ovat olleet monta vuotta tosi rakastuneen näköisiä, ovat tyylikkäitä ja sivistyneen oloisia 3-kymppisiä, varmaan hyvissä töissä ja mielenkiintoinen elämä... Itse juoksen aina hikisenä päiväkodilta junalle, tyylikkyys pahasti hakusessa, mieltä painaa esim. riita miehen kanssa tai epävarmuus työsuhteen jatkumisesta :(
Kommentit (3)
Minusta tuntuu, että mies suorastaan häpeää minua, kun ei halua tai suostu koskaan liikkumaan julkisilla paikoilla kanssani, tai jos joskus sen joutuukin tekemään, pysyttelee mahdollisimman kaukana, puhuu tosi lyhkäisesti ja on muutenkin sen oloinen, että olisi mieluiten jossakin ihan muualla.
Elävät elämänsä ilman sen kummempia kriisejä.
Ei kaikilla tule vastoinkäymisiä välttämättä koskaan.
No, elämä ei ole oikeudenmukaista.
vaikka lapsettomuus - vaihtaisivat mielellään osia kanssasi :-)
Itsekin tunnen joskus kateuden pistoksen, kun näen onnellisia pariskuntia jotka tekevät yhdessä asioita.