Apua, mä tajusin olevani natsiäiti!!!! :( ov
Mä tajuan nyt että olen ihan liian kova pienelle tytölleni. Tyttö on nyt 2,5v ja uhmaikä alkaa näkyä. Mä huudan tytölle ihan liikaa ja suutun silmittömästi ihan turhista asioista välillä.
Tässä esimerkkejä:
- Tyttö halusi iltapalalla juoda maitonsa keltaisesta mukistaan vaikka olin kaatanut maidon jo valkoiseen mukiin. Mä huusin tytölle ihan täysillä (pelottavalla äänellä) että jos ei valkoinen muki kelpaa niin saa sitten maidot jäädä juomatta. Tuloksena se että tyttö pelästyy ja lähtee itkien pois pöydästä ja iltapala jää kokonaan syömättä.
- Aamulla tytöllä meni sukat jalassa leikkimään kylpyhuoneeseen jossa lattia oli märkä. Sukat kastuivat ja tyttö tuli itkien luokseni ja sanoi haluavansa märät sukat pois. Minä huudan tytölle että saa luvan olla märissä sukissa kun on kerran itse ne kastellut.
Ei meillä ole tällaista joka päivä, mutta monta kertaa viikossa. Jotenkin mulla vaan napsahtaa välillä ja näen punaista ihan pienistä ja mitättömistä asioista. Nyt kun kirjoitin noita esimerkkejä niin alkoi itkettää, mulla on niin paha olo siitä että olen välillä niin paha pienelle suloiselle tytölleni. :(
Mä pelkään että miten tällainen käytös mahtaa tyttöön vaikuttaa? Miten mä pääsisin tästä eroon?!??!
Kommentit (17)
ja lapsen asemaan asettumista. Kuulostaa siltä että vaadit ja odotat pieneltä lapselta aika paljon.
vaan olet aivan liian huonotuulinen ja pinna kireänä ilmeisesti koko ajan. Tee itsellesi jotain pian tai lapsesi alkaa pelätä sinua.
tai no, olen mä vieläkin välillä. Se johtuu stressistä, väsymyksestä, uupumisesta, kaikesta sellaisesta ja sille on tehtävä jotain. Mulla ei ainakaan ole mitään omaa elämää, lapsia on 4 ja kaipaan jotain omaakin elämää, mutta nuorin on vielä niin pieni etten voi mennä töihinkään vielä pitkään aikaan. Sori, en osaa auttaa, koska olen itsekin samassa veneessä, mutta tulinpahan vaan sanomaan, että et ole ainut. Jaksamisia!
Sitten myönsin itselleni asian, monta kertaa sain miettiä, keskutella itselle.
Katsoin peiliin. Näin turhautuneen ja väsyneen ihmisen.
Joskus pinna vielä napshataa mutta parempaan suuntaan olen menossa.
Kun tuntuu että pinna alkaa menemään, seisahdu hetkeksi jos ei auta mene peilin eteen ja huuda siihen.
vahentyneet jo olisi kipannut sen maidon valkoisesta mukista keltaiseen ja pitanyt suunsa kiinni?
huusin joka asiasta ihan pienestäkin.
nyt olen oppinut toimimaan erilailla.
esimerrki tapauksesi:
-märät sukat, olisin itsekin valittanu lapselle, nykyään sanon, "otetaan sukat pois, etkö huomannut että oli märkä lattia. no, laitettaan kuivumaan jne." ja lapsi ei pelkää vaan on harmissaan muttei pelkää kun tietää ettei äiti tästä suutu.
- muki väärän värinen, "juodaan nyt tästä mukista, otetaan ensi kerrala sitten se keltainen" jos ei passaa monesti vaihdan sen jotta ei niin pienestä tulisi sitä huutoa lapselta eikä minulta.
nykyään oikeasti kun olen oman asenteen muutanut lapsen tasolle näissä asioissa, on ilo huomata kuinka ihana tuo tyttö on, kuinka meillä menee hyvin ja nautin laspesta ja yhdessä olosta.
kiva, että huomasit saman. 2,5 on todella pieni, jos oikeasti alkaa ajattelemaan =)
suosittelen, lunkimpi ja puhumalla voi selvitä näistä asioista ja lapsen kanssa on mukava olla jos huutoa ei tarvitsisi.
Nyt olet huomannut, minkälainen olet, joten nyt voit sitä alkaa muuttamaan. Ala harkita käytöstäsi, jokaikinen kerta kun tulee mieleen "napsahtaa" niin harkitset onko se tarpeen. Joskus toki voi olla tarpeenkin, mutta noissa esimerkeissäsi ei ole.
Nyt vaan alat analysoida käytöstäsi pikkuhiljaa. Varmasti voit alkaa toimia oikein, kun sinulla on kerran halua siihen!
vahentyneet jo olisi kipannut sen maidon valkoisesta mukista keltaiseen ja pitanyt suunsa kiinni?
kannattaako kaikkiin lapsien oikkuihin edes myöntyä. huutaa ei ehkä tarvi, mutta todeta vain, että maito on tässä, juo tai ole juomatta
t. toinen natsi
Kun pitäisi olla johdonmukainen eikä saisi antaa periksi? Viittaan nyt tuohon muki asiaan...
Meillä on nimittäin tällaisia tilanteita satoja päivässä samanikäisen lapsen kanssa. Ja kyllä. Napsahtelee ja usein, valitettavasti.
mutta sanot vain huutamatta, että nyt on tämä muki ja toisella kerralla toinen muki jne.
Ei tarvitse huutaa mutta silti voi olla jämäkkä.
tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta parempi mieli siitä jää molemmille osapuolille.
vahentyneet jo olisi kipannut sen maidon valkoisesta mukista keltaiseen ja pitanyt suunsa kiinni?
kannattaako kaikkiin lapsien oikkuihin edes myöntyä. huutaa ei ehkä tarvi, mutta todeta vain, että maito on tässä, juo tai ole juomatta
t. toinen natsi
Mutta asian voi lapselle esittää kahdella tavalla. Tylyttämällä, kuten ap tai sovinnollisesti. Kyllä 2v ymmärtää tämän sävyeron.
Olen siis ollut välillä turhan vaativa ja käyttänyt myöskin ääntä. Nyt pelkään olevani vakavasti sairas...ja pelkään etten näkisi lapsieni aikuistuvan. Kylläpäs on muuten meno muuttunut. Elän jokaista päivää kuin se olisi viimeinen. Olen lempeä ja ystävällinen, tottakai vaadin normaalit käytöstavat, mutta en todellakaan niuhota vaan osaan relata ja hassutella lasteni kanssa!
eli sun on nukuttava enemmän. Mieti myös onko sulla jotain stressiä esim. parisuhteessa.
Mukia minäkin kommentoin, että välttämättä mukia ei kannata alkaa vaihtamaan, mutta toisaalta itse ainakin pyrin just ennen lapsen nukkumaanmenoa välttämään suuria itkuja tms. eli olisin saattanut vaihtaa mukin. Tuossa iässä saattaa olla myös hyvä kysyä vähän joka asiasta otatko tämän vain tämän ja antaa lapsen valita. valintaa ei voi enää vaihtaa.
Kannattaa aina miettiä, että onko asia sen arvoinen että siitä kannattaa riita käydä.
Esimerkiksi tuo märät sukat on ihan pöljä riitelykohde. Jos lapsi ekaa kertaa sen teki, niin se oli ajattelemattomuutta ja kokemattomuutta. Ei siitä kannata suuttua. Eri asia sitten jos tekee sen joka päivä kiellon jälkeen tahallaan.
Välillä tuntuu, että sitä on ihan sekopää ja toisinaan taas ajattelee, että tätähän tämä elämä on, että välillä karjutaan ja välillä halataan. Eli täytyy myös muistaa se, että elämässä täytyy myös olla sitä positiivisuutta ja iloa, eikä pelkkää karjumista. Meillä on kolme lasta ja odotan neljättä, olen kotona 'aina', jolloin toisinaan tuntuu että voisi ehkä olla se omakin elämä..
Yritän olla johdonmukainen ja jokaiseen lapsen kotkotukseen ei ole tarvis mennä, mutta toisinaan huomaan, että helpommalla pääsee ko tilanteesta, kun antaa periksi. Voin hyvin kuvitella, että esim tuossa mukitilanteessa olisin mitään sanomatta kaatanut maidon mieleiseen mukiin ja iltapala olisi jatkunut ilman suurempaa shouta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että taipuisin aina lapsen tahtoon ja hömppään. Mutta pienikin lapsi osaa keksiä asioita, joista äiti hermostuu. Meillä alle 3-vuotias keksi näppärästi, että kun murustelee leipää ja neppailee sitä pöydälle tai lattialle, niin hyvin leijonaemo karjahtaa.. No, eipä sitten kyllä tarjoiltu leipää vähään aikaan.. Mutta lapset ovat kyllä tarkkaavaisia ja tekevät juuri niin kuin ei tarvitsisi..
Itse olen myös harkoitellut sitä, etten huutaisi asioista niin helposti. Ja kyllä vain, se oma aika on aika hyväksi. Toisaalta on hyvä huomata, ettei kaikille muillakaan ole aina niin helppoa ja ehkä en itse olekaan ihan 'hullu' vaikka välillä kattila kiehuu yli. Tsemppiä kaikille :)
että "natsi"-sanalla viittasin nyt nimenoman luonnottoman kovaan kuriin, en juutalaisvihamielisyyteen tai äärioikeistolaisuuteen. Ainakin täällä meilläpäin tuo natsi-sana on tällaisessa käytössä.