Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lastensuojeluasia : jos lapsi ei kehity normaalisti, vika on todennäköisesti vanhemmissa
30.04.2010 |
Itselläni on tästä ihan omakohtainen kokemus ja yksityiskohtiin menemättä nyttemmin kehitysvammaiseksi paljastunutta lastamme luultiin ilmeisesti kaltoin kohdelluksi / avuttomien vanhempien kasvattamaksi, koska ensimmäinen "apu" meille oli perheneuvola kun lapsesta olimme huolissamme (lapsi vajaa 2-vuotias).
Mitään aikaisempaa huolta ei perheessämme ollut ollut, toinen lapsistamme on ja oli täysin terve ja me työssäkäyviä ihan tavallisia ihmisiä.
Silti ensimmäinen oletus neuvolalääkärillä oli että perheneuvola voisi tarjota vähän kasvatusapua. Loukkasihan se, loukkaa vieläkin, ja tuli siitä useamman kuukauden viivästys lapsen tutkimusten aloittamiseen, kun odoteltiin aikaa perheneuvolaan ja sitten taas sieltä takaisin terveyskeskukseen josta vasta pääsimme erikoissairaanhoidon piiriin.
Näin Suomessa. Uskon kyllä että monet vanhemmat törmäävät terveydenhuollossa aiheettomiin syytöksiin ja varmasti myös lastensuojelussa, jos lähtöoletus on ilman mitään muita poissulkevia tutkimuksia että vika on vanhemmissa.
Ja tiedoksi että kasvatustyömme ja kuntouttava arkemme on sittemmin kehuttu pilviin lapsemme ongelmiin erikoistuneen hoitohenkilökunnan ja terapeuttien taholta.
Kommentit (22)
Me törmäsimme tähän jopa adoptiolapsen kanssa. Syyn täytyy olla meissä, adoptiovanhemmissa. Se oli kyllä uskomattoman loukkaavaa! Varsinkin kun saimme alkujaan kuumeisen ja kipeän, kaltoin kohdellun ja nälkiintyneen lapsen hoteisiimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sen kautta sitten katsotaan mihin ohjataan jatkotutkimuksiin. Nousi minullakin savu korvista kun kyseltiin millainen meidän perhe on kun lapsi ei syönyt ja itse lähdimme apua hakemaan.
että kyse oli häiriökäyttäytymisestä =)
Aika neropatin kommentti alle kaksivuotiaasta.
En valita - kerroin että näin voi käydä, ja kuten näet muitakin samanlaisen kokemuksen saanutta on.
Kuukausien viive on pitkä kun pelkäät että lapsesi on pahasti sairas (itkee koko ajan). Jos sulla olisi kokemusta tästä huolesta, et puhuisi noin typeriä.
Mitä sä tuollaisesta asiasta valitat? Jos lapsellanne häiriökäyttäytymistä, on oletus että perheneuvola auttaa. Se on halvempaakin kuin neurologiset tutkimukset. Tehän saitte apua, mitä se kuukausien viive nyt enää siinä merkitsee? Joillakin voi mennä vuosia ennen oikean avun saamista. Ei ne lääkärit pysty katsomaan kristallipallosta mikä jokaista huonosti käyttäytyvää pentua vaivaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samoin lähtöoletus alle 2v ikäisen murtumatapauksissa on lasten pahoinpitely ja
lasten yleisessä häiriökäyttäytymmisessä huono kasvatus.
Se tuntuu kaikkensa yrittäiden vanhempien mielessä ihan hirveän pahalta, mutta ei auta ei. Pakko miettiä, että systeemi perustuu johonkin ja että yleensä asiat hoituvat noin.
Minusta täysin oikeutettu tunne. Voimia.
annetaan tukea kasvatukseen ja vanhemmuuteen, jotka vaikka sinänsä hyviä asioita ovatkin eivät auta akuuttiin kysymykseen lapsen terveydentilasta.
Eli tässä meidän tapauksessa arviomme siitä että lapsella ei ole "kaikki kunnossa" ohitettiin ja arvioitiin että kyseessä on meidän keinottomuutemme / kyvyttömyytemme.
Tämä oma kokemukseni on kommenttina lastensuojelukeskusteluun jota tällä palstalla on käyty ja jossa hyvin monen on ollut mahdotonta ymmärtää että vanhempia epäillään monesti perusteettomasti lapsen ongelmien aiheuttajaksi.
t ap
ei ole sama kuin lastensuojelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan paska on ja kun sille tielle joutuu, niin erityislapsi on vaarassa.
Itse otin hatkat siitä vetkuttelusta ja lopulta lapseni pääsi sairaalaan.
Nyt dg on dysfasia ymmärtämisen alueella.
Ai niin penen mielestä lapsemme on normaali poika.
Ne on ammattitaidottomia siellä penessä.
Erityisyys poistuu kasvattamalla.
Ei meidänkään pojalla ollut käytöshäiriöitä.
Kehitysvammaiset kuuluu tutkia neurolla ja siihen ei auta kasvatus, vaan kuntoutus.
T. Äiti jolla on kehitysvammainen lapsi ja kummallakin pojalla on dysfasia.
Jos ei siis ole joku selvästi näkyvä kromosomipoikkeavuus.
Penessä voidaan käsitellä vanhemmuutta myös siitä näkökulmasta, että erityislapsi voi olla vaativampi ja kuormittavampi kuin ns. tavallinen. Tukea sieltä on tarkoitus saada, ei arviointia.
Tietysti homma voi mennä pieleen ja asiantuntikjatkin olla väärässä, mutta vanhempien asenne avuntarjouksia kohtaan kyllä kertoo paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsella o ntodettu aspergerin oireyhtymä ihan asianmukaisten tutkimuksien kautta. Silti meidän ensisijainen hoitosuhde on ensin koululääkäri ja sitten perheneuvola. Ja täällä (Tampere) nimenomaan perheneuvola on se taho, joka osaa tukea ja neuvoa nimenomaan myös neuro-oireisten lasten kasvatuksessa. Koska hommahan menee niin, että mikään diagnoosi ei sinänsä ratkaise ongelmaa - se lapsi on silti kasvatettava, mutta eri lailla kuin tavislapsi. Diagnoosi on vain suuntaviitta sinne päin, mistä kasvatusratkaisuja pitäisi hakea. Ja koska aika moni vanhempi on neruo-oireisen lapsen kanssa ihan yhtä pihalla kuin kaikki muutkin, on todella tarpeen saada senllaisen kasvatukseen erityisasiantuntijan neuvoja.
Ja joo, ei meitä ainakaan ole hetkeäkään syyllistetty, ei sairaalassa eikä perheneuvolassa. Ei perheneuvola välttämättä tarkoita sitä että olet avuton vanhemi, vaan se voi tarkoittaa myös sitä, että sun lapsesi nyt vaatii vähän tavallista enemmän. Olisit ottanut vaan senkin avun vastaan.
Perheneuvolassa ei ole pakko käydä. Meni tädit hiljaiseksi, kun sanoin, että tämä loppuu nyt.
Jaarittelua jaarittelun perään.
Ne ei uskalla lähettää lasta tutkimuksiin, kun eivät osaa arvioida kuka on erityislapsi ja kuka ei.
Onneksi lähdettiin, kun lapsi sai viime tingassa 11v. oppivelvollisuuden.
Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia tulossa.
Lapsi nyt tutkittu foniatrisella puolella.
Kehitysvammaisen lapsen oireet poistuu tukemalla ymmärtämistä ja antamalla muuta kuntoutusta puheterapia ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä musta sossun voi ottaa mukaan, koska tässä alkaa vaikuttamaan lähinnä siltä ettet lapsellesi hakenut apua.
Syytit tarhaa mustelmista (ei hoitajat vahdi) ja he alkoi pitää teitä väkivaltasina.
Kaupassa sulla alkoi pinna kiristämään jos näit jonkun viranomasen? Kuulostaa todella äidilliseltä ja terveeltä. Not!
Mutta hei, hyvä että tarha reagoi ja pääsitte sossun asiakkaaksi niin saitte diagnoosin lapsellenne!
A
Kehitysvammaiset kuuluu tutkia neurolla ja siihen ei auta kasvatus, vaan kuntoutus.
T. Äiti jolla on kehitysvammainen lapsi ja kummallakin pojalla on dysfasia.
se assin äiti ylempänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sitä nyt ihan jokainen tajuaa, että erityislapsi voi olla kuormittavampi ja vaativampi. Ei se oikeuta juoksuttamaan perhettä turhaan.
Ja jos "avuntarjouksesta" kieltäytyy, se voi tapahtua esim. siksi, että tarjotun avun laatu on huonoa tai vääränlaista.
Olen minäkin vaihtanut tk-lääkärin yksityiseen, vaihtanut kunnallisen puheterapeutin yksityiseen jne.
Se tarkoittaa vain sitä, että olen erittäin vastuullinen äiti, joka haluaa lapselleen oikeanlaista ja tasokasta hoitoa.
Ihmeellinen käsitys tämä, että vanhempi, joka juoksee itsensä kuoliaaksi jonoissa, kun vain joku viranomainen käskee, olisi jotenkin sitten _hyvä vanhempi_. Minusta tuo on merkki luokattomasta ja pelottomasta tyhmyydestä!
Asperger on neuropsykiatrinen häiriö, ei neurologinen.
Tampereen pene hoitaa adhd, asperger lapsia.
Ei neuro lapsia.
T. Tamperelainen, joka tietää asiasta.
Opettele neurologian ja neuropsykiatrian ero.
Siellä on siihen osaava henkilöstö, mm. 'tavalliset' lastenpsykologit osaavat tehdä kehitystasoarvion, jota neuropsykologi erikoissairaanhoidossa täydentää. Perheneuvola ei siis tarkoita pelkästään kasvatusapua. Perheneuvoloissa työskentelee myös lääkäri.
Toisissa kunnissa ei ole perheneuvolaa, vaan hoito porrastetaan niin, että alkukartoitus tehdään esim. neuvolapsykologilla/neuvolalääkärillä tai terveyskeskuspsykologilla/terveyskeskuslääkärillä.Käsittääkseni neuvolan terveydenhoitaja ei pysty lähetettä erikoissairaanhoitoon esim. lastenneurologian poliklinikalle suoraan tekemäänkään.
Että toki kehitysvammaisuuden, laaja-alaisen/monimuotoisen kehityshäiriön, dysfasian yms. diagnoosipaikka on lastenneurologian yksikkö erikoissairaanhoidossa ja jatkossa kehitysvammaisen kohdalla hoito ja seuranta kehitysvammaneuvolassa tai vastaavassa, mutta on ihan yleistä, että alkukartoitusta tehdään perheneuvolassa. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että syyllistettäisiin perheitä tai että annettaisiin pelkkää kasvatusneuvontaa, vaan kyllä sielläkin tutkitaan.
Kehitysvammaista ei voi kasvattaa, jos ei ymmärrä puhetta. Toope!
Ensijainen toimenpide on aina puheterapia, pc- kuvat.
Lapseni on jo 9v. ja neurolle mennyt tutkimuksiin 2v.
Dg tullut 5v.
Penen neuvot ei koskaan olisi auttanut häntä, koska hän ei niitä olisi ymmärtänyt.
Kehitysvamma on ymmärtämisen vamma.
Kukaan kehitysvammainen ei kuulu peneen, vaan neurolle ja lasta tutkitaan ja kuntoutetaan monta vuotta. Neuro antaa kaiken tarvittavan kuntoutuksen ja tekee kuntoutussuunnitelman.
Ei sitä diagnoosia heti anneta.
Sä oot vitun tyhmä erityislapsen äiti.
sanoi että apua ei anneta ennenkuin murrosikäinen otetaan huostaan koska yhden miessairaanhoitajan mielestä ongelmat johtuivat perheestä. Siitä huolimatta että lastensuojelu joka paremmin tunsi perheemme tiesi että vika ei ole meissä (meillä pienempiä ja isompia lapsia jotka kaikkea muuta kuin ongelmaisia).
Annettiin huostaan ja nuorisokoti pärjää huonommin kuin me vanhemmat eikä mitään muutosta parempaan ole tullut vaan muutos huonompaan. Katsotaan kauanko kestää että myöntävät olleensa väärässä ja alkavat oikeasti antaa apua.
Meillekin tarjottiin jotain perhetyötä ym. josta kieltäydyimme, en ymmärrä mitä apua siitä on että joku parikymppinen tyttö tulisi lässyttämään itsestäänselvyyksiä lastenkasvatuksesta minulle viiden lapsen äidille jonka esikoinen kohta aikuinen. Tarjottiin "apua perheen jaksamiseen", perheellä ei kuitenkaan ollut hätää vaan sillä yhdellä lapsella jolla ne neurologiset ongelmat on diagnosoitu.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sä tuollaisesta asiasta valitat? Jos lapsellanne häiriökäyttäytymistä, on oletus että perheneuvola auttaa. Se on halvempaakin kuin neurologiset tutkimukset.
Tehän saitte apua, mitä se kuukausien viive nyt enää siinä merkitsee? Joillakin voi mennä vuosia ennen oikean avun saamista. Ei ne lääkärit pysty katsomaan kristallipallosta mikä jokaista huonosti käyttäytyvää pentua vaivaa