Lue keskustelun säännöt.
Miten kiusaaminen vaikutti sinun elämääsi? Vaikutukset on tuotava näkyviksi!
10.09.2022 |
Taas oli artikkeli kiusaamisesta, jossa 30 kiusaa yhtä, ja ainoa, mitä koulu osaa tehdä, on vähän palaveerata kiusatun äidin ja opettajien kanssa. Vaikka kiusaamista jatkunut koko ala-asteen.
Kerrotaan tähän ketjuun, miten kiusaaminen on vaikuttanut meihin kiusattuihin pitkällä aikavälillä, niin ehkä jonkun silmät aukeavat, ettei asiaa voi jättää vuosikausiksi muhimaan, koska vaikutukset ovat tuhoisat.
Minä itse esimerkiksi en koskaan hankkinut kunnon koulutusta, koska en kestänyt enää hetkeäkään kauempaa kouluympäristössä. Itsetunto ja mielenterveys tuhoutuivat peruuttamattomasti. Iloisesta lapsesta kasvoi itsetuhoinen teini ja siitä teinistä ihmisiä vihaava, masentunut alisuoriutuja.
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin yhden tytön joka heti ensitapaamisella kertoi olleensa rajusti kiusattu nuorempana. Oli mukava tyyppi mutta huomasi että kauhea miellyttävä ja täynnä itseään kun oli "selvinnyt". No. Ei olla nähty enää. Semmonen esittäjä. Ainaki tuota tekee vissiin.
En usko kaikkien ihmisten hyvyyteen vaan jotkut ovat synnynnäisesti m*lkeroita ja jäävät sellaisiksi. Nämä ihmiset tulisi syrjäyttää yhteiskunnasta niin säästyisi paljon enemmän rahaa kuin kiusattuja tukemalla.
Masennus ja paniikkihäiriö. Kustannukset on yhteiskunnalle aika suuret, sillä olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Minua kiusattiin lapsena kotipihalla. Asuimme kerrostalossa, jossa ihan kaikki vanhemmat eivät pitäneet raisusta tavastani leikkiä ja touhuta. Siihen aikaan ei adhd ollut vielä ajatuksenakaan olemassa, mutta mikään pikku piru en ollut. Kotona oli kova kuri ja uskoin, kun kiellettiin. Silti se jonkinlainen erilaisuuteni leimasi.
Oli karseaa juosta raivosta huutavia aikuisia karkuun, jotka epäoikeudenmukaisesti uskoivat kantelijoita ja lähtivät rankaisemaan minua edes tarkistamatta olikohan se omakin lapsi syyllinen tappeluun. Miten monta kertaa minut jätettiin muiden lasten leikeistä ja haukuttiin. Opin siksi olemaan yksin, mutta oppiminen vaati monta yksinäistä itkua ja ahdistusa. Meillä kotona vanhemmilla oli tiukka periaate, ettei lasten "leikkeihin" puututa ja aina käskettiin miettimään omaa pahuutta.
Olen aikuisena ihan ok kaiken muun suhteen, mutta en naapureiden. Pelkään edelleenkin asua kerrostaloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapasin yhden tytön joka heti ensitapaamisella kertoi olleensa rajusti kiusattu nuorempana. Oli mukava tyyppi mutta huomasi että kauhea miellyttävä ja täynnä itseään kun oli "selvinnyt". No. Ei olla nähty enää. Semmonen esittäjä. Ainaki tuota tekee vissiin.
No miten se kiusaaminen vaikutti sinun elämääsi? Sitähän tässä tiedustellaan.
Vierailija kirjoitti:
Masennus ja paniikkihäiriö. Kustannukset on yhteiskunnalle aika suuret, sillä olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Jos tietäisit että sadistiset kiusaajat eivät jatkaisi koulusta aikuisten maailmaan voisitko silloin olla työkykyinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiusattiin lapsena ja nuorena paljon.
En edelleenkään luota ihmisiin enkä pärjää töissä. Tod näk joudun joku päivä sairaseläkkeelle. Sinne menee taas yksi veronmaksaja.
Masennus ja ahdistuneisuushäiriö. En osaa luottaa ihmisiin, opiskelun aloitus on vaikeaa, töihin meno ahdistaa, käyn terapiassa. Hiljalleen parempaan suuntaan menossa yli kymmenen vuotta kiusaamisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus ja paniikkihäiriö. Kustannukset on yhteiskunnalle aika suuret, sillä olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Jos tietäisit että sadistiset kiusaajat eivät jatkaisi koulusta aikuisten maailmaan voisitko silloin olla työkykyinen?
Ei se korjaa tuhoutunutta psyykettä.
Minua haukuttiin akneni vuoksi pizzanaamaksi, jne. Aloin kuvitella että varmaan mä sit oon vaan ruma. Ja kuvittelen vieläkin alitajuisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusattujen itsetunnon vahvistaminen on aivan väärä tie ehkäistä kiusaamista. Pahimmat kiusaajat ovat sadistisia psykopaatteja joihin toimii enintään väkivallan uhka. Kiusattu joutuu alkamaan väkivaltaiseksi jotta voi vastustaa heitä. Siksi täytyy puuttua kiusaajiin eikä kiusattuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus ja paniikkihäiriö. Kustannukset on yhteiskunnalle aika suuret, sillä olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Jos tietäisit että sadistiset kiusaajat eivät jatkaisi koulusta aikuisten maailmaan voisitko silloin olla työkykyinen?
Miten tämä liittyy kyseiseen asiaan? Kiinnostaa mikä logiikka ajatuksessasi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus ja paniikkihäiriö. Kustannukset on yhteiskunnalle aika suuret, sillä olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Jos tietäisit että sadistiset kiusaajat eivät jatkaisi koulusta aikuisten maailmaan voisitko silloin olla työkykyinen?
Ei se korjaa tuhoutunutta psyykettä.
Kaikilla ihmisillä on toipumiskykyä. Traumojen kanssa voi ainakin oppia elämään ajan kanssa jos ne eivät toistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus ja paniikkihäiriö. Kustannukset on yhteiskunnalle aika suuret, sillä olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Jos tietäisit että sadistiset kiusaajat eivät jatkaisi koulusta aikuisten maailmaan voisitko silloin olla työkykyinen?
Miten tämä liittyy kyseiseen asiaan? Kiinnostaa mikä logiikka ajatuksessasi on.
Eikö paniikkihäiriöön ainakin vaikuta ympäristön stressaavuus. Jos on ihmisiä jotka alkavat kiusaamaan sairauden takia se voi pahentaa sitä.
Masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön oireita. Mikään ei kiinnosta, eikä huvita, koko ajan väsyttää.
Se on kumma kun kiusattuja vähätellään, kiusaajia puolustellaan.
Sitten ihmetellään miksi Suomessa on niin paljon mielenterveysongelmaisia.
Puuttukaa itse ongelmaan, älkää vähätelkö ja lopettakaa se kiusaajien puolella oleminen. Vaikka ois mitä diagnooseja kiusaajalla, ei se ole syy toisesta tehdä mielenterveysongelmaista.
Masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko, ahdistuneisuushäiriö, paniikkioireilua. En uskalla puhua isossa porukassa edes tuttujen kesken, enkä varsinkaan uskalla ottaa kontaktia uusiin ihmisiin. Aina jos kuulen joidenkin nauravan keskenään, ajattelen heti ensimmäisenä että he nauravat minulle. Olen kyllä pystynyt opiskelemaan. Olen töissä ja tällä hetkellä työkykyinen, mutta olen myös ollut vuosien mittaan pitkilläkin saikuilla mt-oireiden pahentumisen vuoksi. En ole koskaan seurustellut, koska en uskalla luottaa niin paljon että voisin päästää ketään tarpeeksi lähelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus ja paniikkihäiriö. Kustannukset on yhteiskunnalle aika suuret, sillä olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Jos tietäisit että sadistiset kiusaajat eivät jatkaisi koulusta aikuisten maailmaan voisitko silloin olla työkykyinen?
Ei se korjaa tuhoutunutta psyykettä.
Kaikilla ihmisillä on toipumiskykyä. Traumojen kanssa voi ainakin oppia elämään ajan kanssa jos ne eivät toistu.
Valitettavasti traumojen kanssa ei ole kovin helppoa opetella olemaan.
Toki aika vaikuttaa, mutta myös se että saat apua.
Sellasen joka itse ei ole samassa kunnossa, ei pysty käsittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus ja paniikkihäiriö. Kustannukset on yhteiskunnalle aika suuret, sillä olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Jos tietäisit että sadistiset kiusaajat eivät jatkaisi koulusta aikuisten maailmaan voisitko silloin olla työkykyinen?
Miten tämä liittyy kyseiseen asiaan? Kiinnostaa mikä logiikka ajatuksessasi on.
Eikö paniikkihäiriöön ainakin vaikuta ympäristön stressaavuus. Jos on ihmisiä jotka alkavat kiusaamaan sairauden takia se voi pahentaa sitä.
Jaa. Et sitten osannut päätellä, että sairaus puhkesi kiusaamisen seurauksena. Kiusaaminen on melko stressaavaa.
Minäkään en hankkinut koulutusta, pelkäsin niin kouluja ja ihmisiä. Mielenterveysongelmia on, erakoitunut, ihmisiä karttava eläkeläinen.