Lue keskustelun säännöt.
Miten kiusaaminen vaikutti sinun elämääsi? Vaikutukset on tuotava näkyviksi!
10.09.2022 |
Taas oli artikkeli kiusaamisesta, jossa 30 kiusaa yhtä, ja ainoa, mitä koulu osaa tehdä, on vähän palaveerata kiusatun äidin ja opettajien kanssa. Vaikka kiusaamista jatkunut koko ala-asteen.
Kerrotaan tähän ketjuun, miten kiusaaminen on vaikuttanut meihin kiusattuihin pitkällä aikavälillä, niin ehkä jonkun silmät aukeavat, ettei asiaa voi jättää vuosikausiksi muhimaan, koska vaikutukset ovat tuhoisat.
Minä itse esimerkiksi en koskaan hankkinut kunnon koulutusta, koska en kestänyt enää hetkeäkään kauempaa kouluympäristössä. Itsetunto ja mielenterveys tuhoutuivat peruuttamattomasti. Iloisesta lapsesta kasvoi itsetuhoinen teini ja siitä teinistä ihmisiä vihaava, masentunut alisuoriutuja.
Kommentit (49)
Olin ylä-asteella epävarma itsestäni ja ujohko. Meillä oli tyttöporukka, jossa yksi tytöistä nolasi ja matki minua muiden ihmisten/luokan edessä.
Nyt 20 vuotta myöhemmin, etenkin työtilanteessa havahdun ja säikähdän tilanteissa, joissa koen sanovani jotain oudosti tai epävarmasti. Jään ikäänkuin odottamaan, että joku matkii tai naurahtaa minulle, sitten muistan etten ole enää ylä-asteella. Mieli selvästi muistaa tapahtumat, en varmaan ole vieläkään kunnolla käsitellyt noita asioita.
Lisäksi minun on hankala aluksi luottaa ihmisiin, olen aluksi seurailija ja tutkailen tilannetta. Positiivisena puolena, olen luonteeltani empaattinen ja ystävällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hirviöt vois kuskata jollekin omalle saarelleen hirviöimään keskenään. tietenki sen saaren sitten eristää täysin muusta maailmasta.
Minua kiusattiin lievästi yläasteella ja lukiossa. Olen nyt 48 v enkä e
delleenkään halua tavata yhtään ainoaa luokkakaveria.
Suomessa nuorten kuolemista melkein kolmasosa johtuu itsemurh4sta. Maailman onnellisin kansa, tosiaan.
En pysty olemaan ihmisten lähellä tai kasvokkain heidän kanssaan. Menen ihan paniikkiin, jos minua katsotaan. Parisuhdetta ei tietenkään voi ajatellakaan tämän takia, eikä minulla ole juuri ystäviä. Käyn töissä, mutta sosiaaliset tilanteet ovat minulle todella raskaita ja energiaa vieviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Krooninen masennus, itseinho ja ikuinen ulkopuolisuuden tunne.
En ole tehnyt elämäni aikana päivääkään palkkatöitä. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä paniikkihäiriön ja masennuksen vuoksi. Olen netissä. Välillä käyn ostamassa ruokaa ja sitten taas nettiin. Kartan ihmisiä huonojen kokemusten vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty menemään minnekään juhliin tai vastaaviin tilaisuuksiin. Inhoan valokuvattavana olemista ja olen useita kertoja joutunut sanomaan ihmisille, että et ota minusta kuvaa.
Vietän vapaa-aikani yksin kotosalla.
Aiempi vakava masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus.
Vuosia kestäneestä masennuksesta selvisin ja koen nykyään enemmän valoa tunnelinpäässä. Sosiaalisissa tilanteissa olen kehittynyt huimasti. Olen utelias uusia ihmisiä kohtaan ja saan edes jotakin sanoja ulos suustani, mutta samaan aikaan sieltä puskee ristiriitaisesti sellainen outo epäluottamus. Ikään kuin tykkäisin enemmän katsella ihmisiä sivusta kuin uskaltaisin tulla heitä lähelle; luultavasti siinä pelossa, että sattuisi pahasti taas. Uusiin ihmisin tutustuminen on vaikeaa ja lämpenen erittäin hitaasti. Koen ahdistusta julkisilla paikoilla ja pahimpina päivinä en kykene menemään edes kahvilaan sen vuoksi. Oma jännittyneisyys tulee siis pahiten ilmi jostain syystä ruokailuun ja juomiseen liittyvissä paikoissa. Syy siihen saattaa olla siinä, että en saanut koulussa edes ruokailla rauhassa.
Koulusta oli rutkasti välivuosia. Yritin lukiota, sitten se meni paussille. Yritin uudestaan, meni paussille. Tätä meni vuodesta toiseen. Nyt aikuisena olen päättänyt toteuttaa pitkäaikaisen unelman ja hankin ylioppilaslakin aikuislukion kautta. Haluan jatkokouluttautua. Ja jos joku miettii miten pärjään siellä, niin no... Jotenkin tässä on vain rämmittävä eteenpäin.