Sinä RUMA, haluan kysyä saatko itsesi siedettävän

Mm...mitä tarkoitat rumalla?



Minussa on monta asiaa pielessä, mutta kokonaisuus kait ok.



Harvalla ihmisessä on kaikki rumaa tyyliin: läski, vinot hampaat, pienet silmät, huono iho, iso nenä, ohuet hiukset....

tarkoittaa kun ihminen tuntee olevansa ruma? Ja ei kummoisia hoksottimia vaadita, mitä kysymykselläni tarkoitan. Mutta voin toki tarkentaa: Sinä joka tunnet itsesi rumaksi, saatko itsestäsi sen näköisen että tunnet itsesi kauniimmaksi kun panostat kauneudenhoitoon?



Tietenkään saivarrellen kukaan ei ole ihan kamalan ruma joka kohdasta jokaisen maailman ihmisen mielestä. (huoh)



ap

että tietääkö rumat tytöt olevansa rumia? Siis sellaiset, joilla ei ole mitään tiettyä perusrumuutta kuten lihavuutta tai harvahampaisuutta.

Oon kohtuu pitkä aja aika hoikka, joten se helpottaa pukeutumista. Hiukset on hennot ja huonot, namaa ei mitenkään ihmeellinen, iho huono. Kynnet heikot ja lohkeilee jatkuvasti.



Käyn kerran kuussa kampaajalla värjäyttämässä ja leikkauttamassa tukan, jolloin se näyttää hyvältä, kun laitan sen joka aamu. Meikillä (pohjustus ja meikkivoide, värejä niukasti) naama ok. En siis tee mitään sotamaalausta, mutta ehostan nätisti. Pukeudun hyvin. Laitatan kynnet kerran kuussa. Mielestäni olen laitettuna ihan ok näköinen, en missi, mutta tyytyväinen itseeni. Jos antaisin vaan tukan kasvaa ja harittaa ja en meikkais ja käyttäisin jotain verkkareita, näyttäisin ihan hirveeltä. En ole lainkaan sellainen luonnonkaunis, joka voi mennä töihin meikittä ja vaan harjata tukan aamula.

Mikä on ruma?



MInä en meikkaa ja käyn kampaajalla kaksi kertaa vuodessa. En ole klassisesti kaunis, mutta omalla tavallani ihan hauskan näköinen. Toisaalta, jos joku pitää kauniina vain yhdenmukaisia ihmisiä, niin sitten varmaan olen ruma.



Miksi en satsaa hiuksiin, vaatteisiin tai meikkiin?

Koska musta se on turhaa ja mun on hyvä olla näin. Kampaajalla kävisin mielelläni useammin, mutta se on kallista. Vaatteisiin en viitsi laittaa rahaa. Myös ekologisuus on mulle tärkeää. Haluan tehdä omat valintani tämän kertakäyttökulttuurin keskellä. Meikit -miksi mun pitäisi meikata? En tulle oloani mukavaksi meikeissä. Miesten ei tarvitse meikata, miksi mun pitäisi?

Iso nenä, pieni leuka. Silmäpussit. Ryppyjä.

Ei siinä paljon meikit auta.

Hiuksetkin harveni imetyksen jälkeen.

Kerran työkaveri ei vapaalla tunnistanut. Oltiin ulkotöissä samoilla työmailla ja kun morjestin ravintolan jonossa, ei tunnistanut. Positiivisessa mielessä.



Olen pikkasen ylipainoinen, mutta oppinut mitkä vaatteet sopii. Tukka ohut, rasvainen, mutta aito blondi olen. Tällättynä tukka on makee, yhden päivän korkeintaan. Huonon ihon saa piiloon, meikki tekee ihmeitä muutoin värittömille ripsille ja kulmille.



Tässä on se huono puoli, etten enää ikuna kehtaisi tulla töihin au naturel. Muut pelästyisivät taatusti.

Olen ruma. Silmät ovat isot, mutta kauheat tummat silmänaluset pilaavat ne. Naama on ihan turvonneen näköinen ylipainoin vuoksi.



Siedettävältä nytän peilissä vain silloin kun olen juonut alkoholia. PAremmalta toki näyttäisin jos laittaisin itseäni, mutta siedettävältä/hyvältä...? Never.

Meikkaan, jos ohjelmassa on muuta kuin puistossa olemista ja lähi-Siwassa vierailua kotona olemisen lisäksi. Meikkaamalla saan itsestäni siedettävän näköisen.



Kampaajalle pitäisi päästä, mutta ei ole varaa. Varaa ei ole myöskään panostaa omiin vaatteisiin. Ja raskauksien jälkeen en edes tiedä millaiset vaatteet minulle sopii. Ei ainakaan ne joita käytin ennen raskauksia.



Hiukset on aina ponnarilla, koska ne on ylipitkät ja aina tiellä.

eikä tähän mikään meikki, vaate tai kampaus auta. Enkä enää osaa, jaksa tai välitä.

tekee naamastani ruman, siihen onneks auttaa hyvä meikkivoide, mut en mä aina jaksa sitäkään laittaa. Töihin kyllä aina ja kylään, yleensä muutenkin ihmisten ilmoille. Lenkille en yleensä jaksa laittaa,täytyyhän sen ihon antaa hengittääkin välillä pari päivää. Silmäni ovat myös aika erinäköiset meikin kanssa ja ilman, osaan kyllä laittaa ne kauniiksi. Omat värit ovat hailakat suomalaiset :-)

Olen mielestäni ihan nätti. Mutta en osaa meikata. No ripsiväriä laitan joka päivä. rajaukset kun lähden viihteelle. Mulla on tosi herkkä iho ja näppyjä tulee heti, jos laitan meikkivoidetta (en ole vielä löytänyt sopivaa, vinkkejä?)



Ainoa, mihin en todellakaan ole tyytyväinen on roikkuvat yläluomet. Niihin on ihan mahdotonta laittaa luomiväriä. Yläluomi siis roikkuu ihan yläripsissä asti. Joudun/pääsen varmasti aika nuorena korjausleikkaukseen.



Mutta ylipäätään olen ihan tyytyväinen ulkonäkööni :)

Oletteko kateellisia kauniille kanssasisarille? Itse olen kateellinen kaunottarille, vaikka tiedän olevani itsekin kaunis ja ihaltu.

Uskon, että vähemmän näyttävillä naisilla on usein parempi itsetunto kuin viehättävämmillä tovereillaan.

Oletteko kateellisia kauniille kanssasisarille? Itse olen kateellinen kaunottarille, vaikka tiedän olevani itsekin kaunis ja ihaltu. Uskon, että vähemmän näyttävillä naisilla on usein parempi itsetunto kuin viehättävämmillä tovereillaan.

Koska ajattelen niin, että toisella on ulkonäköä ja minulla sitä ei ole, mutta vastaavasti minulla taas voi olla jotain muuta sellaista, mitä ns. kauniilla ihmisellä ei ole. Tämä pätee myös muihin asioihin, esim. menestymiseen ja rahaan. Toisella sitä on, mutta toisella jolla sitä ei ole, saattaa olla jotain paljon rahaakin arvokkaampaa. Siksi kateus on turhaa.

Lähinnä ihailen, saatan olla surullinen siitä että itse olen tällainen. Onko se kateutta? En siis kuitenkaan suhtaudu negatiivisesti sen toisen ihmisen kauneuteen, tyylin "no paree ollakin kaunis kun on noin idiootti muuten". Ikävä kyllä mulla ei ole muitakaan piirteitä joilla kompensoida, tyhmä kuin saapas ja saamattomampaa saa hakea. Ois ees nätti varsi mutta läski on. Ja läskinä pysyy tällä typerällä mielellä. Oma moka.

Jos olisin hoikempi, kasvon luusto tulisi paremmin esiin, ja olisin ihan ok. En siis ole mikään läski, mutta selvästi hoikempana nääytän paremmalta. Tosin se ei selvästi ole mulle normaalipaino, koska olen ollut tosi laiha vain silloin, kun olen ollut äärimmäisen masentunut enkä ole kyennyt syömään juuri mitään.



Mä haluan ennen kaikkea tuntea oloni mukavaksi, ja mukava se on silloin, kun mun ei tarvitse kiinnittää erityisesti huomiota olemukseeni. Tarkoitan siis sitä, että vaatteet tuntuvat mukavilta päällä (eivät kiristä tai paina, tai eivät ole epämukavaa materiaalia, esim. farkut ja hiostava keinokuitu ei ole mun juttuja) eikä mun tarvitse huolehtia, että meikit leviävät. Myöskään meikkivoide- ja puuterikerros eivät tunnu musta mukavilta. Käytän kyllä ruskeaa kajalia ja ripsiväriä, muuta silmämeikkiä en halua käyttää, koska mun silmät vuotaa paljon ja silmänympärysiho on rasvainen. Meikit siis leviää, enkä halua koko ajan tuijotella peiliin, että onkos nyt ehostus hyvin.



Hiukset mulla on pitkät ja useimmiten kiinni. Olen kokeillut kaikkia pituuksia ja todella monia tyylejä, kaljua, keesia, rastoja jne. En käy kampaajalla, vaan olen koko aikuisikäni leikannut ja värjännyt tukkani kotikonstein paria kertaa lukuunottamatta.



Olishan se kivaa olla kauniimpi, mutta näillä avuilla se ei ole kovin helppoa, ja kuten sanottu, en halua panostaa ulkonäkööni mukavuuden kustannuksella. Maailmassa on niin paljon muitakin asioita, jotka menevät ulkonäön edelle.

mutta mä en kyllä kestäis olla ruma. En voisi hyväksyä itseäni lihavana,huonosti pukeutuvana, huonohiuksisena ja -ihoisena. Se on oikein mukavaa että perään katsotaan ja mieheni on musta silmin nähden tohkeissaan. Kaikkihan on katoavaista, mutta tietenkin teen kaikkeni että näyttäisin mahdollisimman hyvältä, mahdollisimman pitkään. Rumat ihmiset ovat miehestäni piittaamattomia ja saamattomia, koska aina voi laihduttaa ja käydä kosmetologilla, kampaajalla, ostaa kauniita vaatteita, myös kirppareilta jos ei ole rahaa.

En tosin paheksu toisia ihmisiä, itseäni vain.

mutta mä en kyllä kestäis olla ruma. En voisi hyväksyä itseäni lihavana,huonosti pukeutuvana, huonohiuksisena ja -ihoisena. Se on oikein mukavaa että perään katsotaan ja mieheni on musta silmin nähden tohkeissaan. Kaikkihan on katoavaista, mutta tietenkin teen kaikkeni että näyttäisin mahdollisimman hyvältä, mahdollisimman pitkään. Rumat ihmiset ovat miehestäni piittaamattomia ja saamattomia, koska aina voi laihduttaa ja käydä kosmetologilla, kampaajalla, ostaa kauniita vaatteita, myös kirppareilta jos ei ole rahaa.

mutta kun mä en ole lihava, huonosti pukeutunut, huonohiuksinen tai -ihoinen. Mulla ei vaan ole kauniit kasvonpiirteet tai mitään muitakaan erityisiä avuja.

Kyllä sä olisit tottunut siihen, jos koko elämäs olisit ollut sellainen. Ja kuten sanottua, en mä jaksa murehtia ulkonäöstäni kun mulla on niin paljon muitakin asioita, joita murehtia.

#18

mietin vain, että kuinka vaikeaa olisi olla ruma. En osaisi olla tekemättä asialle mitään.

nro.19