Sinä RUMA, haluan kysyä saatko itsesi siedettävän
näköiseksi satsaamalla hiuksiin, vaatteisiin ja laadukkaasen, taitavaan meikkiin, muttet osaa, jaksa tai välitä?
Perustele halutessasi.
Itse olen mielestäni ruma ilman meikkiä mutta ihan tavallisen näköinen, kun meikkaan huolella ja tietysti ravaan kampaajalla.
Kommentit (72)
[quote author="Vierailija" time="29.04.2010 klo 12:41"]
Mm...mitä tarkoitat rumalla?
Minussa on monta asiaa pielessä, mutta kokonaisuus kait ok.
Harvalla ihmisessä on kaikki rumaa tyyliin: läski, vinot hampaat, pienet silmät, huono iho, iso nenä, ohuet hiukset....
[/quote]
Olen ruma!Oikea hirvitys...suoraan h*lvetin perukoilta!Silti heitän meikit hiiteen!Miksi minun pitäisi yrittää esittää kauniinpaa kuin oikeasti olen? Miksi kenenkään pitäisi?
Tämä sivu sopii hyvin pinnallisille vanhemille, jotka odottavat oikeita vauvanukkeja ja kansikuvalapsia :D
pitää (luulee olevansa kaunis) itseään kauniina meikin avulla (tai ilman) ja näyttää vähemmän kauniilta. Siis luulee olevansa kaunis, muttei ole vähässäkään määrin
Joku kovin laittautunut on aika vastenmielisen näköinen. Ja yleensäkin pitkiä aikoja peilin edessä viihtyvä on melko täynnä itseään.
Jonkun mielestä joku on kaunis, toisen mielestä sama ihminen on ruma. Onneksi katsoja valitsee.
Hyvä itsetunto, suora ryhti, iloinen ilme tekee kenestä tahansa kauniin.
mutta voin laittautua aika vetävän näköiseksi. En varsinaïsesti kadehti luonnostaan kauniita, koska nyt vanhemmiten ajattelen, että vanheneminen lienee heille paljon rankempaa.
mutta mä en kyllä kestäis olla ruma. En voisi hyväksyä itseäni lihavana,huonosti pukeutuvana, huonohiuksisena ja -ihoisena. Se on oikein mukavaa että perään katsotaan ja mieheni on musta silmin nähden tohkeissaan. Kaikkihan on katoavaista, mutta tietenkin teen kaikkeni että näyttäisin mahdollisimman hyvältä, mahdollisimman pitkään. Rumat ihmiset ovat miehestäni piittaamattomia ja saamattomia, koska aina voi laihduttaa ja käydä kosmetologilla, kampaajalla, ostaa kauniita vaatteita, myös kirppareilta jos ei ole rahaa.
Siis olet mielestäsi kaunis? Et kyllä ajatusmaailmaltasi sitä ole. Kuinka sinun kävisi, jos sairastuisit tautiin, joka muuttaa ulkonäön? Tai loukkaantuisit onnettomuudessa ja et enää olisi nykyisenlainen. Elämässä kannattaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, pelkän kauneuden varaan rakentaminen on aika hataraa.
Aivan hirveän ruma ilman meikkiä, mutta kovissa pakkeleissa tosi näyttävän näköinen.
Ainakin kotipäivinä verkkareissa ja meikittömänä näytän pubiruusulta: plösö, punakka ja kiiltävä naama, hampputukka pörrössä.
Vaan kun laitan siistit vaatteet päälle ja teen perusmeikin ja laitan hiukset nopeasti niin näytän ihan kivalta.
Ja saan positiivista palautetta ulkopuolisilta ja minulla on itsetunto kohdallaan, joten hyvin menee ja pidän itseäni nättinä. :)
Mun mielestä melkoisen rumia ovat vaikka Tori Spelling ja Victoria Beckham.
Edellinen siksi, että siitä ei saa kaunista tekemälläkään, ei saisi millään rahoilla. Jälkimmäinen siksi, että se on aina naama norsun v*tulla ja on tosi negatiivisen näköinen ihminen.
LaToya Jackson, aivan kamala. Leikkauttanut itsensä veljensä näköiseksi. Rumaa.
Sitten taas, kaunis on Aretha Franklin vaikka sillä onkin ylipainoa mutta se on sinut itsensä kanssa ja se on siksi kaunis.
Björk on mun mielestä myös kaunis.
Kuten myös Sinead O´Connor on todella kaunis ja puhdaspiirteinen nainen.
Minulla on finniongelmaa(jota on koitettu hoitaa monin eri keinoin), olen pienikokoinen, hiukseni ovat ohuet ja silmäni ovat kaiken kruunuksi kierot.
En ole kenellekään kateellinen ulkonäöstä, tiedän mitä olen, hyväksyn sen(aloituksestani huolimatta). Meikkaan ja laittaudun "nätiksi" siinä missä muutkin naiset.
Kyllähän minua sanottiin koulussa vammaikseksi(silmieni takia), pitsanaamaksi, kääpiöksi ja vaikka miksi. Silloin se satutti, ei enää. Nykyään uskallan olla oma itseni ja laittautua, tosin sain vastan jonkinlaisen itsetunnon noin 25 vuoden kieppeillä.
En ole enää, olen todellakin rupsahtanut sanan varsinaisessa merkityksessä.
Joskus hiveli itsetuntoa, kun miehet katsoivat perään ja kiinnittivät runsaasti huomiota. Enää sillä ei ole väliä, koska niin ei käy enää. Kauneus on katoavaista, en minä ainakaan nuoruuden ulkonäköä enää jaksa kaivata.
sellainen perusnaama, että minusta saa helposti kaamean näköisen tai sitten ihan nätin riippuen laittautumisasteesta. Ylipaino rumentaa heti paljon ja nyt pitäisi saada 10 kg pois. Joten joo, olen tosiaan sellainen, että jos laihtuisin ja meikkaisin ja muutenkin panostaisin ulkonäkööni, olisin varmaan kaunis. Mutta olen liian laiska.
Toisaalta mieheni mielestä olen kaunis tälleen au naturalkin..
En ole enää, olen todellakin rupsahtanut sanan varsinaisessa merkityksessä.
Joskus hiveli itsetuntoa, kun miehet katsoivat perään ja kiinnittivät runsaasti huomiota. Enää sillä ei ole väliä, koska niin ei käy enää. Kauneus on katoavaista, en minä ainakaan nuoruuden ulkonäköä enää jaksa kaivata.
Mä olin nuorena todella kaunis, mua verrattiin jopa Greta Garboon. Silloinkin, se joskus häiritsi kun tiesi että eivät ne ole kiinnostuneet minusta vaan juoksevat perässä ulkonäön takia.
Aika korjaa nämä jutut. En tosiaan näytä enää Garbolta. Olen 45v ja näytän lähinnä Harry Potterin naispuoliselta Kalkarokselta :DD
toki tällaisena flunssanjälkeisenä kotipäivänä tiedän sen ihan itsekin :D. Mutta löytyy aika reilusti ylipainoa, karmeat hampaat, pottunenä, akneiho, silmälasit, jättimäiset jalat... Silti koen että kun laittaudun niin saan itseni ihan nätiksi. Tietysti se riippuu mihin vertaa...
On minulla hyviäkin ominaisuuksia kuten että olen pitkä ja minulla on pitkät sääret ja jalat yleensäkin. Kehon mittasuhteet on hyvät, jonkinlainen vyötärökin on ylipainosta huolimatta, kaula jne. Rinnat on sopivan kokoiset. Kyynärpäästä alaspäin kädet on ihan suhteellisen sirot, pitkät sormet jne. Hiukset on luonnostaan blondit, paksut ja taipuisat. Meikillä voi jonkin verran peittää huonoa ihoa mutta ei täysin toki. Silmälasit voi vaihtaa piilareihin tai laittaa vahvemman silmämeikin. Hampaille en pysty nyt mitään tekemään muuta kuin pesemään valkaisevalla tahnalla, mutta en koe että ne kokonaisuutta niin haittaa. Läskit saa jokseenkin kuriin alusvaatteilla, vaatteisiin voi valita tumman värin ja sellaisen leikkauksen että se peittää sopivasti. Kyynärpituiset hihat ja polven puoleen väliin yltävä mekon helma auttaa paljastamaan hyvät osat ja peittämään epäsuhtaisemmat.
Silloin kun olen laittautunut en koe että pitäisi hävetä missään seurassa. Mutta arkena olen kyllä usein ihan karmeassa kunnossa :D. Rasvaiset hiukset, pisin aika minkä olen ollut käymättä kampaajalla on ollut kaksi vuotta, enkä sinä aikana edes itse leikannut hiuksia. Vasta sitten pätkäisin kotona latvoja, kun oli pakko mennä kampaajalle... Puristelen finnejä enkä ajele karvoja, en käy suihkussa, käytän rikkinäisiä ikivanhoja vaatteita... Mutta koitan vähän siistiä itseäni jos pitää lähteä ihmisten ilmoille.
En arvostele muita ihmisiä jatkuvasti, joten pystyn ihan hyvin elämään itsenikin kanssa. Ei vaan kiinnosta arkena esim. meikata tai laittaa hiuksia. Toisaalta nautin siitä kun olen ihmismäisen näköinen juhlissa :).
Joo tunnen minäkin itseni ihan lässähtäneeksi usein ja kotioloissa olen tyylitön juntti. Vuodet on tehneet tehtävänsä myös meikillä ja ennen kaikkea ryhdillä saa ihmeiä aikaan.
Mut niin latteaa kuin onkin ihminen on kaunis kun hänen sisimmässään säkenöi ja kun hän on elämänmyönteinen ja tykkää itsestään. Vaatteet ja meikit on vain kuori- ei ne tee kenestäkään kaunista. Itsestään pitäminen ja "se jokin" tekevät. Persoonallisuus itsessään on kaunista, kun ihminen vain uskaltaa olla oma itsensä. MInä en kauaa jaksaisi tällättyjä maalipyttyjä katsella, sen sijaan ihminen joka sädehtii omaa voimaansa on AINA kaunis.
se sisäinen kauneus senkun lisääntyy vuosien myötä jos sille tielle on lähtenyt:)
.. sillä aloin tuntea olevani ruma! VAikka muuten en niin tunnekaan.
Akne, tummat silmänaluset, värittömät ripset ja kulmat, iso nenä ja pieni leuka :) Siinä tarpeeksi? Ehkä sitten saan meikillä itsestäni siedettävän, ja hiukset on mun kruunu, mitä nyt kampaajalla käynnistä taas yli 2kk...
AAA-rinnat, vinot hampaat, punakka iho, väärät sääret ym. Silti, kun pukeudun tyylikkäisiin vaatteisiin, laitan hiukset ja meikin niin olen mielstäni ihan OK, en siis kaunis missään mielessä mutta en enää huomiota herättävän rumakaan. Vaatii panostusta päivittäin ja rahaa mm. säännöllisiin kampaajakäynteihin ja laadukkaisiin vaatteisiin.
Se hyvä puoli tässä on, että olen saanut olla rauhassa baareissa ym, en ole koskaan kokenut rasvaisia ehdotteluja, seksuaalista häirintää tms. epämiellyttävyyksiä.
toki tällaisena flunssanjälkeisenä kotipäivänä tiedän sen ihan itsekin :D. Mutta löytyy aika reilusti ylipainoa, karmeat hampaat, pottunenä, akneiho, silmälasit, jättimäiset jalat... Silti koen että kun laittaudun niin saan itseni ihan nätiksi. Tietysti se riippuu mihin vertaa...
On minulla hyviäkin ominaisuuksia kuten että olen pitkä ja minulla on pitkät sääret ja jalat yleensäkin. Kehon mittasuhteet on hyvät, jonkinlainen vyötärökin on ylipainosta huolimatta, kaula jne. Rinnat on sopivan kokoiset. Kyynärpäästä alaspäin kädet on ihan suhteellisen sirot, pitkät sormet jne. Hiukset on luonnostaan blondit, paksut ja taipuisat. Meikillä voi jonkin verran peittää huonoa ihoa mutta ei täysin toki. Silmälasit voi vaihtaa piilareihin tai laittaa vahvemman silmämeikin. Hampaille en pysty nyt mitään tekemään muuta kuin pesemään valkaisevalla tahnalla, mutta en koe että ne kokonaisuutta niin haittaa. Läskit saa jokseenkin kuriin alusvaatteilla, vaatteisiin voi valita tumman värin ja sellaisen leikkauksen että se peittää sopivasti. Kyynärpituiset hihat ja polven puoleen väliin yltävä mekon helma auttaa paljastamaan hyvät osat ja peittämään epäsuhtaisemmat.
Silloin kun olen laittautunut en koe että pitäisi hävetä missään seurassa. Mutta arkena olen kyllä usein ihan karmeassa kunnossa :D. Rasvaiset hiukset, pisin aika minkä olen ollut käymättä kampaajalla on ollut kaksi vuotta, enkä sinä aikana edes itse leikannut hiuksia. Vasta sitten pätkäisin kotona latvoja, kun oli pakko mennä kampaajalle... Puristelen finnejä enkä ajele karvoja, en käy suihkussa, käytän rikkinäisiä ikivanhoja vaatteita... Mutta koitan vähän siistiä itseäni jos pitää lähteä ihmisten ilmoille.
En arvostele muita ihmisiä jatkuvasti, joten pystyn ihan hyvin elämään itsenikin kanssa. Ei vaan kiinnosta arkena esim. meikata tai laittaa hiuksia. Toisaalta nautin siitä kun olen ihmismäisen näköinen juhlissa :).
Mä olen ton ed vastauksen "entinen Greta Garbo".
Mulla on ollut aina melko lyhyet jalat, pienet rinnat,
melko ohuet hiuksetkin.
Hyvä, että löydät itsestäsi positiivisia asioita.
Sun pitää korostaa näitä hyviä asioita itsessäsi, , niitä löytyy.
Hyvä itsetunto auttaa paljon, ja se että pitää itsestään huolta auttaa hyvään itsetuntoon.
Tsemppiä sulle!
Minulla on päiviä milloin tunnen itteni rumaksi esim.menkkojen aikana tuntuu että olisin turvonnut ja kaamee läski...painan oikeasti 50 kg,pituutta 165cm.Menkkojen aikana muutenkin tuntuu että että ei jaksa panostaa vaatteisiin ja laittautumiseen kun muuten kuljen tyylikkäänä ja korkkareissa.En ole Angelina Jolien näköinen mutta käännän miesten päitä kun kuljen tuolla ihmisten ilmoilla,onpa mua tultu meikittömänäkin iskemään.Mulla on jotenkin hassu käsitys itsestäni,tiedän että jotkut pitää mua kauniina mutta en itse näe asiaa niin...pidän itseäni normaalin näköisenä naisena joka tykkää naisellisista vaatteista ja pitää laittautumisesta.