Kahden varatun surullinen tarina
Olisiko vertaistukea tilanteeseen, jossa kaksi varattua ovat melkolailla rakastuneita toisiinsa, mutta parisuhteeseen ryhtyminen ei ole mahdollista tai realistista olosuhteista johtuen? Molemmilla on lapsia ja periaatteessa onnelliset avioliitot.
Nyt vaan kolahti.
Emme tapaa enää, mutta ikävä on suunnaton. :(
Kommentit (18)
Tunteet ovat vain tunteita, eivätkä edes ehkä teilläkään suurta rakkautta vaan luulorakkautta, koska kiellettyä.
Vierailija kirjoitti:
Tunteet ovat vain tunteita, eivätkä edes ehkä teilläkään suurta rakkautta vaan luulorakkautta, koska kiellettyä.
Joo, aikuisen ihmisen pitäisi pystyä erottamaan panetus rakkaudesta.
Elämäni paras päätös oli kun jätin salarakkaan. Yök oksettaakin ajatus noista ajoista
Hormoonit hyrrää mutta kohde on väärä.
Ei tuo mitään rakkautta ole.
Vierailija kirjoitti:
Ehditkö ottamaan ahtëriin?
Ahteri on aidattu henkisesti jo ennen varsinaista ulokkeen ulostus ja romanttista sisustus leikkiä.
Meillä auttoi kun yhdessä kaksi perhettä istuimme alas keskustelemaan asioista. Myös lapset otettiin mukaan.
Kurja tilanne. Oleko kuitenkin ollut rakastunut myös aviopuolisoosi? Siis että olet avioitunut rakkaudesta. Se aika tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä auttoi kun yhdessä kaksi perhettä istuimme alas keskustelemaan asioista. Myös lapset otettiin mukaan.
Oho, mitä avoimuutta!
Minulla oli myös vastaava tilanne, jossa parisuhteeseen ryhtyminen ei ollut olosuhteiden takia mahdollista tai realistista. Kunnes teimme siitä mahdollista. Vaikeaahan se on ollut, mutta kaiken sen arvoista. Olemme molemmat tyytyväisiä päätöksiimne.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli myös vastaava tilanne, jossa parisuhteeseen ryhtyminen ei ollut olosuhteiden takia mahdollista tai realistista. Kunnes teimme siitä mahdollista. Vaikeaahan se on ollut, mutta kaiken sen arvoista. Olemme molemmat tyytyväisiä päätöksiimne.
Samoin täällä ja oli sen arvoista. Valheessa eläminen kostautuu kyllä.
periaatteessa onnelliset avioliitot? joo-o
Sitä on helppo uskotella itselleen että sen toisen kanssa olisi onnellisempi ja että hän on se elämän suuri rakkaus kun loppujen lopuksi tietää että siitä ei voi koskaan tulla mitään. Todellisuus olisi sitten luultavasti jotain aivan muuta ja jos tuosta hyppäisit uuteen suhteeseen ja rikkoisitte perheenne niin luultavasti katuisitte päätöstänne alkuhuuman jälkeen. Se on nyt vaan se pelkkä ajatus toisesta jonka vielä romantisoi se "kielletyn rakkauden" tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Sitä on helppo uskotella itselleen että sen toisen kanssa olisi onnellisempi ja että hän on se elämän suuri rakkaus kun loppujen lopuksi tietää että siitä ei voi koskaan tulla mitään. Todellisuus olisi sitten luultavasti jotain aivan muuta ja jos tuosta hyppäisit uuteen suhteeseen ja rikkoisitte perheenne niin luultavasti katuisitte päätöstänne alkuhuuman jälkeen. Se on nyt vaan se pelkkä ajatus toisesta jonka vielä romantisoi se "kielletyn rakkauden" tilanne.
Tai sitten oikeasti olisi onnellisempi, kuten itse olen. Mutta riskin tietysti ottaa.
Näissä asioissa, joissa mikään ei ole varmaa, kannattaa seurata omaa intuitiotaan. Jos intuitio eli mututuntuma sanoo, että ei ole järkeä lähteä rikkomaan perheitä, sitten ei lähde siihen. Mutta jos intuitio on vahva siihen suuntaan, että tässä suhteessa olisi oikeasti jotakin parempaa tarjolla kuin siinä nykyisessä, toimii sitten sen mukaisesti.
Meidän perhe koki tuon rumban. Lapset menetti isän hyvin pitkälti, kodin, harrastusmahdollisuutensa ( jonka kodin puitteet tarjosi), tutut kaverit, perheen koiran ja saivat tilalle äidin joka ei voinut hyvin eikä meinannut jaksaa heistä huolehtia. Kyllä siinä sai monta kertaa miettiä oliko se uusi onni sen arvoista ja niinhän siinä kävi ettei ollut. Just kun pääsin lasten kanssa elämänsyrjään kiinni alkoi mies laitella kaipaavia viestejä elämänsä rakkaudelta salaa. En huolinut takaisin, tyytyi sitten siihen mitä sai.
Kuuntele kappale "Viimeinen elämä" By Vilkkumaa.