Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhemmat eivät opeta lapsiaan keskittymään?
19.05.2010 |
Teen lisähommia oppaana. Nyt on kiireisin luokkaretkiaika ja taas huomaan, että koululaisilla ei ole lainkaan keskittymiskykyä.
Koululaiset eivät voi olla hetkeäkään hiljaa. Kun heidät saa hetkeksi hiljentymään, niin se on todellakin vain se hetki, sitten alkaa osa sännätä ryhmästä pois tutkimaan jotain muuta juttua kuin mistä opas kertoo, osa alkaa pälpättää ja muut muuten vain tömistellä jalkojaan ja pitää meteliä.
Keskittymiskyky riittää juuri siihen, että museossa sanon vaikka, tässä on luuranko. Sitä pitää sitten toistella "luuranko, luuranko, kattokaa luuranko". Yksi ryhmästä kysyy, mikä luuranko se on, kolme oppilasta ehkä kuuntelee kiinnostuneina, mutta muiden mielenkiinto päättyi siihen.
Olen yrittänyt kaikkea: aktivoida koululaisia ajattelemaan itse esittämällä kysymyksiä heille, kertoa tarinoita, mitä vain. Menee ihan hukkaan, kun suurin osa vain hälisee ja pitää huutaa heidän ääntensä yli.
Mikseivät vanhemmat opeta lapsiaan keskittymään, kuuntelemaan ja tottelemaan, jos joku sanoo, että museossa ei kiipeillä eikä kosketa esineisiin?
Kommentit (15)
Hiljaa en ainakaan puhu. Ilmeisesti liikaa puhetta on se, jos kertoo luurangosta yhtään enempää, kuin sen, että se on luuranko. Yksi lause per esine tai muu juttu lienee jo liikaa.
Ja kai sitten tarinat ritareista, vankityrmistä, lasten elämästä keskiajalla on sitten vaan niin tylsiä.
Jos kakarat on kasvattamattomia, niin tietysti se on silloin opettajan tai oppaan ammattitaidottomuutta. Vanhempienhan syy se ei ole koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsille sopiva opastus niin mitähän ihmettä sä puhut aikuisille?
Ja olen todella yrittänyt tehdä opastuksista lapsille sopivia, eli en suinkaan selitä tylsästi vain vuosilukuja tms.
jos ero on siinä, että lasten esityksestä jätät "tylsät vuosilukuselitykset" pois niin eihän sua jaksa kuunnella kukaan, ei lapsi eikä aikuinen. Mä olen historiantutkija ja esiinnyt samalla aika paljon sekä lapsille että aikuisille. Mua jaksetaan kyllä kuunnella (kävin just mm oman lapseni alakoulussa puhumassa) mutta mäpä selitänkin aina, että mitä väliä tällä jutulla on ja liittyykö tämä jotenkin heidän elämäänsä. Lisäksi mä pysähdyn pariksi minuutiksi aina katselemaan niitä vilkkaamman näköisiä poikia silmiin ennen aloittamistani, eikä ne sen jälkeen enää kehtaa vehdata ihan mitä sattuu.
Mun lapset on tietääkseni ihan hyviä keskittymään. Mutta en mä silti osaa sanoa miten ihmeessä olen sen taidon niille opettanut. Minä oon kuvitellut, että ne on luonnostaan sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykymuksut ei osaa keskittyä ja kuunnella, kun koko elämän on kaikki pyörinyt lapsen ympärillä ja vanhemmat ovat opettaneet, että tärkein on oma napa ja oikeus on tulla koko ajan huomioiduksi mielitekojen mukaan. Tätähän tältäkin palstalta saa lukea koko ajan...
Toki maailma on muutenkin muuttunut. Virikkeitä on lapsille niin paljon, ettei ole ihme, että ovat levottomia. Isäni, eläkkeellä oleva opettaja, vertasi niin hyvin 70-luvun oppilaita 2000-luvun oppilaisiin: ennen oppilaat oli hiljaa ja katsoivat opettajaa kulmiensa alta. Heillä oli käytöstavat. Nykyään taas ollaan kuin ellun kanat ja käytöstavat täysin hukassa, mutta kääntöpuolena ovat tosi juttelevaisia ja avoimia. Tunnin jälkeen aina kuulemma oli lauma opettajan pöydän edessä kertomassa tyyliin "arvaas ope, mitä eilen tapahtui..." Hänen mukaansa molemmissa puolensa.:)
oppikoulussa, johon kuoriutui vain parhaat oppilaat. Kova kuri.
Niin vain oli luokkaretkellä osa pojista suihkulähteestä, osa putkassa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun poikani ei ole kovin hyvä keskittyjä. Tiedän sen itsekin. KYsymys kuuluukin, MITEN opetan hänet keskittymään??? Otan kaikki neuvot vastaan!
Teen lisähommia oppaana. Nyt on kiireisin luokkaretkiaika ja taas huomaan, että koululaisilla ei ole lainkaan keskittymiskykyä.
Koululaiset eivät voi olla hetkeäkään hiljaa. Kun heidät saa hetkeksi hiljentymään, niin se on todellakin vain se hetki, sitten alkaa osa sännätä ryhmästä pois tutkimaan jotain muuta juttua kuin mistä opas kertoo, osa alkaa pälpättää ja muut muuten vain tömistellä jalkojaan ja pitää meteliä.
Keskittymiskyky riittää juuri siihen, että museossa sanon vaikka, tässä on luuranko. Sitä pitää sitten toistella "luuranko, luuranko, kattokaa luuranko". Yksi ryhmästä kysyy, mikä luuranko se on, kolme oppilasta ehkä kuuntelee kiinnostuneina, mutta muiden mielenkiinto päättyi siihen.
Olen yrittänyt kaikkea: aktivoida koululaisia ajattelemaan itse esittämällä kysymyksiä heille, kertoa tarinoita, mitä vain. Menee ihan hukkaan, kun suurin osa vain hälisee ja pitää huutaa heidän ääntensä yli.
Mikseivät vanhemmat opeta lapsiaan keskittymään, kuuntelemaan ja tottelemaan, jos joku sanoo, että museossa ei kiipeillä eikä kosketa esineisiin?
Lapsethan kasvaa nykyään ilman ohjausta keskenään. Vanhemmat nukuttaa lapset ja vie aamulla hoitoon. Ei siinä kasvateta!
Saatan itse olla tämän tosiasian edessä ihan kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen itsekin opettaja, mistä ei tässä asiassa näytä olleen apua. Harjoiteltu on, kyllä.
Hep! Ilmoittaudun syylliseksi! Minun poikani ei ole kovin hyvä keskittyjä. Tiedän sen itsekin. KYsymys kuuluukin, MITEN opetan hänet keskittymään??? Otan kaikki neuvot vastaan!
Eipä ollut alussa oppilaat ihan tuollaisia sekopäitä kuin nykyisin.
Pahinta on, että edes lukiolaiset eivät osaa enää keskittyä.
Ja olen todella yrittänyt tehdä opastuksista lapsille sopivia, eli en suinkaan selitä tylsästi vain vuosilukuja tms.
Joskus tulee joltain pikkupaikkakunnalta luokka, jossa kaikki kuuntelevat - mutta myös kyselevät ja tulevat keskustelemaan ja vaikuttavat oikeasti kiinnostuneilta.
Mahtaakohan näiden metelöivien lapsien vanhemmilla olla tarpeeksi ammattitaitoa vanhemmuteen ja tarpeeksi kokemusta hyvistä käytöstavoista edes itsellään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat eivät järjestäneet lapsilleen edes hoitoa, vaan lapset keikkuivat jaloissa. Muistan äitini keskustelleen kanssani _kerran_, muuten teki aina kotitöitä. Mieheni vanhemmilla oli pientila joen rannalla, lapset keikkuivat missä keikkuivat. Pikkusisko putosi päälleen navetan ylisiltä kolmevuotiaana ja sai pysyvän aivovamman ja mieheni oli hukkua koskeen - mutta hei, hienoa, etteivät olleet päivähoidossa!
seuraavat asiat:
- pienestä pitäen hoidossa / koulussa liian isoissa ryhmissä --> hälinää, ei voi keskittyä
- liikaa sähköisiä virikkeitä, pelejä ym. --> virittää levottomuutta
- liikaa harrastuksia (jopa 5-vuotiaana 3 iltana viikossa) --> ei ehdi levätä tarpeeksi tarha-/koulupäivän jälkeen --> keskittymiskyky heikkenee
- liian lyhyt yöuni (monista edellisistä syistä johtuen) --> levottomuutta
Lisäksi, jos lapsi ei ole aiemmin käynyt museossa, hän voi yksinkertaisesti olla niin INNOISSAAN, että hänestä pääsee sellaista "perussurinaa".
t. äiti, jolla toinen lapsista on sangen vilkas ja jolta täytyy rajoittaa virikkeitä ja pitää yöuni pitkänä, jotta homma pysyy hanskassa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huomaat sen sitten itsekin kun joskus saat lapsia.
Puhut joko liian paljon, liian hiljaa tai liian tylsiä juttuja.
Kyllä lapset, 3vuotiaatkin saa keskittymään, kun osaa heille puhua oikein.
Toinen juttu on, että kohde on valittu "väärin". Toki kaikkia ei voi miellyttää ja totta kai periaatteessa lasten pitäisi osata käyttäytyä, vaikkei kiinnosta, mutta..
Lisäksi tuollaiset reissut on extraa lapsille ja kaikki extra vaan tuppaa saamaan masuun perhosia ja jalan vipattamaan.