Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
7 v pojan ongelmallinen käytös
28.04.2010 |
Olen aivan hukassa ja hajalla meidän 7 v pojan kanssa. Hänen kanssaan on pitänyt "taistella" aina, on käyty neuvolapsykologilla jne. mutta mistään en ole saanut sellaista apua, että siitä olisi oikeasti ollut apua. Nyt tuntuu taas, että tilanne vaan pahenee. Poika on alkanut valehtelemaan ja satuttaa ja kiusaa joka päivä pikkusiskoaan.
Esimerkki tältä päivältä:
Pikkusisko sanoo mulle lastenhuoneesta, että en saa katsoa heidän kaappiin, kun siellä on äitienpäivälahja piilossa. No, poika sitten siitä hermostuu (kun sisko paljasti, että ovat tehneet äitienpäivälahjat, vaikka sisko puhui ihan vaan omasta lahjastaan) ja löi siskoaan suuhun. Sisko alkoi itkemään ja kun menin paikalle, kertoi, että veli löi häntä suuhun. Poika taas kirkkain silmin väittää, ettei tehnyt mitään. Sanon, että jompi kumpi nyt valehtelee ja poika väittää, että siskonsa valehtelee. Hetken päästä käy kuitenkin ilmi, että oli huitaissut siskoaan (suuhun), kun suuttui hänelle. Laitoin pojan jäähylle ja pyytämään siskoltaan anteeksi ja juttelin asiasta, mutta tiedän, ettei siitä ole mitään hyötyä. Kohta poika taas suuttuu jostain muusta ja mätkäisee siskoaan.
En ihan oikeasti tiedä, mitä ton pojan kanssa teen. Mikään ei auta. Nyt sanoin, ettei saa olla siskonsa kanssa samassa huoneessa ennen kuin lyöminen ja muu kiusaaminen loppuu. Tyttö on vielä tosi kiltti ja harvoin edes ärsyttää veljeään. Tietenkin joskus, mutta pääasiassa on tosi kiltisti veljeään kohtaan. Harmittaa tytön puolesta, kun joutuu kokemaan tuollaista. Olen aina yrittänyt olla oikeudenmukainen ja antaa molemmille yhtä paljon huomiota. Ikävä kyllä, tällä hetkellä poika saa lähes pelkästään sitä negatiivista huomiota, kun käytös on niin älyttömän huonoa, ettei sitä voi jättää huomioimatta. Kahden keskeistä aikaa saa vanhempien kanssa ja hyvää käytöstä aina kehutaan. Jos joku tilanne on epäselvä (eli en ole nähnyt sitä), en koskaan syytä poikaa tietämättä, mitä on tapahtunut eli selvitän ensin tilanteen. Harmi vaan, että poika valehtelee joka kerta, kun on jotain tehnyt, joten en voi enää luottaa hänen sanaansa.
Mitä mä teen tuon pojan kanssa???
Kommentit (36)
Meillä samalla ikäerolla 2 poikaa, nyt jo 9- ja 6 v. Jatkuvaa nahinaa ilmenee ajoittain. Meillä on totaalikielto lyömiselle ja vahingoittamiselle, mutta välillä isommalla kiehuu yli kun pienempi ärsyttää. Yritä katkaista toi negeatiivisen paalautteen kehä, meillä ainakin se on auttanut eri ikävaiheissa parhaiten. Katsoo päältä, ettei pahoja tilanteita pääsee kehittymään, ja sitten kehuu, m iten hyvin lapsi on säilyttänyt malttinsa. Ja kyllä ton ikäisillä lapsilla on usein halua valehdella ja pelastaa nahkansa, se on aika inhimillistä. Me aina korostetaan, että totuus on tärkeintä, vaikka olisi tehnyt kuinka pöljiä asioita. Usein luvataan olla rankaisematta, jos reippaasti ottaa vastuun tekemisistään! Tähänkin saa sitten säännöllisesti palata.
Kasvatus ei valitettavasti ole sitä, että joku asia ratkaistaan, ja sitten se on sillä hyvä. Aina niihin juttuihin saa palata yhä uudestaan.
Ja erittäin todennäköistä on, että se 4-vuotias osaa vetää oikeasta narusta, että veli suuttuu ja itse saa olla viaton uhri. Välillä kun vaivihkaa kuuntelee niin kaikenlaisia kuvioita paljastuu! Ja voi isovelille sanoa, että ymmärrän, että toi tuntui ärsyttävältä, mutta silti ei saa lyödä, ens kerralla sitten muistat taas:D
Ja meilläkin on lapset samassa huoneessa, ei se huoneiden vaihto perhedynamiikkaa muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä äitienpäivälahjasta. Kyllä poikakin on sellaisen tehnyt, mutta se on vielä eskarissa (siis se lahja). Niin ja poika on siis päivät eskarissa + päiväkodissa. Leikkivät siskonsa kanssa paljon yhdessä ja ovat tähän asti olleet tosi hyvissä väleissä. Eli tämä toisen satuttaminen on aika uusi juttu meillä. Olen pitänyt tosi vakavia puhutteluja, olen yrittänyt puhua sitä kautta, että miltä pojasta tuntuisi, jos joku isompi lapsi kiusaisi jne. Ulkoilua en halua rajoittaa eli sen karsimista en halua ottaa rangaistukseksi, koska pojan todellakin pitää päästä ulos purkamaan ylimääräinen energiansa.
Ja tietenkään en tuolle siskolle opeta, ettei kannata itkeä, jos toinen lyö tai tönii, vaan että välillä voisi auttaa, jos tyttö oikein topakasti sanoisi veljelleen, ettei saa satuttaa ja opettelisi pitämään puoliaan. Tiedän myös, miten taitavia ärsyttämään pikkusiskot voivat olla. Itselläni tästä monen vuoden kokemus omasta takaa. Juuri sen takia pyrinkin aina olemaan reilu ja oikeudenmukainen, mutta kun ihan oikeasti tyttö on suurimmaksi osaksi tosi kiltti veljeään kohtaan. Ehkä se juuri ärsyttääkin poikaa, kun sisko saa niin paljon hyvää palautetta. Toki aina jos tyttö tekee jotain väärin, on hänellä samat seuraukset kuin pojalla (tietenkin ikä huomioiden). Ja tavallaan moitin tyttöä ehkä vähän pienemmistäkin "rikkeistä" pojan kuullen kuin mitä poikaa moittisin, että poika näkee, että siskoa kohdellaan samalla tavalla.
minusta maalaisjärkiseltä, empaattiselta kasvattajalta, ja oletan, että tilanne kohta helpottaakin. Lapsilla on vaan niin lukemattomia tapoja koetella vanhempiaan. Tsemppiä!
Ovat vielä eri sukupuoltakin.
Vanhemmat olkkariin nukkumaan, kävisikö?
Jossain vaiheessa kuitenkin joudut hankkimaan heille omat huoneet. Se tilanne tulee väkisinkin eteen, kun poika kasvaa.
ei tosin onneksi kovin usein, mutta melkein päivittäin. Kiellot ei auta, jäähy jonkin verran.
Muualla ovat ihan normaaleja, esim koulussa siis, koskaan ei tule negatiivista palautetta.
Kyllä sulla ap on ihan normi lapsi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on normaalia.
Kyllä tuon ikäinen jo tietää mikä on väärin ja mikä ei. Eli tasan tarkkaan teitää, että lyöminen ja velehteleminen on väärin.
Eikä se mene niin, että pojat nyt vain ovat tuollaisia. Oma poikani ei ole koskaan lyönyt ketään, ei pikkusiskoaan, ei isosiskoaan tai ketään muutakaan.
Kasvatuksesta on tuollaiset usein kiinni, joskus ei siitäkään. Jotkut vain ovat ilkeitä luonnostaan.
Minulla 5v samanlainen ollut 3v lähtien nyt ihan muutamassa kuukaudessa mennyt ihan järjettömästi eteenpäin ja maltti kasvanut.. Monet itkut itkenyt olen ja epätoivoinenkin..huolissani olin, mut en enään. Aika tekee tehtävänsä ja ne tiukat säännöt ja rakkaus auttaa, toiset oppii nopeasti toiset hitaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosi hurja tempperamentti, ne huitoo, ja ajattelee sitten vasta.
Kaikilla ei ole varaa asua niin isossa asunnossa, että lapsilla olisi omat huoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä olis 2 poikaa, tappelis ne kokoajan. Lapset on lapsia, halusit tai et, mites oli teillä oliko iso ikäero sisaruksiin vai olitko ainoa lapsi?
käy toisten hermoille, mitä isompi lapsi, sitä vaikeemmaksi tulee, ei nyt ole kyse siitä että pojassa on vikaa, vaan siitä että ne tungetaan samaan huoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä taas väitän ettei ole sukupuoliasia. Mulla kaks poikaa, eivät ole ikinä lyöneet ketään vaikka muuten tapellukki , lähinnä huutamalla ja väittelemällä.
Härkä lapsilla on ainakin tosi hurja tempperamentti, ne huitoo, ja ajattelee sitten vasta.
siis jotain horoskooppiako sä tähän vetäset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojat on usein tuollaisia...
jos lapsi käyttäytyy noin, siihen on puututtava ja vakavasti. Väkivaltaa ei saa hyväksyä sukupuolen varjolla.
Ja tempperamentteja onihmisissä joka lähtöön, vain täällä av:llä on viilipyttyjä, jotka vaan sanoilla sivaltelee.
keskimmäisen pojan kanssa ja välillä kyllä turhautuu tosi pahasti! Hän siis käy sekä isomman että pienemmän veljen kimppuun - isompi nyt saa usein hyökkäykset estettyä mutta pienempi ei.
Meillä mallina on ollut nollatoleranssi ja ennaltaehkäisy. Eli kaikkiin käsiksi käymisiin puututaan (ei tietenkään epäselviin jos ei todellakaan ole selvyyttä mitä on tapahtunut) ja seuraamukset on aina saman tyyppistä; jäähyä, karkkipäivän menetystä, pelikielto - eli jotain sellaista, jota poika itsekin osaa pitää menetyksenä ja rangaistuksena.
Aina sanotaan, ettei väkivalta ole ratkaisu ja just tän temperamentin takia (on siis muutenkin tulisempi kuin veljensä) neuvotaan hänelle muita tapoja purkaa tunteitaan. Esim että menee omaan huoneeseen tai ulos hetkeksi (tyyliin kaikilla on oikeus olla myös rauhassa).
Ennaltaehkäisynä on sitä että tietyissä tilanteissa osataan jo etukäteen ohjata hänet omiin puuhiinsa tai esim ulos, esim jos hän on jo valmiina huonolla tuulella tai jos poikien välinen keskustelu tai leikit on menossa tiettyyn suuntaan.
Työlästähän tämä kaikki on, mutta mielestäni näistä on ollut jotain apua ehkä kuitenkin. Joten tsemppiä!!
Teillä on temperamenttinen poika -ei mitään ongelmalasta. Ainakaan tuon kuvauksen perusteella.
Puutu lyömisiin määrätietoisesti ja kerro joka kerta, että et hyväksy lyömistä. Opeta poikaa purkamaan suuttumus muulla tavalla; "kiukkupenkki", johon voi mennä istumaan, tyyny/pehmolelu, jota voi mätkiä tai paikka, jossa voi huutaa raivoaan tms. Hyvä olis, jos kerkeisit joskus väliin ottamaan kädestä kiinni, ennen huitaisua. Pojan kanssa voi jutella, miltä hänestä tuntuu silloin kun hän lyö. Häneltä voi kysellä, mitä vois lyömisen sijaan tehdä.
Meillä on 5v, jolla on samoja ongelmia. Vuoden verran olen puuttunut jokaiseen lyöntiin (pieneen huitaisuun tai kunnon raivopuuskaan) ja meillä lyödään enää harvoin. Meillä poika on oppinut polkemaan jalkaa ja puristamaan kädet nyrkkiin sen lyömisen sijaan (ja karjumaan).
Väittäisin kyllä, että omalla huoneella ei ole tämän ongelman kanssa mitään tekemistä. Toisten lasten kanssa pitää vaan enemmän harjoitella sitä lyömättömyyttä ja vihan hallintaa.
tappelun aloittaa aina 6v. kuopus.
Lapsi on todella temperamenttinen.
Onko lapsella liikunnallisia harrstuksia ja kavereita?
Nämä asiat ainakin rauhoittaa meidän kuopuksen.
Pojat tarvii paljon tekemistä.
onko jonkun mielestä tälläiseen ongelmaan oikeasti ratkaisuna omat huoneet!?!? Ihan kun se oma tila yhtäkkiä ratkaisisi kaikki käytösongelmat. Kyllä se on se kuri mikä tehoaa, mun mielestä ap on toiminut ihan oikein. Johdonmukainen pitää olla.
Alue: Aihe vapaa
se ei varmaan ole mitenkään vakava juttu. Pahempi olisi jos poika löisi vanhempia tai kavereita tai muita ulkopuolisia aina kun tulee riitaa. Tietysti siihen silti pitää puuttua ja siitä opetella eroon.
Kaikkein tärkeintä on huomata pienetkin edistysaskelet ja kehua niistä heti. Jos poika lyömisen sijaan vain kohottaa nyrkkiään, se on hieno juttu! jos lyö tyynyä siskon sijaan, sekin on hyvä. Ja jos vain huutaa naama punaisena, aivan loistavaa! Vähitellen sitten yrität neuvoa sitä seuraava askelta ja taas kehut jos se lähenee.
Samaan aikaan pitää vahvistaa pojan identiteettiä isona velejnä. Kolme vuotta on niin iso ikäero, että se varmasti näkyy ja tuntuu. Nyt pitäisi sen pikkusiskon ärsyttävä typeryys saada edes joskus näyttämään liikuttavalta avuttomuudelta. Jos tyttö kerran on sopuisa ja hiljainen, tämä ei ehkä olekaan niin vaikeaa. Ehkä poika voisi saada velvollisuuden auttaa siskoa jossain ja siitä sitten jonkin palkkion? Tai jos hän osaa jo lukea, voisi lukea siskolle kirjaa - ja taas saada siitä isonpojan palkkion, kun auttoi äitiä lapsenhoidossa.
Kyllä tuo käytös varmasti saadaan paranemaan, mutta työtä se vaatii. Ja hyviä hermoja ja ennen kaikkea kykyä nähdä lapsesta ne pienetkin edistymisen merkit ja kiinnittää niihin 10 kertaa enemmän huomiota kuin niihin samana jatkuviin ongelmiin.