7 v pojan ongelmallinen käytös

Saa olla rauhassa, eikä toinen kokoaikaa ole vieressä, mutta tytöissähän ei koskaan ole mitään vikaa, mammoista puhumattakaan.

Kyllä tästä on lähdettävä. Tottakai oma rauha ja minimaalinen ärsytys rauhoittaa tilannetta, mutta missään tapauksessa ketään ei saa satuttaa. Lyömisestä, tönimisestä, tavaroilla viskelemisistä tulee herkästi tapa, joka on vaikea kitkeä pois. Ja jossain vaiheessa lapsi joutuu olemaan tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa ja joutuu pulaan jos pettyessään/hermostuksissaan käy toisiin käsiksi.



Ap, olette antaneet pojalle huomiota ja kehuja, hyvä, antakaa niitä vastakin (ja vielä enemmän) kuten onnistumisen kokemuksia, niillä pääsee pitkälle.

Pitäähän ihmisen oppia puolustamaan itseään ja missäs sen oppii jos ei kotona. Itse opettaisin sen siskon lyömään takaisin. Vieraita ihmisiä ei pidä tietenkään lyödä, sitä opetellaan sitten puistossa ja kerhoissa.



t. viiden äiti

Meillä on myös kova tappeluongelma, mutta tappelevat molemmat, myös se pienempi tyttö. Molemmat ovat "kovaluontoisia". Välillä menen väliin, jos jompi kumpi jää alakynteen, mutta aina en puutu välienselvittelyihin. Jäähy on meilläkin käytössä molemmilla. Keskustelu ei useinkaan auta, parhaiten on auttanut johdonmukainen kuri ja aika. Toivottavasti oppii "salonkikelpoiseksi" koulun alkuun mennessä :-)

Eli meillä tyttö on erittäin taitava isoveljen ärsyttämisessä ja osaa tehdä sen myös huomaamatta. Eli tarkkailisin myös tyttöä, mita tapahtuu tilanteissa joissa veli ärsyyntyy ja suuttuu.

niin, että saadaan hyvää tulosta.

sisko väittää että löi, poika että huitasi, 2 eri asiaa, ihan totaalisesti. Ja tuskimpa siltä tytöltä hampaat lähti? On helppo suurennella asioita, ja jokaisella asialla on monta eri puolta, mutta jos ap lähtee siitä että poika valehtelee on ap. lähinnä psykologin tarpeessa. Jokaisessa perheessä on aina syntipukki, surullista että se on teillä vasta 7 vuotias pieni poika, joka sekin on vasta aika nuori, paitsi jos sattuu olemaan isoveli, jolloin siltä vaaditaan aina paljon enemmän kun "pieneltä" sisareltaan. Tasan ei käy onnen lahjat.

Johtuisikohan pojan käytös ihan siitä että saa liikaa negatiivista huomiota. Yleensä hakee sitten sitä huomiota jollain tapaa ja saa sitä näin.

Saako miten usein positiivista?

Joka päivä kannattaa pienistäkin hyvistä asioista kehua niin voi olla että pikkuhiljaa muuttuu asenne.

Joo, poika on erittäin tempperamenttinen, mutta toi toisen satuttaminen on meillä aika uusi asia. Ei pienempänä koskaan lyönyt muita, korkeintaan tönäisi joskus siskoaan. Tiedän kyllä, että sisarukset tappelevat, mutta meidän lapset ovat tuossa suhteessa niin erilaiset, ettei se ole mun mielestä reilua. Lapsilla on ikäeroa 3 vuotta ja tyttö ei ihan oikeasti juuri koskaan esim. lyö takaisin tai muulla tavalla satuta/kosta. Lähinnä alkaa itkemään ja olen yrittänyt hänelle opettaa, ettei aina kannata itkeä, vaan puhumalla selvittää asioita. Mun mielestä olisi eri asia, jos lapset sitten vaikka tasaveroisina tappelisivat, mutta nyt se ei toteudu. Enkä muutenkaan haluaisi kyllä kannustaa lapsia väkivaltaiseen käytökseen.



Valitettavasti toi valehteluasia menee vaan niin, että lähes joka kerran jälkeen selviää, että poika on ollut se joka on valehdellut. Vaikka on kirkkain silmin väittänyt ensin jotain ihan muuta. Siksi en enää pysty uskomaan häntä, jos molemmat syyttää toisiaan. Ikävä juttu, mutta olen sitä yrittänyt pojan päähän takoa, ettei valehtelusta seuraa mitään hyvää. Mulla ei ole kamalasti kokemusta 7-v lapsista. Onko tuollainen valehtelu yleistäkin? Mua kyllä harmittaa, etten voi luottaa pojan sanaan.



Varmaan tilanne olisi vähän parempi, jos lapsilla olisi omat huoneet. Siihen ei nyt vaan ikävä kyllä ole varaa. Meillä saa kyllä molemmat vuorotellen leikkiä lastenhuoneessa rauhassa, mutta poika haluaisi tietenkin määrätä siitä huoneesta aina. Yleensä aloittavat siellä leikin yhdessä, mutta sitten tulee jotain riitaa ja poika lyö, tönäisee tms. siskoaan.



Olen samaa mieltä, että pojan käytös johtuu siitä, että saa liikaa negatiivista huomiota. En vaan tiedä, millä sen asian saisi muutettua, kun huono käytös alkaa usein jo aamulla ja jatkuu koko päivän. Kaikesta hyvästä käytöksestä kyllä kehutaan, mutta ei auta. Pojalla on kavereita ja muutenkin ulkoilee paljon, koska energiat on tosiaan pakko saada purettua johonkin.



Ollaan opetettu, miten toimia, jos suututtaa. Välillä poika jo osaa hillitä itsensä ja nostaa vain nyrkin pystyyn tai ärisee, mutta mun mielestä toi nyrkin pystyyn nostaminenkin on liian uhkaavaa. Ehkä olen vaan yliherkkä näissä asioissa. Ja se musta on kummallista, että varmaan ekan 5 vuoden aikana, poika ei koskaan käyttäytynyt agressiivisesti ketään kohtaan, ei edes siskoaan. Ja nytkin ainoa vihankohde on sisko tai me vanhemmat.



Jäähyt, lelutakavarikot ja muut rangaistukset on ollut käytössä iät ja ajat, mutta ei niistä ole mitään apua. En vaan tiedä, mitä muutakaan tekisin, kun mielestäni huonolla käytöksellä pitää olla jotain seuraamuksia. Kertokaa ihmeessä, jos jollain toimii joku muu seuraus esim. lyömiseen tai kaupassa riehumiseen!!!



Rakastan poikaani valtavasti ja sen myös hänelle kerron päivittäin. Kerron myös, että rakastan häntä myös silloin, kun ole hänelle vihainen. Usein poika itsekin sitten myöhemmin tulee silittelemään mun kättä tai halaamaan, kun on ollut joku riitatilanne, mutta ikävä kyllä jo hetken päästä tilanne kääntyy väärään suuntaan.

Usein olen samassa tilassa kuin he, kun riita alkaa. Poika saattaa lyödä siskoaan vaikka siksi, kun sisko sattui istumaan lattialla väärään paikkaan. Niin kuin jo aiemmin kirjoitin, mä olen aina pyrkinyt olemaan mahdollisimman oikeudenmukainen ja "tuomitsen" vasta, kun tiedän, miten tilanne on mennyt.

käyttäytyminen pitää lopettaa heti alkuunsa.

siis sain isoveljeltä turpiini aina kun se suuttui, sylki, löi, kuristi, pelkäsin häntä oikeasti. äiti oli yh eikä saanut häntä oikeasti kuriin ollenkaan. uhkaili vaan mutta loppupeleissä ei mitään tehnyt. koin että mun oma koskemattomuuttani loukattiin. ei ollut omia huoneita mutta myöhemmin kun oli ei veli sitä kunnnioittanut vaan tuli ja luki mun kirjeet, vei mun rahat ym.valehteli myös äidille simät kirkkaina. olin just se rauhallinen kilttityttö. oikeasti vanhemman täytyy pystyä estää se fyysinen ainakin. siis sisarukset tappeleee aina mut ei saa lyödä, ei saa toisen tavaroita ottaa, ei saa kiusata, vanhemman täytyy saada ote siihen lapseen. en vieläkään luota veljeeni. jäi sellaiset muistot. nyt olisi ap korkea aika laittaa rajat jotka koskevat molempia lapsia, jos ne ylitetään seuraa esim. arestia, karkkipäivän menestys, ym ym. oikeita tekoja ei vaan sanoja!!

no ihan sairasta opettaa et lyö takaisin. en opeta kyllä myöskään niin et käännät toisen posken mutta väkivaltaa en hyväksy lapsiltani enkä heidän kavereiltaan. kyllä siinä voi käydä huonosti. silti ne tönii toisiaan kun silmä vältää mutta ainakin tietävät että se on väärin ja vanhemmat eivät sitä hyväksy. teillä on huono homma siinä et laittaisin pojan jäähylle omaan huoneeseensa miettimään mitä on tehnyt ja sitten pyytämään anteeksi, muuten ei olisi ulos tulemista. harrastukset ja ulosmenon kieltäisin kunnes alkaa totella. eli seuraus täytyy olla niin koskettava et harmittaa. tulee vaan mieleen että jos väkivaltaa tulee nyt esiin kotona jos joku häntä koulussa tönii, lyö, kiusaa? minusta väkivalta ja riehumine ei ole mikään poikien oikeus, se on väärin molemmille sukupuolille ja iästä riippumatta.

Esimerkkitapauksessa poika hermostui, kun sisko kertoi äitienpäivälahjasta ja hän ei ollut sellaista tehnyt. Eli luultavasti poikaa jotenkin hävetti tämä, eli hänelle ei ole ihan sama, mitä sinä äitinä hänestä ajattelet (jos vaikka sisko onkin rakkaampi sitten, kun antaa lahjan). Kovin paatuneesta huligaanista ei siis taida olla kyse ;)



Mulla meni ohi, mitä te teette päivät? Onko poika eskarissa tai koulussa jo? Mulla on isompi poika eskari ja pienempi 4 v. nuorempi. Meillä olisi jatkuva nahina, jos isommalla ei olisi ohjelmaa jokunen tunti päivässä. Poika viihtyy kotona, enkä tarkoita, että koko päivä pitäisi olla ohjelmaa, mutta tuon ikäinen taitaa helposti hermostua, jos on aamusta iltaan pienemmän kanssa.

ja koitat sanoa ettei kannata itkeä? nyt menee kyl metsään, ja synkästi. omasta lapsuudesta muistan kaikista epäreiluimpana asiana sen että ei olis saanu itkeä kun sattuu tai harmittaa. ja mulla ei edes ole sisaruksia!



kyl asia vaan on niin että 4-vuotias ei tarvitse omaa huonetta, mutta koululainen tarvitsee. meillä kaks poikaa, myös 7 ja 4-vuotiaat, tultaisiin kaikki hulluiks jos ei olis omia huoneita. jos teillä ei ole tarpeeksi huoneita, niin ota se 4-v teidän makkariin ja saa leikkiä olohuoneessa.



tietysti tärkeintä on se että lyöminen loppuu heti. mut jatkossa, kyl todellakin koululainen tarvitsee oman rauhan.

tee heti selväks pojalle ettei lyöminen käy.



ei varmaan ole mikään suositeltava kasvatusniksi mut itse olen kasvattanut hienon nuoren miehen seuraavasti. jos on tapahtunut jotain mitä en halua et koskaan enää tapahtuu, olen pitänyt tooooodella vakavan keskustelun. ei sellaisen että tulepa syliin ja kuulepa ei saa lyödä. vaan sellaisen... miten sen nyt sanoisin... olen itse esim. vuodattanut kyyneleitä, kertonut miten hirveältä minusta tuntuu esim se lyöminen, miten se on esim aikuisille rangaistava teko josta voi vaikka joutua vankilaan (liioitellakin voi jos on tarpeen) ja erityisesti että en voisi koskaan antaa anteeksi jos jotain vakavaa tapahtuisi siksi että löi sisarusta... esimerkiksi kerran poika sai päähänsä huudella parvekkeelta ohikulkijoille kaikkea aivan päätöntä, pidin sellaisen synkän puhuttelun jossa mainitsin että sellaista tekevät sairaat ja kehitysvammaiset ihmiset... siis nyt todellakin korostan että tämä ei varmastikaan ole mikään suositeltava keino, ehkä joku fiksu osaa vähän muunnella, mutta olen kyl huomannut että mikään puhe ei tehoa jos ei siinä vähän uhkailla jollain vakavalla seurauksella, mikään karkkipäivän skippaaminen ei kyl meillä ainakaan riitä! ja onhan tottakin että fyysinen väkivalta ON rikos, kyllä sitä voi lapsellekin painottaa! niin ja olen myös kertonut pojalle että todella huonosti käyttäytyvät lapset joutuvat terapiaan ja psykologille, ja tietää tämän siitäkin kun yksi kaverinsa on sellainen, eikä itse todellakaan halua!