Erittäin herkät ihmiset, mitä työtä teette?
Millaista työtä te helposti kuormittuvat teette niin että jaksatte kotonakin jotain työpäivän jälkeen? Omaa hermostoa sotealalla tällä hetkellä kuormittaa eniten kiire, jatkuva häly ja meluympäristö. Ikää kuitenkin jo lähempänä 40 eli kovin pitkä opiskelu ei enää onnistu.
Kommentit (33)
En mitään, kotonakin on jo hermot kireellä.
Kyllä voit opiskella vaikka tohtoriksi.
En mitään. Tänään pyysin luojalta että ottaisi jo pois.
Toimin pienen valtakunnallisen etujärjestön toiminnanjohtajana. Työ on osa-aikaista, 30 h viikossa. Teen työtä, jolla on tarkoitus, joten minua ei pahemmin haittaa, että palkka on suorastaan naurettavan pieni. En myöskään laske työtunteja, joten ylitöitä kertyy toisinaan huomattavasti. Kaiken sen korvaa se, että järjestö on tarpeellinen niille, joiden etuja se valvoo ja ja minä saan tehdä tarpeellista työtä. Työ on vastuullista, mutta monipuolista. Työkavereita ei ole, minkä koen sekä positiivisena että negatiivisena asiana, mutta olen säännöllisesti tekemisissa järjestön hallituksen ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Kiireaikoina kuormitun henkisesti ja emotionaalisesti ja joudun tekemään laittoman pitkää päivää, mutta sen vastapainoksi on hiljaisempia aikoja, jolloin voin tehdä töitä omaan tahtiini, toimistolla tai etänä. Tai pitää vapaapäiviä.
Pankissa, koulutus tradenomi. Olen tosi herkkä, mutta työssä kovetan itseni.
Vierailija kirjoitti:
Toimintaterapeutti.
Mä olen tätä pyöritellyt usein mielessäni. Haluaisitko kertoa millaisia sun työpäivät on? Tosin tänne on käsittääkseni aika vaikea päästä.
Vierailija kirjoitti:
En mitään, kotonakin on jo hermot kireellä.
Tätä välillä miettinyt et on jotenkin liian "heikko" työelämään. Oma elämä ja perhe kärsii kun kotona on aivan puhki eikä jaksa mitään. Mutta pakko sitä rahaa on kuitenkin jostain saada.
Mä haluaisin ehkä löytää "merkityksen" työlle jota teen, niin sitä kautta ehkä kuormittavuus kevenisi.
Varhaiskasvatuksen opettaja. Herkkyys on tässä työssä sekä kuormittava että positiivinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Toimin pienen valtakunnallisen etujärjestön toiminnanjohtajana. Työ on osa-aikaista, 30 h viikossa. Teen työtä, jolla on tarkoitus, joten minua ei pahemmin haittaa, että palkka on suorastaan naurettavan pieni. En myöskään laske työtunteja, joten ylitöitä kertyy toisinaan huomattavasti. Kaiken sen korvaa se, että järjestö on tarpeellinen niille, joiden etuja se valvoo ja ja minä saan tehdä tarpeellista työtä. Työ on vastuullista, mutta monipuolista. Työkavereita ei ole, minkä koen sekä positiivisena että negatiivisena asiana, mutta olen säännöllisesti tekemisissa järjestön hallituksen ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Kiireaikoina kuormitun henkisesti ja emotionaalisesti ja joudun tekemään laittoman pitkää päivää, mutta sen vastapainoksi on hiljaisempia aikoja, jolloin voin tehdä töitä omaan tahtiini, toimistolla tai etänä. Tai pitää vapaapäiviä.
Kuulostaa kivalta. Millainen koulutus sulla on?
Olen lastenpsykiatri, kaksi eri terapeuttitutkintoa myös. Kaksi burnouttia takana, lisäksi yksi muu vakava sairaus.
Teen työtä 20 h/ viikko. Maksan ise tuloistani ilma mitään korvauksia oman työnohjausterapiani.
Vierailija kirjoitti:
Taidemaalari.
Tällainen luova työ olis ihan loistava, jos vaan osaisi ja olis lahjoja johonkin
Taidealalla. Tosin en ole just nyt työelämässä sairauden takia. Nyt vasta keski-iässä olen alkanut tajuta, kuinka herkkä olen, ja se on aika kamalaa. Olen luullut olevani tavanomaisempi. Pitää vetää päälle joku teflonkuori, että selviää. Toisaalta on uskomatonta, miten paljon voi nauttia hyvistä asioista ja pienistä yksityiskohdista, mm musiikin ja värien sävyistä, miten herkästi pystyn lukemaan tilanteita ja käyttäytymään niiden mukaan. Tämä on sekä voimavara että rasite.
Olen työtön tradenomi. Koulutustani vastaavaa palkkatyötä en ole koskaan tehnyt.