Erittäin herkät ihmiset, mitä työtä teette?

En mitään. Stressaan jo päivä arki askareista, eesim jostain puhelinsoitosta. Joo eihän tämä tervettä ole. kokeilin pari kertaa helppoa työtä ja olin ihan burn outissa heti. Enkä vitsaile. Tuntuu etten kestä yhtään paineita tai että pitää olla suorittamassa. Äitini sanoi että olen ollut lapsesta asti jo tälläinen ja tosi herkkä.

Olen niin herkkä, että ajattelen aina muita ensin, jotan työelämä on todella raskasta. Esim. kuumana kesäpäivänä en kehdannut tilata ruokaa, koska ajattelin että sillä henkilöllä on varmaan kauhea kiivetä nuo kierreportaat ylös saakka. Minun kiltettyä ja herkkyyttä on käytetty paljon hyväksi koska en osannut sanoa ei. Vasta nyt kolmikymppisenä olen oppinut alkaa sanoa vastaan. Sitten jos tapahtuu pienikin vastoinkäyminen, stressaan siitä hirveästi, menetän yöunet ja koko elämä kärsii. Olen kyllä puhunut näistä terapeutille mutta ei apua. Jotenkin nämä jutut jämähtänyt pääkoppaan. Ja varmaan se on myös osa luonnetta. 

Olen eräopas.

Ihan perustoimistotyötä eli käytännössä kaikki ihan laidasta laitaan, kahvinkeitosta laskutukseen ja palkkojen laskemiseen.

Välillä olen ihan poikki henkisesti ja jaksaminen lähellä ääripäätä. Eihän tämä fyysisesti rasita, mutta kun pitää kaikki asiat muistaa ja pitää langat kasassa, niin välillä meinaa tulla itku. Ja joskus tuleekin.

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen herkkä suorittaja. Ei vaan kone enää käynnistynyt kun suoritin itseni ulos työelämästä. Lisäksi herkkyys osana eli kova maailma ei oikein sovi. Liikaa kuormaa kasaantuu harteille.

Palkanlaskija. Ja vieläpä paikassa, joka on ollut nyt huhtikuusta paljon mediassa esillä. Siihen asti meni vielä ihan mukavasti myös herkällä ihmisellä, mutta nyt on ollut ihan kauheaa.

Kirjoitan kirjoja. Kutsun sitä työksi, vaikkei siitä elantoa saakaan (en ole työkkärin tai sossun asiakas kuitenkaan, kun siitä kuitenkin joku mutisee).

Mulla on kaksi ammattitutkintoa, ja toista vastaavassa työssä olen ollut. Työ itsessään oli ok, vaikka ajoittain hektistä ja stressaavaa, mutta työympäristö (=ihmiset) ei sopinut erityisherkälle. Olin niin loppu aina työputken jälkeen, etten saanut kotonakaan mitään aikaan.

Toivon, että kirjoittaminen alkaisi tuottaa sen verran, että pärjäisin menemättä palkkatöihin ja koko ajan mietin myös muita mahdollisuuksia tienata rahaa yrittäjänä ilman, että tarvitsisi kovin paljon olla ihmisten kanssa tekemisissä. Minulla on hyvä stressinsietokyky ja pärjään kuormittavassakin työssä, mutta ihmiset vievät minusta mehut ihan täysin. Se negatiivisuus ja ilkeys, mitä niin monet kylvävät ympärilleen on kestämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Koodaan 100% etätyönä.

Olisipa ollut kykyjä koodariksi. - eri

Farmaseutti, mutta tämä työ ei sovi minulle. Liian hektistä ja hyväkin työpäivä imee kaikki energiat niin että hyvä jos suihkussa jaksan sen päälle käydä. Ei puhettakaan sosiaalisen elämän ylläpidosta tai harrastuksista.

Yritin pyytää, että saisin tehdä 80% työaikaa, mutta sitä ei myönnetty. Työpaikkaa en vaihda, koska minulla ei kertakaikkiaan ole voimavaroja selvitä perehdytyksestä oppien uuden paikan tavoille ja tutustua uusiin työkavereihin.

Ajattelen jatkuvasti uudelleen kouluttautumista, mutta opiskelu itseasiassa kuormittaa enemmän kuin työpäivä koska olen keskimääräistä hitaampi oppimaan suorituskeskeisesti ja stressaan koe- ja tenttitilanteita naurettavan paljon. Lisäksi en ole vielä keksinyt sellaista alaa joka ei polttaisi työntekijöitään loppuun, se kun on normi nykyajan työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen herkkä suorittaja. Ei vaan kone enää käynnistynyt kun suoritin itseni ulos työelämästä. Lisäksi herkkyys osana eli kova maailma ei oikein sovi. Liikaa kuormaa kasaantuu harteille.

Minkä ikäinen olet?

Betonin raudoitusta. Ja oon niin herkkä että joskus ottaa sydämmestä taivuttaa rautaa.

Vierailija kirjoitti:

En mitään. Stressaan jo päivä arki askareista, eesim jostain puhelinsoitosta. Joo eihän tämä tervettä ole. kokeilin pari kertaa helppoa työtä ja olin ihan burn outissa heti. Enkä vitsaile. Tuntuu etten kestä yhtään paineita tai että pitää olla suorittamassa. Äitini sanoi että olen ollut lapsesta asti jo tälläinen ja tosi herkkä.

Sama! Minulla oli 6-vuotiaana migreeni ja se johtui vain ja ainoastaan päiväkotiryhmän melusta ja vilinästä. Äiti kertoi, että menin aina kotiin tultuani huoneeseeni ja laitoin oven kiini. Siellä aikani latauduttuani tulin ihmisten ilmoille.

Migreeni parani, kun pääsin perhepäivähoitajalle kodinomaisiin oloihin. Muistan, että tykkäsin.

Ja asiaan: kuormitun edelleen ihmisistä, joten teen väärää työtä, sillä toimin asiakaspalvelussa. Olen joka päivä puhki, koska jään vatvomaan niitä keskusteluita ja tilanteita. Otan kaikki uhkailut itseeni ja ahdistun. Haluaisin vaihtaa työtäni minäkin.

Mä olen ajatellut että eläintenhoitaja maaseudulla olisi ihanaa ja varmaan sopisi mulle. Nyt olen toimistotyössä