Lue keskustelun säännöt.
Minun piti elää yli nelikymppiseksi tajutakseni ettei hoikkuus olekaan elämän edellytys!
14.08.2022 |
Enemmän tai vähemmän olen lapsesta asti taistellut pysyäkseni hoikkana (xs/s-kokoisena). Syömishäiriökäyttäytyminen ja itseviha parin liikasentin takia erittäin tuttua.
Tällä viikolla tajusin että nyt muuten saa riittää. Ehkä siksi, etten ole koko kesänä ollut somessa. Tajusin, etten ole hoikkana sinnittelemällä välttämättä saavuttanut yhtikäs mitään, en kauneuskehuja (hoikkuutta on kyllä kommentoitu mutta ei se ole sama kuin kauneudesta kehuminen), en ystäviä, en rahaa, en seksiä). Parempi elämä olisi ollut, jos olisin suhtautunut kehoni kokoon ja muotoon paljon armollisemmin ja tajunnut ettei se ole edes ulkonäössä kaiken onnistumisen edellytys että kroppa on tasan tietyn kokoinen ja muotoinen, vaan ulkonäkö koostuu paljosta muustakin.
Iän myötä normaalipainon alarajalla sinnittely sitä paitsi tekee naaman roikkuvamman siis ikääntyneemmän näköiseksi, joten lihominen hieman on aivan hyvä asia, ellei jopa toivottavaa.
Tästä lähtien olen ajatellut olla enemmän M/38 kokoinen kuin S/34/36. Toki vaatteiden sopivuus riippuu mallista, mutta vaatekoko on silti myös identiteettikysymys, eikö.
Kommentit (104)
Olisi kiva tietää mistä syystä on alapeukutettu tätä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä oivallus, eipä sillä tosiaan mitään saavuta. Itse kadehdin kyllä vatsattomia hoikkia naisia näin 15 kg ylipainoa ihannemitoista omaavana omenana - heille näyttää löytyvän niin nättejä vaatteita, jotka ovat hyvännäköisiä päällä, mutta en minäkään mene ventovieraalle kehumaan, että oletpa ihanan hoikka! Eli hän ei saavuta mitään minun ihailullani.
Se taas, että itse joudun rajaamaan päälläni edes jotenkin kivoilta näyttäviä vaatteita on ärsyttävää, mutta tosiaan loppujen lopuksi; mitä olisin saavuttanut hoikkuudella? En mitään. Tiedän, etten olisi saanut edes haaveilemaani miestä sillä, koska olin siihen aikaan normaalipainoinen, eikä tilanne muutenkaan kaatunut minun kroppaani.
Harmin pienestä ylipainosta saa kyllä nakattua todella pienellä vaivalla hiiteen, vaiva miettiä painoa olisi paljon isompi ja olen aina rakastanut pienimmän vaivan (suhteessa saavutettaviin etuihin) tietä :)
Eri asia, jos joku täysin effortitta pysyy hoikkana.
Ehkä joku xs vaatimus on liikaa. Olen esteetikko enkä sille aio voida mitään. Pidän kaikesta kauniista, myös hoikan ihmisen siluetista. Mutta ei minullakaan ole mitään pakkomiellettä olla hirveän hoikka. Sitäpaitsi pidän siitä, että vatsani ei ole täysin litteä vaan että siinä on pieni pehmeä kumpu. Miehillä kuuluu olla litteä vatsa, ei naisilla. Maailma on täynnä lihavia ja rumia ihmisiä joilla on hyviä ihmisiä elämässään ja rakkautta, joten en ymmärrä miksi minun sitten pitäisi yrittää olla kaunis ja täydellinen hautaan asti varsinkin kun se ei tuo elämään muuta kuin kusipäitä ja hyväksikäyttäjiä, selkään puukottajia ja ties mitä kyräilijöitä.
Ok. Mä oon kokoa S ja tyytyväinen (joskus XS, riippuu merkistä). Treenaan, joten vähän lihaksiakin löytyy. Syön ihan normaalisti, enkä ikinä ole ollut millään dieetillä.
Vierailija kirjoitti:
Ok. Mä oon kokoa S ja tyytyväinen (joskus XS, riippuu merkistä). Treenaan, joten vähän lihaksiakin löytyy. Syön ihan normaalisti, enkä ikinä ole ollut millään dieetillä.
Toki sellaisiakin ihmisiä löytyy jotka ovat ja pysyvät S-kokoisina ilman että asiaa pitää ajatella koko ajan. Valtaosa ihmisistä ei siihen kategoriaan kuulu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse nelikymppisenä oivalsin, että jos haluan nähdä itseni elossa ja terveenä vielä eläkeiässä, on pakko tehdä elämäntapamuutos. Aloitin liikunnan ja laihdutuksen, nyt ikää 43 vuotta ja painoa pudonnut lähemmäs - 60 kg. Näytän hyvältä, olen energinen ja aikaansaava sekä voin erinomaisen hyvin.
Monet naiset ovat oivaltaneet sen jo paljon nuorempana, osa jo teini-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset ovat oivaltaneet sen jo paljon nuorempana, osa jo teini-iässä.
No niinpä, siksi juuri otsikoin noin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset ovat oivaltaneet sen jo paljon nuorempana, osa jo teini-iässä.
No eivät kovin monet.
Armollisuus otseä kohtaan on viisautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikuttava kirjoitus sinulta. Ja hienosti muotoiltu. Olet todella onnekas kun edes tässä ikävaiheessa pääset eroon epäterveestä peiliin tuijottamisesta, kehujen metsästämisestä ja somesta elämän ylimpänä auktoriteettina. Elä itsellesi ja nauti miten parhaiten taidat! Sinulla ei sentään taida olla liiallisen lihomisen riskiä? Sillä kohtuuttomuus toisessakaan ääripäässä ei johda mihinkään hyvään. Iloisia ja ulkonäköpaineettomia aikoja sinulle!
M46
Oivalsit väärin. Itse asiassa täysin väärin. 100% väärin.
Oletko nähnyt lihavaa 80-90 vuotiasta ihmistä?
Hoikkuus nimenomaan on elämän edellytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oivalsit väärin. Itse asiassa täysin väärin. 100% väärin.
Oletko nähnyt lihavaa 80-90 vuotiasta ihmistä?
Hoikkuus nimenomaan on elämän edellytys.
Koko 38 ei ole mikään valtavan ylipainoinen, esimerkiksi itse tuon kokoinen, lihaksikas salilla käynnin vuoksi ja painoindeksi normaali.
Vierailija kirjoitti:
Liikuttava kirjoitus sinulta. Ja hienosti muotoiltu. Olet todella onnekas kun edes tässä ikävaiheessa pääset eroon epäterveestä peiliin tuijottamisesta, kehujen metsästämisestä ja somesta elämän ylimpänä auktoriteettina. Elä itsellesi ja nauti miten parhaiten taidat! Sinulla ei sentään taida olla liiallisen lihomisen riskiä? Sillä kohtuuttomuus toisessakaan ääripäässä ei johda mihinkään hyvään. Iloisia ja ulkonäköpaineettomia aikoja sinulle!
M46
Kiitos! Tuskinpa M-kokoa suuremmaksi tulen koskaan lihomaan koska arvostan kevyttä oloa ja entisenä ahmimishäiriöisenä kammoan sitä oloa joka ylensyönnistä tulee. Lisäksi huolehdin siitä että liikun joillain tavoilla päivittäin, jos en niin siitäkin tulee hirveän tunkkainen olo.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oivalsit väärin. Itse asiassa täysin väärin. 100% väärin.
Oletko nähnyt lihavaa 80-90 vuotiasta ihmistä?
Hoikkuus nimenomaan on elämän edellytys.
Koko 38 ei ole mikään valtavan ylipainoinen, esimerkiksi itse tuon kokoinen, lihaksikas salilla käynnin vuoksi ja painoindeksi normaali.
38 koko ei ole ylipainoista nähnytkään paitsi jos kyseessä on erittäin lyhyt ihminen. Itse olen 162 cm pitkä. Ja tykkään pitää ennemmin väljiä kuin tyköistuvia vaatteita. Ap
Mä en ymmärrä tuota loppukohtaa, että vaatekoko on identiteettikysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oivalsit väärin. Itse asiassa täysin väärin. 100% väärin.
Oletko nähnyt lihavaa 80-90 vuotiasta ihmistä?
Hoikkuus nimenomaan on elämän edellytys.
Koko 38 ei ole mikään valtavan ylipainoinen, esimerkiksi itse tuon kokoinen, lihaksikas salilla käynnin vuoksi ja painoindeksi normaali.
38 koko ei ole ylipainoista nähnytkään paitsi jos kyseessä on erittäin lyhyt ihminen. Itse olen 162 cm pitkä. Ja tykkään pitää ennemmin väljiä kuin tyköistuvia vaatteita. Ap
Joo siis nimenomaan, tarkoitus oli kritisoida tuota edellistä viestiä jonka kirjoittaja ei ilmeisesti ollut jaksanut lukea aloitusta loppuun. Koko 38 ei todellakaan ole lihava, eikä estä elämästä satavuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää mistä syystä on alapeukutettu tätä. Ap
Laitoin alapeukun miehenä, koska en tykkää tästä luovuttaja-asenteesta ja siitä, että sulta ei löydy minkäänlaista kunnianhimoa eikä tavoitteita.
Naisen tärkein tehtävä tässä maailmassa on olla hoikka ja se ei vaadi kuin pientä vaivannäköä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää mistä syystä on alapeukutettu tätä. Ap
Laitoin alapeukun miehenä, koska en tykkää tästä luovuttaja-asenteesta ja siitä, että sulta ei löydy minkäänlaista kunnianhimoa eikä tavoitteita.
Naisen tärkein tehtävä tässä maailmassa on olla hoikka ja se ei vaadi kuin pientä vaivannäköä.
Kummasti tuli heti nälkä tämän luettuani!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tuota loppukohtaa, että vaatekoko on identiteettikysymys.
En minäkään. Sulla on selkeästi ongelmia syömisen kanssa. Käytkö terapiassa?
Up