Lue keskustelun säännöt.
Minun piti elää yli nelikymppiseksi tajutakseni ettei hoikkuus olekaan elämän edellytys!
14.08.2022 |
Enemmän tai vähemmän olen lapsesta asti taistellut pysyäkseni hoikkana (xs/s-kokoisena). Syömishäiriökäyttäytyminen ja itseviha parin liikasentin takia erittäin tuttua.
Tällä viikolla tajusin että nyt muuten saa riittää. Ehkä siksi, etten ole koko kesänä ollut somessa. Tajusin, etten ole hoikkana sinnittelemällä välttämättä saavuttanut yhtikäs mitään, en kauneuskehuja (hoikkuutta on kyllä kommentoitu mutta ei se ole sama kuin kauneudesta kehuminen), en ystäviä, en rahaa, en seksiä). Parempi elämä olisi ollut, jos olisin suhtautunut kehoni kokoon ja muotoon paljon armollisemmin ja tajunnut ettei se ole edes ulkonäössä kaiken onnistumisen edellytys että kroppa on tasan tietyn kokoinen ja muotoinen, vaan ulkonäkö koostuu paljosta muustakin.
Iän myötä normaalipainon alarajalla sinnittely sitä paitsi tekee naaman roikkuvamman siis ikääntyneemmän näköiseksi, joten lihominen hieman on aivan hyvä asia, ellei jopa toivottavaa.
Tästä lähtien olen ajatellut olla enemmän M/38 kokoinen kuin S/34/36. Toki vaatteiden sopivuus riippuu mallista, mutta vaatekoko on silti myös identiteettikysymys, eikö.
Kommentit (104)
On se pitkän ja terveen elämän edellytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoikkuus ei ole elämän edellytys mutta kyllä jokaisen pitäisi pyrkiä pysymään normaalipainossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tuota loppukohtaa, että vaatekoko on identiteettikysymys.
En minäkään. Sulla on selkeästi ongelmia syömisen kanssa. Käytkö terapiassa?
Minusta se tarkoittaa sitä, että monien identiteettiin ei mikään repsahtanut vaikeasti läski plösö todellakaan mene. Jotkut eivät taas näe itseään kevyenä ja sirona missään tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Hoikkuus ei ole elämän edellytys mutta kyllä jokaisen pitäisi pyrkiä pysymään normaalipainossa.
Aivan turhaa, sillä ei todellakaan SAAVUTA mitään, kuten ap sanoi. On ihan ok olla esim. 5-10 kg yli bmi:n normaalipainon ylärajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoikkuus ei ole elämän edellytys mutta kyllä jokaisen pitäisi pyrkiä pysymään normaalipainossa.
Aivan turhaa, sillä ei todellakaan SAAVUTA mitään, kuten ap sanoi. On ihan ok olla esim. 5-10 kg yli bmi:n normaalipainon ylärajan.
No joo, tosin mielestäni hoikka on alle 20 bmi. 20-25 normaali.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoikkuus ei ole elämän edellytys mutta kyllä jokaisen pitäisi pyrkiä pysymään normaalipainossa.
Aivan turhaa, sillä ei todellakaan SAAVUTA mitään, kuten ap sanoi. On ihan ok olla esim. 5-10 kg yli bmi:n normaalipainon ylärajan.
No joo, tosin mielestäni hoikka on alle 20 bmi. 20-25 normaali.
Ap
Jatkan vielä että tähän asti olen tavoitellut alle 19 painoindeksiä, nyt ajattelen että alle 22 on Ok. Ja saan syödä paljon paljon vapaammin se tavoite huomioon ottaen kuin aiempi. Ap
Niin siis itseäni EI vaivaa ulkonäköni tai painoni (en koe olevani ruma ja mieheni haluaa minua jne...)
Muita se näyttää vaivaavan.
Annetaan ymmärtää että olen huonompi kuin laihat.
Olen kuulemma laiska, saamaton, tyhmä, enkä hallitse iseäni. Kaikki tämä vain kun en ole laiha.
Siis siihen ei voi tottua, että muut kohtelevat kuin p_skaa!
Sisäisesti asia ei vaivaa - muut vaivaa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oivalsit väärin. Itse asiassa täysin väärin. 100% väärin.
Oletko nähnyt lihavaa 80-90 vuotiasta ihmistä?
Hoikkuus nimenomaan on elämän edellytys.
Olen nähnyt montakin, mutta en ehkä sairaalloisen ylipainosta kuitenkaan.
Tiimalasi- tai päärynävartaloiset kokoa M-L ovat aina olleet eniten minun mieleeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse nelikymppisenä oivalsin, että jos haluan nähdä itseni elossa ja terveenä vielä eläkeiässä, on pakko tehdä elämäntapamuutos. Aloitin liikunnan ja laihdutuksen, nyt ikää 43 vuotta ja painoa pudonnut lähemmäs - 60 kg. Näytän hyvältä, olen energinen ja aikaansaava sekä voin erinomaisen hyvin.
En halua masentaa, mutta ikänsä terveellisesti elänyt, tupakoimaton, säännöllisesti urheileva ja terveellisesti syövä ystäväni sairastui juuri 40+ iässä syöpään. Tuuripeliä näköjään elintavoista riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Itse näin viisikymppisenä totesin että pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja karistaa muutama höttökilo pois. Olen siis aina ollut kokoa xs ja nyt s koko alkaa olemaan tiukka joten syön pienempiä ruoka-annoksia ja lisään liikuntaa ja vähennän herkkuja. En ihannoi lihavuutta enkä halua olla samanlainen tankki kuin moni muu suomi mamma. Elämästä pitää toki saada nauttia mutta joka päivä ei voi olla juhlapäivä.
Täysin eri ratkaisuun siis päädyit kuin minä. Miten hoikkuus näkyy sinulla naamassa? Roikkuuko? Vai eikö se ole sinulle niin tärkeää? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse näin viisikymppisenä totesin että pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja karistaa muutama höttökilo pois. Olen siis aina ollut kokoa xs ja nyt s koko alkaa olemaan tiukka joten syön pienempiä ruoka-annoksia ja lisään liikuntaa ja vähennän herkkuja. En ihannoi lihavuutta enkä halua olla samanlainen tankki kuin moni muu suomi mamma. Elämästä pitää toki saada nauttia mutta joka päivä ei voi olla juhlapäivä.
Aika ilkeä kirjotus. Eikö laihduttaminen vanhuksena ole haitallista!
Vierailija kirjoitti:
Itse näin viisikymppisenä totesin että pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja karistaa muutama höttökilo pois. Olen siis aina ollut kokoa xs ja nyt s koko alkaa olemaan tiukka joten syön pienempiä ruoka-annoksia ja lisään liikuntaa ja vähennän herkkuja. En ihannoi lihavuutta enkä halua olla samanlainen tankki kuin moni muu suomi mamma. Elämästä pitää toki saada nauttia mutta joka päivä ei voi olla juhlapäivä.
On ikävän näköistä kun nämä liian vanhana laihduttavat kulkevat roikkunaamansa kassa kadulla!
Ilmeisesti kieltävät myös herkut itseltään. Surullinen vanhuus. Hei vielä on muutama vuosi olla terve - elä nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset ovat oivaltaneet sen jo paljon nuorempana, osa jo teini-iässä.
Ja osan ei ole koskaan sitä tarvinnut erikseen oivaltaa, koska eivät ole koskaan ihailleet hoikkuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoikkuus ei ole elämän edellytys mutta kyllä jokaisen pitäisi pyrkiä pysymään normaalipainossa.
Aivan turhaa, sillä ei todellakaan SAAVUTA mitään, kuten ap sanoi. On ihan ok olla esim. 5-10 kg yli bmi:n normaalipainon ylärajan.
No joo, tosin mielestäni hoikka on alle 20 bmi. 20-25 normaali.
ApJatkan vielä että tähän asti olen tavoitellut alle 19 painoindeksiä, nyt ajattelen että alle 22 on Ok. Ja saan syödä paljon paljon vapaammin se tavoite huomioon ottaen kuin aiempi. Ap
Kuulostaa syömishäiriöltä, jos tavoittelee jotain tiettyä painoindeksiä. Itse siis treenaan ja olen 168 cm ja 60kg (käytän XS/S koon vaatteita). Peili kertoo totuuden, turhaan tuijottaa jotain painoindeksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse nelikymppisenä oivalsin, että jos haluan nähdä itseni elossa ja terveenä vielä eläkeiässä, on pakko tehdä elämäntapamuutos. Aloitin liikunnan ja laihdutuksen, nyt ikää 43 vuotta ja painoa pudonnut lähemmäs - 60 kg. Näytän hyvältä, olen energinen ja aikaansaava sekä voin erinomaisen hyvin.
En halua masentaa, mutta ikänsä terveellisesti elänyt, tupakoimaton, säännöllisesti urheileva ja terveellisesti syövä ystäväni sairastui juuri 40+ iässä syöpään. Tuuripeliä näköjään elintavoista riippumatta.
Kyse on todennäköisyyksistä.
Jos otetaan 100 000 yksilön otanta X, joka elää terveellisesti ja vastaavasti 100 000 yksilön otanta Y, joka elää kuten tavan toppahousu elää (= eineksillä ja muulla roskalla) niin molemmissa ryhmissä on kaikenlaisia sairauksia mutta ryhmässä X niitä on vähemmän.
Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoikkuus ei ole elämän edellytys mutta kyllä jokaisen pitäisi pyrkiä pysymään normaalipainossa.
Aivan turhaa, sillä ei todellakaan SAAVUTA mitään, kuten ap sanoi. On ihan ok olla esim. 5-10 kg yli bmi:n normaalipainon ylärajan.
No joo, tosin mielestäni hoikka on alle 20 bmi. 20-25 normaali.
ApJatkan vielä että tähän asti olen tavoitellut alle 19 painoindeksiä, nyt ajattelen että alle 22 on Ok. Ja saan syödä paljon paljon vapaammin se tavoite huomioon ottaen kuin aiempi. Ap
Kuulostaa syömishäiriöltä, jos tavoittelee jotain tiettyä painoindeksiä. Itse siis treenaan ja olen 168 cm ja 60kg (käytän XS/S koon vaatteita). Peili kertoo totuuden, turhaan tuijottaa jotain painoindeksiä?
Niinhän se onkin häiriintynyttä. Mutta peiliin katsominen ei auta jos myös kehonkuva on häiriintynyt. Olen nyt kesän aikana lihonut 51 kg -> 54 kg ja peiliin katsoessa näytän jo mielestäni miltei lihavalta, vaikka minkään mittarin mukaan en ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoikkuus ei ole elämän edellytys mutta kyllä jokaisen pitäisi pyrkiä pysymään normaalipainossa.
Aivan turhaa, sillä ei todellakaan SAAVUTA mitään, kuten ap sanoi. On ihan ok olla esim. 5-10 kg yli bmi:n normaalipainon ylärajan.
No joo, tosin mielestäni hoikka on alle 20 bmi. 20-25 normaali.
ApJatkan vielä että tähän asti olen tavoitellut alle 19 painoindeksiä, nyt ajattelen että alle 22 on Ok. Ja saan syödä paljon paljon vapaammin se tavoite huomioon ottaen kuin aiempi. Ap
Kuulostaa syömishäiriöltä, jos tavoittelee jotain tiettyä painoindeksiä. Itse siis treenaan ja olen 168 cm ja 60kg (käytän XS/S koon vaatteita). Peili kertoo totuuden, turhaan tuijottaa jotain painoindeksiä?
Niinhän se onkin häiriintynyttä. Mutta peiliin katsominen ei auta jos myös kehonkuva on häiriintynyt. Olen nyt kesän aikana lihonut 51 kg -> 54 kg ja peiliin katsoessa näytän jo mielestäni miltei lihavalta, vaikka minkään mittarin mukaan en ole. Ap
Eli sinulla on syömishäiriö. Kannattaa mennä terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse nelikymppisenä oivalsin, että jos haluan nähdä itseni elossa ja terveenä vielä eläkeiässä, on pakko tehdä elämäntapamuutos. Aloitin liikunnan ja laihdutuksen, nyt ikää 43 vuotta ja painoa pudonnut lähemmäs - 60 kg. Näytän hyvältä, olen energinen ja aikaansaava sekä voin erinomaisen hyvin.
En halua masentaa, mutta ikänsä terveellisesti elänyt, tupakoimaton, säännöllisesti urheileva ja terveellisesti syövä ystäväni sairastui juuri 40+ iässä syöpään. Tuuripeliä näköjään elintavoista riippumatta.
Kyse on todennäköisyyksistä.
Jos otetaan 100 000 yksilön otanta X, joka elää terveellisesti ja vastaavasti 100 000 yksilön otanta Y, joka elää kuten tavan toppahousu elää (= eineksillä ja muulla roskalla) niin molemmissa ryhmissä on kaikenlaisia sairauksia mutta ryhmässä X niitä on vähemmän.
Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty?
Ymmärrän tilastot, mutta ne ei lohduta sitä terveellisesti elänyttä mutta kuitenkin syöpään sairastunutta.
Asenteesi päällä on kymmenen senttiä pölyä.
Tai eikö vastaavasti miehen tehtävä ole olla herrasmies. Se ei vaadi kuin jonkin verran älykkyyttä.