Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotko matkaan ajasta ikuisuuteen?
12.08.2022 |
Vesa-Matti Loiri kertoi jatkavansa matkaa ajasta ikuisuuteen. Uusi matka alkaa, jota odottaa innolla. Nyt julkkikset toivottavat hänelle hyvää uutta matkaa. Kuulostaa hyvin oudolta höpinältä aikuisilta ihmisiltä. Samaa tapahtuu monesti hautajaisten muistokirjoituksissa, luullaan, että tavataan rajan takana, kaarisillan takana. Uskotko sinä kuoleman jälkeiseen elämään. Miksi? Vai onko se itse asetettu lohtu, ettei tarvitse syventyä miettimään lopullisuutta?
Kommentit (145)
Kuuntelin youtubesta eri ihmisten after death experiences ja joo kyllä voin sanoa uskovani että kuolema ei ole vain loppu, vaan myös uuden alku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon matkaan ajasta ikuisuuteen, ja ikuisuus ei tarkoita jatkoaikaa, vaan ajan ulottuvuuden ulkopuolella olemista. Itse asiassa uskon että me olemme koko ajan tässä ajattomassa ulottuvuudessa ja tämä kolmen ulottuvuuden maailma on vain tilapäinen illuusio.
Ollaan koko ajan ikuisuudessa ja iankaikkisuudessa. Ikuisuus on ennen syntymäämme, on elämämme aikana ja on kuoltuamme.
Uskon sitten kun Finnair/VR/bussiliikennöitsijä alkaa myydä matkoja lähtöpaikkana "Aika", kohteeseen "Ikuisuus". Siihen asti tuollaisia matkoja ei ole olemassa.
Uskon kristittynä taivaaseen sekä kadotukseen. Aika on vain illuusio ja oikeasti aikaa ei ole olemassa toisella puolella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon matkaan ajasta ikuisuuteen, ja ikuisuus ei tarkoita jatkoaikaa, vaan ajan ulottuvuuden ulkopuolella olemista. Itse asiassa uskon että me olemme koko ajan tässä ajattomassa ulottuvuudessa ja tämä kolmen ulottuvuuden maailma on vain tilapäinen illuusio.
Hyvin sanottu, tälleen määki sen nään
Kannattaa ostaa pelkkä menolippu, koska silloin jää vapautta ostaa paluulippu siihen ajankohtaan, joka sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että olemme edes tietoisia tulevasta elämästämme missä muodossa missä ajassa ja universumissa onkaan? maailmankaikkeus on ihmeellinen mitä enemmän näemme universumia ja tiedämme sitä varmemmin alkaa tuntua että kaikki ei ole tässä. Tällainen maailmankaikkeuden monimutkainen systeemi ihan turhaanko? Miksi silloin evoluutiokaan toimisi jos kaikki on turhaa ja elämä vain sattuma?
Elämän merkityksellisyyden aliarviointia. Sitähän ihminen tekee kun vaan tuhoaa.
Ajattelin niin, että kun en muista mitään mistään ennen syntymääni, myös kuoleman jälkeen on täydellinen pysähdys - ei siis mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten satuja pelkureille.
En usko että ihmiset näitä pelosta keksii. Jos kuolema olis kaiken loppu, niin miksi sitä sitten tarvis pelätä, kun sen jälkeen ei olis enää olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tyhmyydestä sitten jos ei pelosta?
En usko ja pahin pelkoni on ikuisuus. Ihmiset eivät käsitä mitä se tarkoittaa. Ikuisen ajan kauhut ylittävät kaiken pelottavan mitä ihminen voi keksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän tämän kokemuksen ja kuolen sekä häviän sen jälkeen tyytyväisenä.
Miten papit miettivät tämän? Onko jotain hienotunteista ohjeistusta...
ap
Minkälaista näyttöä teillä on puoltamaan sitä, että kuoleman jälkeen ei olis mitään? Tuskinpa on, eli kaikki vaihtoehdot on enemmän tai vähemmän mutuilua.
Vierailija kirjoitti:
No tyhmyydestä sitten jos ei pelosta?
Vähintään yhtä tyhmää olettaa tietävänsä että ei olis mitään.
Olen aika nuoresta pitäen uskonut, että ns. "kuoleman" jälkeen elämä jatkuu toisella puolella. Minun siskoni kävi siellä, kun oli sairaalassa ja kävi siellä toisella puolella. Hän halusi jäädä sinne, koska siellä oli niin hyvä olla, mutta hänelle kerrottiin, että sinulla on lapsi, josta pitää huolehtia, ja myös sanottiin, että valinta on täysin sinun, että voit jäädä tai palata maan päälle. Eli minun siskoni halusi pitää lapsestaan huolta ja hyvä niin, koska tuosta lapsesta on kasvanut erittäin empaattinen ja viisas ihminen. Minun ukki näki ja myös tätini näki asioita. Meidän suvussa on vain nähty ja koettu asioita etukäteen. Jos Loiri uskoi Karmaan ja jälleensyntymiseen, niin allekirjoitan sen täysin. Koska olen kokenut sen itse tässä elämässä. Näitä asioita ei pidä väheksyä, jos ei sitä itse ole kokenut. Elämä todellakin jatkuu toisella puolella ja paljon rikkaampana, kuin täällä maan päällä. Tämä meidän maapallon ihmiselämä on vain harhaa, ja täällä opitaan tietyt läksyt meidän elämän aikana, ja sitten, kun karma tullut täyteen, tai joillakin tuota karmaa ei edes ehkä ole? En tiedä, ehkä jotkut ihmiset vain syntyneet tänne näyttääkseen valoa muille? En ehkä itse kuulu siihen porukkaan, vaikka haluaisin. No, syntymä, elämä, kuolema ja jatkuu edelleen.....
mölli994 kirjoitti:
En usko, mutta uskon kuitenkin sen, että kuolemanpelon vallassa ihmiset keksivät mitä erikoisempia satuja vakuutellakseen itselleen milloin mitäkin tapahtuvan kuoleman jälkeen.
Kannattaa tutustua kuolemanpelkoonsa kun vielä on terve. Huomaat, että kun pääset asian kanssa sinuiksi, et enää tunnekaan niin suurta pelkoa, ehkä jopa näet koko asian aivan eri valossa ja kirkkaammin. Alat jopa ehkä odottamaan tuota mielenkiintoisinta hetkeä elämässäsi. Alat kenties myös miettimään, mitä voisit tehdä toisin jo nyt, parantaaksesi "osakkeitasi" myös tämän tilapäisen elämäsi päätyttyä.
Esimerkiksi Buddhalaiset ovat tutkineet kuolemaa vuosisatoja, jos eivät tuhansia. Sieltä voi hakea oppia ja tietoa koskien suurta "tuntematonta".
Kuolemanraja kokemuksia on myös tutkittu melko paljon ja niissä toistuu varsin säännönmukaisesti samat teemat, kuten irtautuminen omasta ruumista mutta tietoisuuden säilyminen, menneen elämän ja tekojensa läpikäyminen ja niin edelleen.
Kaksi asiaa on melko todennäköistä: joudut kohtaamaan oman mielesi, yksin ja joudut kohtaamaan kaikki tekosi seurauksineen, yksin.
On suorastaan ihmeellistä, että ihminen käyttää niin vähän aikaa sellaisen asian miettimiseen, mikä on lopulta varmin asia jokaisen meidän elämässä.
Pelosta, joko tiedostetusta tai tiedostamattomasta, se toki johtuu ja siitä, että se on asia, mitä et itse kykene mitenkään hallitsemaan. Et voi valita kuolinaikaasi tai tapaasi ja kuoleman hetkelläsi menetät kaiken maallisen ja sinulle tärkeän.
Kuolemaa pohtiessasi joudut myös käsittelemään sellaisia kysymyksiä, jotka voivat tuntua varsin kiusallisilta ja asettaa nykyisen elämäsi arvoineen kyseenalaiseksi, kuten:
- Pelosta luopua saavuttamastaan yhteiskunnallisesta asemasta ja keräämästään materiasta (kuinka voisin kokea itseni tärkeäksi ilman statustani tai kokea iloa ilman niin rakasta taloani ja kauniita esineitäni?)
- Pelosta luopua rakkaistaan (kuka minä olisin ilman läheisiäni, miten pärjäisin yksin?)
- Pelosta joutua kohtaamaan silmästä silmään kaikki väärät tekonsa ja niiden aiheuttamat seuraukset muille (miten kestäisin nähdä kaiken aiheuttamani pahan ja kärsimyksen? Mitä siitä mahtaisi seurata minulle?)
Alue: Aihe vapaa
En usko, mutta uskon kuitenkin sen, että kuolemanpelon vallassa ihmiset keksivät mitä erikoisempia satuja vakuutellakseen itselleen milloin mitäkin tapahtuvan kuoleman jälkeen.