Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?
Käyn kolmevuotiaani kanssa läheisessä leikkipuistossa ja usein sinne ilmaantuu yksin eräs ekaluokkalainen tai eräs eskarilainen tyttö. Ja molemmat ovat sellaisia, että tulevat jotenkin kiehnäämään siihen minun ja lapseni viereen. Hivuttautuvat lähemmäksi pyörimään ympärillemme, kyselevät koko ajan mitä te teette jne. Eivätkä millään lähde, vaikka miten sanoisi, että meillä on nyt oma juttu tässä kesken. Kaipaavat varmaan aikuista ja seuraa ja sellaista, mutta muutamastakin syystä en pysty sitä heille tarjoamaan vaan haluan olla kahden lapseni kanssa. Eilenkin toinen näistä roikkui tunnin vieressämme ja kun lähdimme puistosta kotiin niin lähti perässä kulkemaan.
Mitä tällaiselle oikein pitäisi tehdä?
Kommentit (1230)
Sano, että et halua olla niitten kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin mukaan leikkeihin oman lapseni kanssa ja samalla lapsenikin näkee miten toisiin lapsiin on syytä suhtautua.
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Onkohan tuollaisella kaikki hyvin kotona
Tuollainen kiehnääminen on ikävää. Siirtyisin kauemmaksi ja jos lapsi seuraisin, sanoisin ystävällisesti mutta napakasti, että emme kaipaa nyt seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Meillä käy sama. Oma lapseni ei oikein tykkää kun isompi lapsi pyörii siinä ympärillä, vaan hämmentyy ja kokee tilanteen vaikeaksi. Lopettaa leikit ja jää vain katsomaan sitä isompaa lasta. Kyselee minulta miksi tuo lapsi on tuossa ja koska se menee pois jne. Minkä tämä lapsi tietenkin kuulee ja tilanne on kiusallinen. En halua yhtään mitään pahaa mieltä vieraalle lapselle, mutta en voi oman lapseni kustannuksella antaa hänelle huomiota. Jos omani ei halua leikkiä isompien kanssa tai haluaa välillä jakamattoman huomioni, niin minusta se on ihan ok. Ap
Vaihtaisin puistoa siksi aikaa kunnes koulut alkavat ja nuo muksut eivät enää päivällä pyöri puistossa yksinään. Ei tuossa oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa. Mitä sille takertuvalle lapselle nyt muka voisi sanoa. En halua hoitaa jonkun toisen lasta ja ottaa sen turvallisuutta ja viihdyttämistä kontolleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän taaperoista tulee samanlaisia. Leikkivät vain aikuisen kanssa eivätkä osaa myöhemminkään ottaa kontaktia muihin lapsiin.
En tiedä mutta mulla on sama ongelma kolmevuotiaani kanssa, lempparipuistomme vieressä asuu joku n. 5-6 v. poika joka katsoo vissiin ikkunasta että milloin tulee leikkiseuraa ja ilmestyy melkein aina puistoon kun ollaan poikani kanssa siellä. Joskus ihan kivakin leikkiä, poika tykkää kyllä leikkiä isompien kanssa mutta tää poika esim. ottaa pojaltani katuliidut ja rupeaa piirtelemään omiaan ja kun poikani yrittää piirtää yhdessä niin toinen sanoo että ei sä piirrät väärin tms. Tai kun ollaan menty potkulaudan kanssa puistoon niin tää ilmestyy ja poikani ei halua enää potkulautailla vaan haahuilee vaan isomman perässä joka sitten taas yrittää käskyttää - sanon kyllä aina tiukasti että leikitte kiltisti tai ei ollenkaan mutta seuraavalla kerralla taas sama juttu... Ja pahinta on ettei tällä toisella pojalla vaikuta koskaan olevan kiire kotiinsa ja kun yritän saada omani lähtemään (ei helppoa muutenkaan, uhmaikä...) niin toinen pyörii siinä ja kyselee että miksi teidän pitää lähteä, milloin tuutte takaisin, tulkaa huomenna. Käy sääliksi mutta en minä jaksa kaitsea tuntematonta lasta omani ohella, eri asia olisi jos tulisi leikkimään vanhempi mukana ettei mun tarvisi käskyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on taas sellainen suomalaisen ongelma. Muiden kanssa ei uskalleta olla eikä jutella.
Sen verran vielä itsestäni, että olen jonkun verran uupunut ja väsynyt ja kotitilanteemme ei ole mikään helppo. En oikeasti jaksa antaa itsestäni yhtään mitään täysin vieraille ihmisille, tässä tapauksessa vieraille lapsille. Kun olen puistossa lapseni kanssa haluan itse rentoutua ja tarjota omalleni huomioni ja energiani ja aikani. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas sellainen suomalaisen ongelma. Muiden kanssa ei uskalleta olla eikä jutella.
En minä ole mitenkään ujo enkä arka, vaan helposti uskallan jutella täysin tuntemattomien kanssa. Usein en silti jaksa kuin hetken. Ja minulla on oli, että mitä enemmän kiinnitän tällaiseen vieraaseen ympärillä pyörivään lapseen huomiota tai puhun hånelle, sitä takiaisemmin hän liimautuu seuraamme. Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mutta mulla on sama ongelma kolmevuotiaani kanssa, lempparipuistomme vieressä asuu joku n. 5-6 v. poika joka katsoo vissiin ikkunasta että milloin tulee leikkiseuraa ja ilmestyy melkein aina puistoon kun ollaan poikani kanssa siellä. Joskus ihan kivakin leikkiä, poika tykkää kyllä leikkiä isompien kanssa mutta tää poika esim. ottaa pojaltani katuliidut ja rupeaa piirtelemään omiaan ja kun poikani yrittää piirtää yhdessä niin toinen sanoo että ei sä piirrät väärin tms. Tai kun ollaan menty potkulaudan kanssa puistoon niin tää ilmestyy ja poikani ei halua enää potkulautailla vaan haahuilee vaan isomman perässä joka sitten taas yrittää käskyttää - sanon kyllä aina tiukasti että leikitte kiltisti tai ei ollenkaan mutta seuraavalla kerralla taas sama juttu... Ja pahinta on ettei tällä toisella pojalla vaikuta koskaan olevan kiire kotiinsa ja kun yritän saada omani lähtemään (ei helppoa muutenkaan, uhmaikä...) niin toinen pyörii siinä ja kyselee että miksi teidän pitää lähteä, milloin tuutte takaisin, tulkaa huomenna. Käy sääliksi mutta en minä jaksa kaitsea tuntematonta lasta omani ohella, eri asia olisi jos tulisi leikkimään vanhempi mukana ettei mun tarvisi käskyttää.
No, sinäkin toivottavasti pääset tuosta takiaisesta pian kun koulu alkaa, siis toivon mukaan jos vieras poika on tarpeeksi vanha kouluun. Jos ei niin puisto vaihtoon.
Mulla palais käämit jos vieras isompi lapsi veis jatkuvasti oman lapsen lelut ja pomottais sitä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas sellainen suomalaisen ongelma. Muiden kanssa ei uskalleta olla eikä jutella.
Ei ku tää on tätä nykyaikaa ku lasta omia eikä muiden ei kasvateta... Lastahsn siis ei saa komentaa, kieltää tai neuvoa. Sille voi tulla siitä vaikka pikkuisen paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Meillä käy sama. Oma lapseni ei oikein tykkää kun isompi lapsi pyörii siinä ympärillä, vaan hämmentyy ja kokee tilanteen vaikeaksi. Lopettaa leikit ja jää vain katsomaan sitä isompaa lasta. Kyselee minulta miksi tuo lapsi on tuossa ja koska se menee pois jne. Minkä tämä lapsi tietenkin kuulee ja tilanne on kiusallinen. En halua yhtään mitään pahaa mieltä vieraalle lapselle, mutta en voi oman lapseni kustannuksella antaa hänelle huomiota. Jos omani ei halua leikkiä isompien kanssa tai haluaa välillä jakamattoman huomioni, niin minusta se on ihan ok. Ap
Siis komevuotias ja kaksi eskarilaista pitää sua tossun alla ja pyörittää sun elämää? Leikkipuistossa? Julkisella paikalla? 😂😂 Oikeesti? Miksi aloit äidiksi? Miten sä et osaa olla aikuinen et omallesi etkä muiden mukuloille? Uskomatonta.
Miksi kirjoitat noin ilkeästi?
Ap
Olen pahoillani perhetilanteesta ja tunnistan tuon, että välillä voimavarat ei riitä mihinkään ylimääräiseen. Mutta ajattelen leikkipuistot lähtökohtaisesti yhteisöllisinä paikkoina, jossa tavataan toisia lapsia/vanhempia, leikitään yhdessä ja samalla lapsetkin oppivat monia ihmisenä olemisen taitoja. Jos haluaisin olla vain kaksin lapseni kanssa, valitsisin jonkin muun paikan.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin mukaan leikkeihin oman lapseni kanssa ja samalla lapsenikin näkee miten toisiin lapsiin on syytä suhtautua.
Mikä velvollisuus ap:lla muka on alkaa viihdyttämään jotain tuntemattomia lapsia?
Eihän tuossa tilanteessa voi oikein mitään. Ehkäpä jos annat sille jonkun homman tyyliin "etsisitkö meille tähän hiekkalinnaan mahdollisimman pyöreitä kiviä koristeeksi?"
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani perhetilanteesta ja tunnistan tuon, että välillä voimavarat ei riitä mihinkään ylimääräiseen. Mutta ajattelen leikkipuistot lähtökohtaisesti yhteisöllisinä paikkoina, jossa tavataan toisia lapsia/vanhempia, leikitään yhdessä ja samalla lapsetkin oppivat monia ihmisenä olemisen taitoja. Jos haluaisin olla vain kaksin lapseni kanssa, valitsisin jonkin muun paikan.
Lapseni haluaa keinua ja leikkiä hiekkalaatikolla. Niitä on vain leikkipuistoissa. Enkä siis saisi lapseni kanssa niissä käydä, jos en halua tai jaksa yhteisöllisyyttä? Olin itse kuvitellut leikkipuistot paikoiksi, joissa lapsi saa ilmaiseksi vaikkapa keinua. Kaikilla ei ole varaa käydä koko ajan jossain hoplopissa.
Kiitos kuitenkin pahoitteluista.
Ap
Ja korostan, että nämä lapset ei ole mitään kamalia lapsia vaan ihan tavallisen oloisia, yksinäisiä varmaan vain. Ap