Miksi niin moni ei kestä vastakkaisia mielipiteitä ja keskustelua?

Välillä ihmetyttää ja ärsyttää ihmiset jotka eivät kestä omia mielipiteitään ja käsityksiään vastakkaista argumentointia. Mistä ihmeestä se kumpuaa ettei voida hyväksyä etteivät kaikki ole samaa mieltä?



Itse tykkäisin väittelevästä ja keskustelevasta kulttuurista, mutta välillä tuntuu että olen vääränlaisten ihmisten keskuudessa. Moni katsoo kieroon jos yrittää virittää keskustelua tai on muiden mielipiteitä vastaan.



Lisäksi monissa isommissa tilaisuuksissa en ymmärrä miksi purnataan hiljaa vieruskaverin kanssa, eikä avata suuta ja kysytä mieltä askarruttavista asioista. Ilmeisesti kuuluisi vaan sipistä keskenään samahenkisten kavereitten kesken, eikä edes yrittää muuttaa mitenkään asioita.



Moni myös tuntuu vastaanottavan vain sen mitä annetaan. Palautetta ei haluta antaa, vaikka asia tuntuisi vaivaavan. Oli mittakaava mikä vaan niin ei haluta vaikuttaa vai onko kyse sitten siitä ettei sillä uskota olevan mitään merkitystä?



Kun itse en sopeudu tuohon muottiin, niin tuntuu että saan paljon kautta rantain kuulla kuinka ärsyttävä olen kun avaan aina suuni. Jostain kumman syystä töissä tälläistä ilmiötä ei ole, vaan töissä kuuluu olla aktiivinen. Mutta auta armias kun kyse on lapsiin liittyvistä asioista, kuten päiväkodin ja koulujen vanhempainilloista, harrastusten vanhempainilloista, vanhempainyhdistysten kokouksista yms. niin liika aktiivisuus katsotaan pahaksi. Niitä selän takana puhujia löytyy...