Ositus -avioeron jälkeen käytännössä

Ei ositussopimusta tarvitse toimittaa minnekään, jos teillä ei ole sellaista omaisuutta, jonka omistajatietojen muutokseen tarvitsee jonkin paperin (esim. yhteinen asunto, joka menee osituksessa vain toisen omistukseen). Osituksesta ei myöskään tule mitään päätöstä. Se on täysin teidän kahden välinen sopimus - paitsi silloin, jos ette pääse keskenänne sopimukseen.

Säilyttäkää kuitenkin ositussopimus huolellisesti. Sitä tarvitaan siinä vaiheessa, kun kuoleman jälkeen tehdään perunkirjoitusta.

Kiitos avustasi, tätä en tiennytkään. Meillä ei ole yhteistä omaisuutta, joka olisi merkattu molempien nimiin. 

Ositus on aina paras tehdä moottorisahalla ja rälläkällä.

:DDDD

Vierailija kirjoitti:

Säilyttäkää kuitenkin ositussopimus huolellisesti. Sitä tarvitaan siinä vaiheessa, kun kuoleman jälkeen tehdään perunkirjoitusta.

Tämä on hyvä neuvo. Kun isäni kuoli meinasi tulla ongelma kun hänen ensimmäisen avioliittonsa ositussopimusta ei löytynyt mistään. Hän oli ollut nuoruudessaan lyhyen aikaa naimisissa ja hänen kuollessaan liiton päättymisestä oli yli 40 vuotta. Mutta perunkirjoituksen tekijä kyseli silti todisteita että ensimmäisen avioliiton ositus oli aikanaan tehty. Muuten tuo 40 vuoden takainen ex-vaimo olisi voinut olla kuolinpesän osakas, vaikka isäni siis oli ollut äitini kanssa naimisissa tuon 40 vuotta. No loppujen lopuksi perunkirjoituksen tekijä suostui kirjoittamaan "Ositus käytännössä tehty" kun selitimme että kyse oli kahdesta vähän yli 20-vuotiaasta, ja kummallakaan ei ollut mitään omaisuutta kun avioliitto päättyi.

Kyllä minä hain ositukselle aikoinaan lainhuudon, itse tehtiin paperi ja kyllä sen toimitin verovirastoon. Minulle jäi kaikki omaisuus, joten en uskaltanut jättää sitä paperia vain kaappiin. Ja verottajankin tietty halusi tietää kun omaisuuserä oli niin iso.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä hain ositukselle aikoinaan lainhuudon, itse tehtiin paperi ja kyllä sen toimitin verovirastoon. Minulle jäi kaikki omaisuus, joten en uskaltanut jättää sitä paperia vain kaappiin. Ja verottajankin tietty halusi tietää kun omaisuuserä oli niin iso.

Ei ositukselle voi hakea lainhuutoa. Mutta jos sinulle osituksessa siirtyi jokin kiinteistö tai sen osa, niin sille voi (ja pitääkin) hakea lainhuuto.

Tehtiin keskenään eli netistä etsittiin malli, jossa oli helppo kirjoitusmuoto eli ei mitään lakitekstiä. Hyvin ymmärrettävästi ja selkeästi se, että olemme omaisuuden jakaneet täysin eikä ole mitään vaatimuksia. Päivämäärä, allekirjoitukset ja kaksi todistajaa.

Meillä juuri sama homma menossa. Teimme osituksen Aatoksessa https://aatos.app/avioero/ . Oli helppo. Ohjelmaan syötettiin ohjatusti ensin kummankin varallisuus, mm. osuus asunnosta, auto ja osakkeet. Sen jälkeen laitettiin vielä kummankin velat. Palvelussa sai toivoa, jos halusi pitää jotain omaisuutta itsellään. Minä halusin pitää auton, kun sillä kuitenkin ajan enemmän. Tämän jälkeen ohjelma laski tasingon määrän.

Olihan palvelu vähän kallis, vajaa 300e. Mutta olisi siinä mennyt enemmän aikaa, jos rouvan kanssa olisi alettu samaa laskutoimitus käymään ruutupaperilla. Lakitoimistossa tehtynä olisi varmasti ollut tonneissa. Saatiin kuitenkin heti sopimus tulostettua ja allekirjoitettua. Enää pitäisi hoitaa kalusteiden jako. Huoh!

Älkää käyttäkö Aatos-app palvelua avioeronne ositusasioihin, tai itse asiassa mihinkään muuhunkaan. Se "apu" mikä sieltä tulee on valmis, muutaman rivin fraasi, ei ole lainoppineita tai "lakimiehiä" neuvojen takana. Kusetusfirma!

Netistä löytyi helppo malli ja sen mukaan ositus tehtiin. Oli sellainen, että selvästi oli kirjoitettu, että ositus on tehty eikä ole mitään vaatimuksia enää. Siihen meidän ja kahden todistajan allekirjoitukset päivämäärineen.

Kyllä se osituspaperi kannattaa maistraattiin kiikuttaa rekisteröitäväksi. Itse vein sen sinne yksin ja maksoin myös jonkun nimellisen maksun. Parempi niin kuin etsiä tehtyä paperia jostain piirongin laatikosta vuosikymmenien päästä.

Kaksi esteetöntä todistajaa tarvitaan ositussopimuksen tekemiseen ja tietty ex-pariskunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säilyttäkää kuitenkin ositussopimus huolellisesti. Sitä tarvitaan siinä vaiheessa, kun kuoleman jälkeen tehdään perunkirjoitusta.

Tämä on hyvä neuvo. Kun isäni kuoli meinasi tulla ongelma kun hänen ensimmäisen avioliittonsa ositussopimusta ei löytynyt mistään. Hän oli ollut nuoruudessaan lyhyen aikaa naimisissa ja hänen kuollessaan liiton päättymisestä oli yli 40 vuotta. Mutta perunkirjoituksen tekijä kyseli silti todisteita että ensimmäisen avioliiton ositus oli aikanaan tehty. Muuten tuo 40 vuoden takainen ex-vaimo olisi voinut olla kuolinpesän osakas, vaikka isäni siis oli ollut äitini kanssa naimisissa tuon 40 vuotta. No loppujen lopuksi perunkirjoituksen tekijä suostui kirjoittamaan "Ositus käytännössä tehty" kun selitimme että kyse oli kahdesta vähän yli 20-vuotiaasta, ja kummallakaan ei ollut mitään omaisuutta kun avioliitto päättyi.

Järjetöntä kysellä 40 vuoden takaista paperia. Johan tuommoisesta on jo kynän tai painomusteen värikin haalistunut.

Sitä mietin, että jos entinen puoliso on edesmennyt, voivatko hänen myöhemmin syntyneet lapsensa vaatia ositusta. Ja edelleen, heidän lapsensa.

Kuka pystyy selvittämään iankaikkisen vanhoja asioita, omaisuuksia, jotka hankittu/myyty edelleen toisella aikakaudella.

Jotenkin järjenvastaista, että osituspaperin laatiminen on henkilöiden omassa varassa, kukaan ei sitä pakota eikä valvo. Silti siitä voi myöhemmin tulla erittäin ratkaiseva lappunen, puuttuessaan.

Itse olen muuttanut, myös maasta toiseen, elämässäni n. 20 kertaa. Ennen ei ollut sähköisiä tallennusvälineitä. En tosiaan ole kanniskellut mukanani kaikkia lippulappujani. Esim. Minulla ei ole tallessa mitään koulu- ja tutkintotodistuksia, lasten syntymätodistuksia, avioerotuomioita(!), vanhoja verotuspäätöksiä, jo myytyjen asuntojen/kiinteistöjen ostokauppakirjoja jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei ositussopimusta tarvitse toimittaa minnekään, jos teillä ei ole sellaista omaisuutta, jonka omistajatietojen muutokseen tarvitsee jonkin paperin (esim. yhteinen asunto, joka menee osituksessa vain toisen omistukseen). Osituksesta ei myöskään tule mitään päätöstä. Se on täysin teidän kahden välinen sopimus - paitsi silloin, jos ette pääse keskenänne sopimukseen.

Säilyttäkää kuitenkin ositussopimus huolellisesti. Sitä tarvitaan siinä vaiheessa, kun kuoleman jälkeen tehdään perunkirjoitusta.

Eli vaikka mitään avioliiton aikaista omaisuutta ei olisi enää olemassa (yhteinen talo myyty, silloiset autot vaihdettu uusiin), niin silti ositussopimusta tarvitaan jomman kumman kuollessa?

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säilyttäkää kuitenkin ositussopimus huolellisesti. Sitä tarvitaan siinä vaiheessa, kun kuoleman jälkeen tehdään perunkirjoitusta.

Tämä on hyvä neuvo. Kun isäni kuoli meinasi tulla ongelma kun hänen ensimmäisen avioliittonsa ositussopimusta ei löytynyt mistään. Hän oli ollut nuoruudessaan lyhyen aikaa naimisissa ja hänen kuollessaan liiton päättymisestä oli yli 40 vuotta. Mutta perunkirjoituksen tekijä kyseli silti todisteita että ensimmäisen avioliiton ositus oli aikanaan tehty. Muuten tuo 40 vuoden takainen ex-vaimo olisi voinut olla kuolinpesän osakas, vaikka isäni siis oli ollut äitini kanssa naimisissa tuon 40 vuotta. No loppujen lopuksi perunkirjoituksen tekijä suostui kirjoittamaan "Ositus käytännössä tehty" kun selitimme että kyse oli kahdesta vähän yli 20-vuotiaasta, ja kummallakaan ei ollut mitään omaisuutta kun avioliitto päättyi.

Ei olisi pitänyt suostua. Juuri tämän vuoksi sitä osituspaperi kannattaa aina toimittaa eteenpäin. Miksi ei näin toimisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ositussopimusta tarvitse toimittaa minnekään, jos teillä ei ole sellaista omaisuutta, jonka omistajatietojen muutokseen tarvitsee jonkin paperin (esim. yhteinen asunto, joka menee osituksessa vain toisen omistukseen). Osituksesta ei myöskään tule mitään päätöstä. Se on täysin teidän kahden välinen sopimus - paitsi silloin, jos ette pääse keskenänne sopimukseen.

Säilyttäkää kuitenkin ositussopimus huolellisesti. Sitä tarvitaan siinä vaiheessa, kun kuoleman jälkeen tehdään perunkirjoitusta.

Eli vaikka mitään avioliiton aikaista omaisuutta ei olisi enää olemassa (yhteinen talo myyty, silloiset autot vaihdettu uusiin), niin silti ositussopimusta tarvitaan jomman kumman kuollessa?

-ohis

Kyllä.

Hyvin tarkasti asiantuntia kirjoitti aiheesta itapäivä lehti.Kun aiheena oli Marinin avio- ero.Olisit aiheen sietä lukenut.Vai omitko juuri lehdistö aiheesi aloituksen?

Maistraattiin ositus ehdottomasti

Ei tehty mitään muuta kuin avioerohakemukseen rasti ruutuun. Jos toinen kuukahtaa ennen minua, pääsenkö osingoille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säilyttäkää kuitenkin ositussopimus huolellisesti. Sitä tarvitaan siinä vaiheessa, kun kuoleman jälkeen tehdään perunkirjoitusta.

Tämä on hyvä neuvo. Kun isäni kuoli meinasi tulla ongelma kun hänen ensimmäisen avioliittonsa ositussopimusta ei löytynyt mistään. Hän oli ollut nuoruudessaan lyhyen aikaa naimisissa ja hänen kuollessaan liiton päättymisestä oli yli 40 vuotta. Mutta perunkirjoituksen tekijä kyseli silti todisteita että ensimmäisen avioliiton ositus oli aikanaan tehty. Muuten tuo 40 vuoden takainen ex-vaimo olisi voinut olla kuolinpesän osakas, vaikka isäni siis oli ollut äitini kanssa naimisissa tuon 40 vuotta. No loppujen lopuksi perunkirjoituksen tekijä suostui kirjoittamaan "Ositus käytännössä tehty" kun selitimme että kyse oli kahdesta vähän yli 20-vuotiaasta, ja kummallakaan ei ollut mitään omaisuutta kun avioliitto päättyi.

Järjetöntä kysellä 40 vuoden takaista paperia. Johan tuommoisesta on jo kynän tai painomusteen värikin haalistunut.

Sitä mietin, että jos entinen puoliso on edesmennyt, voivatko hänen myöhemmin syntyneet lapsensa vaatia ositusta. Ja edelleen, heidän lapsensa.

Kuka pystyy selvittämään iankaikkisen vanhoja asioita, omaisuuksia, jotka hankittu/myyty edelleen toisella aikakaudella.

Jotenkin järjenvastaista, että osituspaperin laatiminen on henkilöiden omassa varassa, kukaan ei sitä pakota eikä valvo. Silti siitä voi myöhemmin tulla erittäin ratkaiseva lappunen, puuttuessaan.

Itse olen muuttanut, myös maasta toiseen, elämässäni n. 20 kertaa. Ennen ei ollut sähköisiä tallennusvälineitä. En tosiaan ole kanniskellut mukanani kaikkia lippulappujani. Esim. Minulla ei ole tallessa mitään koulu- ja tutkintotodistuksia, lasten syntymätodistuksia, avioerotuomioita(!), vanhoja verotuspäätöksiä, jo myytyjen asuntojen/kiinteistöjen ostokauppakirjoja jne jne.

Mistä alanuolet? Siitäkö, että harmittaa kun itse säätää ja arkistoi kaiken kassakuiteista alkaen?