Lue keskustelun säännöt.
Mistä hamstraus johtuu??
25.07.2022 |
Sukulaiseni elää sellaisessa kaatopaikassa ettei enää mitään rajaa. Käyttäytyy kuin olisi ihan normaalia... sanoo vaan ettei viitsi siivota koska lapset sotkee kuitenkin heti uudelleen. Ei näe ongelmaa siinä että kämpästä voisi viedä 2/3 suoraan kaatopaikalle. Mikä häntä vaivaa? Mikä tällaisen järkyttävän ilmiön taustalla on?
Kommentit (25)
Traumaattista kokemukset, esim. läheisen kuolema, ryästä, aiskaus tms.
Tavarapaljous tuo turvaa ja siitä luopuminen ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa sukulaisesi tilanteesta.
Omasta tilanteestani voin sanoa: Minä kerään tavaraa, koska se on konkreettista eikä se kuole. Olen joutunut hautamaan läheisiäni, ja se on jättänyt ikuiset traumat.
Lisäksi minulla tietenkin on ylisukupolvinen evakkotrauma siitä, että on joutunut jättämään kaiken. Siksi olen haalinut itselleni edes pienen maaläntin ja vähän metsää. Evakkotausta näkyy siinä, että kaikkeen pitää olla varautunut - minulla on erinomainen kotiapteekki (poislukien antibiootit), kotivara ruuan osalta riittää useammaksi kuukaudeksi. Olen hamstrannut myös osaamista, osaan viljellä maata, osaan korjata koneita, osaan tehdä vaatteita (tosin on sanottava, että suutarin lapsenlapsella ei ole kenkiä, en osaa tehdä kenkiä), osaan tehdä polttopuita jne.
Ja lopuksi: VIHAAN siivoamista. Siksi lapseni siivoavat.
tyhjiö sisällä. vähän samasta syystä kun jotkut syö liikaa tai juo alkoholia... kaikki paikkaa ongelmia eri tavoilla.
Jäi jotain vaille lapsuudessa, eikä nyt halua luopua mistään vaan päinvastoin hankkia itselleen jotain symbolisesti paikkaavaa. Voisi olla myös päinvastainen ratkaisu vaille jäämiseen ja siihen liittyviin tunteisiin eli minimalismi, jossa tarve hankkiutua eroon.
Eli pelko jonkin katoamisesta? Mutta millä selittyy kaoottisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trauma yleensä, jos tavarasta ei suostu luopumaan.
Masennus tai vastaava huono tilanne, jos ei vaan jaksa/ehdi luopua tavarasta.
Traumasta kärsivillä on usein myös masennus ja sitten kun siivoamisen aloittaa, niin tajuaakin, ettei myöskään halua luopua mistään, vaikka itsekin luuli, että kyse oli vain jaksamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks entinen naapuripariskunta (mies biologi, vaimo lääkäri) touhuaa päivittäin pihallaan, mutta piha on jo vuosien ajan ollut hyvin sekavan näköinen. Mies on sosiaalisesti takertuva.
Vierailija kirjoitti:
Eli pelko jonkin katoamisesta? Mutta millä selittyy kaoottisuus.
Konkreettisen pysyvyyden tarpeen ymmärrän, mutta kaoottisuus on hieman mysteeri. Voisiko joku kertoa ajatuksia omasta suhteestaan järjestykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa sukulaisesi tilanteesta.
Omasta tilanteestani voin sanoa: Minä kerään tavaraa, koska se on konkreettista eikä se kuole. Olen joutunut hautamaan läheisiäni, ja se on jättänyt ikuiset traumat.
Lisäksi minulla tietenkin on ylisukupolvinen evakkotrauma siitä, että on joutunut jättämään kaiken. Siksi olen haalinut itselleni edes pienen maaläntin ja vähän metsää. Evakkotausta näkyy siinä, että kaikkeen pitää olla varautunut - minulla on erinomainen kotiapteekki (poislukien antibiootit), kotivara ruuan osalta riittää useammaksi kuukaudeksi. Olen hamstrannut myös osaamista, osaan viljellä maata, osaan korjata koneita, osaan tehdä vaatteita (tosin on sanottava, että suutarin lapsenlapsella ei ole kenkiä, en osaa tehdä kenkiä), osaan tehdä polttopuita jne.
Ja lopuksi: VIHAAN siivoamista. Siksi lapseni siivoavat.
Minulla taas evakon lapsena ihan toisenlainen suhtautuminen materiaan. En halua kiintyä tavaroihin enkä hankkia paljoa omaisuutta, koska kaiken voi joutua jättämään tai menettää aivan yhtäkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa sukulaisesi tilanteesta.
Omasta tilanteestani voin sanoa: Minä kerään tavaraa, koska se on konkreettista eikä se kuole. Olen joutunut hautamaan läheisiäni, ja se on jättänyt ikuiset traumat.
Lisäksi minulla tietenkin on ylisukupolvinen evakkotrauma siitä, että on joutunut jättämään kaiken. Siksi olen haalinut itselleni edes pienen maaläntin ja vähän metsää. Evakkotausta näkyy siinä, että kaikkeen pitää olla varautunut - minulla on erinomainen kotiapteekki (poislukien antibiootit), kotivara ruuan osalta riittää useammaksi kuukaudeksi. Olen hamstrannut myös osaamista, osaan viljellä maata, osaan korjata koneita, osaan tehdä vaatteita (tosin on sanottava, että suutarin lapsenlapsella ei ole kenkiä, en osaa tehdä kenkiä), osaan tehdä polttopuita jne.
Ja lopuksi: VIHAAN siivoamista. Siksi lapseni siivoavat.
Minulla taas evakon lapsena ihan toisenlainen suhtautuminen materiaan. En halua kiintyä tavaroihin enkä hankkia paljoa omaisuutta, koska kaiken voi joutua jättämään tai menettää aivan yhtäkkiä.
Miten suhtaudut siivoamiseen, tai järjestyksen ylläpitämiseen? -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyykö avauksen kyhääjä hamstrauksen vai kaatopaikkatyylisen elämisen syytä? Ei ainakaan minulle valjennut kertalukemisella?
Heti kun heittää jotain pois, huomaa että sitä olisi tarvinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyykö avauksen kyhääjä hamstrauksen vai kaatopaikkatyylisen elämisen syytä? Ei ainakaan minulle valjennut kertalukemisella?
En usko, että sinun kannattaa toistakaan kertaa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Kysyykö avauksen kyhääjä hamstrauksen vai kaatopaikkatyylisen elämisen syytä? Ei ainakaan minulle valjennut kertalukemisella?
Ne on samaa ilmiötä eriasteisesti. Ei tarvitse vetää rajaa, asia on subjektiivinen.
Itsellä ei kovin paljoa ole loppujen lopuksi tavaraa, jonkinlainen kokoelma eräitä keräilytavaroita on suurin yksittäinen "tuoteryhmä" asunnossani.
Olen joitain tavaroita koettanut myydä, myös niitä keräilyesineitäkin, mutta heikolla menestyksellä, ei tahdo kauppa käydä ja jos hinnan pudottaisi ihan pieneksi, ei siitä myynnistä edes hyödy mitään. Iso vaiva vielä kuvata ja laitella esille ja jos menisikin kaupaksi, pakkaaminen ja lähetys on melkoinen vaiva sekin, on pakattava huolellisesti että kestää Postin tai Matkahuollon ehkä kovakouraisenkin käsittelyn.
Rikki menneet tietysti menee kierrätykseen, mutta esim. hankkimani laitteet on osoittautuneet varsin pitkäikäisiksi, joten erittäin harvoin poistuu mitään romuksi, sitäpaitsi koetan yleensä katsoa voisiko sitä korjata, ja joskus on korjaaminen jatkanut laitteen elinikää.
Jos poistuukin, useimmiten korvaava laite ilmaantuu sitten tilalle.
Mielestäni mulla ei oikein ole juurikaan "ylimääräistä" tai tarpeetonta tavaraa, kaikelle on ollut aikanaan joku hankintaperuste tai käyttötarkoitus, vaikka sitten ehkä harvakseltaankin, mutta joskus kumminkin. En "shoppaile" mitään vain huvikseni.
Esim. yksi viime aikojen hankinnoista on USB paristolaturi, jonka virtalähteenä käytän virtapankkia, jota puolestaan latailen aurinkopaneelilla. Mulla on myös seinäpistokkeeseen menevä paristolaturi, jonka arvelin korvata tällä USB-laturilla, mutta päätin kuitenkin vielä toistaiseksi jättää sen verkkovirtalaturin varalle, enkä myydä sitä. En luota vielä uuden laitteen pitkäikäisyyteen :D
Vierailija kirjoitti:
Heti kun heittää jotain pois, huomaa että sitä olisi tarvinnut.
He ovat sitten kovia käyttämään esineitä.
Mä olet lahjoittanut pois hyvinkin arvokkaita esineitä, ja joskus joutunut ostamaan saman uudelleen... En kuitenkaan voi olla miettimästä, mistä voisin seuraavaksi hankkiutua eroon! Pois heittämistä/antamista hillitsee elämänkokemus, kun ymmärrän paremmin mihin voin jotain vielä tarvita, ja onko sen säilyttäminen riittävän kannattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heti kun heittää jotain pois, huomaa että sitä olisi tarvinnut.
He ovat sitten kovia käyttämään esineitä.
Mä olet lahjoittanut pois hyvinkin arvokkaita esineitä, ja joskus joutunut ostamaan saman uudelleen... En kuitenkaan voi olla miettimästä, mistä voisin seuraavaksi hankkiutua eroon! Pois heittämistä/antamista hillitsee elämänkokemus, kun ymmärrän paremmin mihin voin jotain vielä tarvita, ja onko sen säilyttäminen riittävän kannattavaa.
On mulla älyttömiäkin juttuja, joita säästelen. Esim. kalastushaavi, jossa teleskooppivarsi, ostin sen joskus kun sai kympillä alennuksessa. En ole koskaan tarvinnut sitä, mutta poiskaan en anna. Varmaan kuvittelen vielä pyydystäbäni sillä jotain kuivalla maalla. Lapsena en saanut haavia, nyt mulla on! :]
Kokemukset elämässä.