Lue keskustelun säännöt.
Varhaisinta lapsuutta ei voi muistaa: mikä on varhaisin tapahtuma elämässäsi, jonka muistat?
Herbie
25.07.2022 |
Ihminen ei muista mitään elämänsä ensimmäisistä vuosista. Mikä on varhaisin tapahtuma elämässäsi, jonka muistat, ja minkä ikäinen olit tuolloin? (Jos et halua kertoa, mikä tapahtuma oli kyseessä, kerro ainakin minkä ikäinen olit tuon muistikuvan aikoihin.) Joku tilanne, jonka uskot olevan aito sinun oma muistosi, eikä sukulaisten kertomusten tai perhealbumin valokuvien perusteella myöhemmin muodostunut rekonstruktio.
Minun varhaisimmat muistikuvani ovat sellaisia yksityiskohtia mökiltä ja kodista, joiden perusteella ei ole mahdollista ajoittaa tapahtumaa tarkasti johonkin ikävuoteen. Joudun arvaamaan hieman sokkona, että olin tuolloin ehkä 5-vuotias.
Varhaisin sellainen muistikuva, jonka pystyn kontekstin perusteella ajoittamaan varmuudella tiettyyn ikävuoteen, on 6-vuotiaana.
Kommentit (49)
Varhaisin muistoni ei ole "muisto" sinänsä, vaan tunnistin sen sellaiseksi vasta kolmikymppisenä. Eli sellainen tunne/tuntuma suussa/kitalaessa, raukea rauhallinen olo... Se on kehon muisto siitä, kun äitini on imettänyt minua. Tunnistin sen vasta, kun imetin omia lapsiani.
Mutta varsinainen muisto, johon liittyy tietoisuus minusta ja ympäristöstä, on ajalta, kun olin alle kaksivuotias. Vanhempani rakensivat taloa, ja olin hoidossa isovanhemmillani. Olin ollut päiväunilla yläkerrassa, jossa asuimme. Olin herännyt ja lähtenyt yksin alakertaan, ja tietenkin taapero kaatuu rappusissa. Rintamamiestalon rappuset ovat sekkaiset kiertyvät, ettei sieltä kovin kovaa vauhtia tule alas. Mummo kuuli kolinan ja tuli minua vastaan keittiöstä (rappuja vastapäätä), löi käsiä yhteen ja kauhisteli karjalan kielellä. Muistan täsmälleen, mitä hän sanoi (mummon karjalankieli kuului lapsuuteni noin 7-vuotiaaksi asti, sen jälkeen hän ei juurikaan sitä enää minulle puhunut, vain suomea).
Vanhempani eivät muista tätä, koska sitä ei heille kerrottu, siinä oli varmaan tullut jo jotain muutakin sitten väliin... Mutta mummoni muisti, kun joskus sitä puhuin.
Seuraavia muistikuvia on varmaan joskus 4-vuotiaana, ennenkuin veljeni syntyi. Muistan mm sen, kun äiti ajeli pitkin poikin kylänraittia saadakseen synnytyksen käyntiin. Muistan, kuinka äiti kauhisteli televisiosta, että Elvis on kuollut! Muistan, kuinka äiti virkkasi verhoja veljelleen, ja punainen merseroitu puuvillalanka söi juonteen hänen etusormeensa ja virkkuukoukku värjäytyi punaiseksi. Muistan, kuinka olimme kesälomareissussa Lapissa kummivanhempieni kanssa ja kuinka siellä oli aivan JÄRKYTTÄVÄN kylmää ja märkää ja miljoona hyttystä. Jäämeren vesi oli hyistä ja ilmassa oli sitä vettä, kun tuuli.
Ala-asteesta en kyllä sitten juurikaan muista mitään, enkä taas noin parikymppisenä olosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3-4 vanhasta ekat muistikuvat, äiti rapsuttaa pinnasängyn pinnojen välistä mun selkää ennen nukahtamista ja pikkusisko tuli synnytyslaitokselta kotiin, olin 3 v. ja 10 kk vanha.
Olin 4-vuotiaana mummulassa kyläilemässä pari päivää. Muistan kun äitini soitti mummulan lankapuhelimeen ja mummu käski mun tulla puhelimeen. Äiti kertoi että meille on tullut kissanpentu (olin sitä toivonut pitkään). Muistan sen ilon ja riemun määrän! Tuosta kissasta tuli äärettömän rakas perheenjäsen, 17-vuotiaana kuoli vanhuuteen. Aina nukkui mun kanssa ja kehräsi jalkopäässä. Kuunteli teini-ikäisen surut ja murheet, maailman luotettavin ystävä. <3
Olin vähän päälle 3-vuotias, kun tuhosin ampiaispesän ja sain lukuisia ampiaisenpistoja. Muista, kun äiti nappasi minut syliin ja juoksi kanssani ihan lähellä olevan lääkärin vastaanotolle, joka passitti minut sairaalaan.
Varhaisimmasta lapsuudesta voi muistaa asioita, mikäli tiedettä on uskominen. Esimerkiksi tutun sävelen laulusta, jota vanhempasi on laulanut tai kuunnellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valokuvamuistilla voi, vaikka väitetään ettei. Muistan insestin vaikka lapsi ei järjellä ymmärtänyt mutta aistimuistilla valitettavasti. Olen aina muistanut erään asian aivan selvästi.
olin kauhuissani jonkin lammikon rannalla kun veli pelotteli krokotiilin syövän minut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan syntymäni: järkyttävä valo ja kylmyys, silmiin sattui. Muistan keltaisen kantokopan millä minut vietiin synnäriltä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Muistan syntymäni: järkyttävä valo ja kylmyys, silmiin sattui. Muistan keltaisen kantokopan millä minut vietiin synnäriltä kotiin.
Joopa joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin ei muista mitään elämänsä ensimmäisistä vuosista? Minä muistan mummolan ruohon kun olin muutaman kuukauden ikäinen ja ruoho oli korkeampaa kuin minä. Muistan paljon asioita ajalta kun olin 2 ja 3 -vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan syntymäni: järkyttävä valo ja kylmyys, silmiin sattui. Muistan keltaisen kantokopan millä minut vietiin synnäriltä kotiin.
Joopa joo.
Niinpä niin. Mutta muistan silti. Niin luotettavasti kuin nyt ylipäätään mitään muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varhaisin muistoni on, kun työnsin sellaista Brio-tyyppistä kärryä ympäri meidän taloa ja minua nauratti kauheasti. Olin varmaan alle 2-vuotias.
Sitten muistan, että kävimme katsomassa isoisoisääni vanhainkodissa. Hän näytti mielestäni aivan eräältä piirroshahmolta, ja sanoin tästä monta kertaa äidilleni, kun olimme lähteneet pois sieltä. Äitini ei jotenkin reagoinut tähän havaintooni, mikä ärsytti minua. Olin tuolloin 2- tai 3-vuotias.
Lisäksi muistan tuon isoisoisäni hautajaiset, joiden aikaan olin juuri täyttänyt 3 vuotta. Äitini itki siellä vuolaasti, mikä tuntui minusta hämmentävältä.
Onko Pakkotoistossa par' aikaa sama kysymys hollilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään lapset kehittyy nopeammin, jossakin vaiheessa kaiketi oppivat puhumaan jo sikiönä.
Joitain hajanaisia varhaisia muistikuvia, jotka pystyy tietyillä perusteilla ajoittamaan on ajalta, jolloin olin noin 3v. Lisäksi on muistikuvia, jotka ovat tapahtuneet joko samoihin aikoihin, tai sitten vieläkin aiemmin.
Olin alle neljä, kun kadehdin hiekkalaatikolla toisen lelua niin, että rikoin sen. Rahasta ei ollut kiinni, ettei mulla ollut.
Itse en saanut kuvioituja hiekkaleluja. Sain pelkkiä itseäni harmittavan ulostetta pehmittävän aineen kuppeja. Siis niissä oli ollut sitä ainetta.
Tekoni jälkeen sille toiselle ostettiin kuvioitu hiekkamuotti, mutta mulla ei koskaan.
Omille lapsilleni ostin heti paljon hienoja hiekkamuotteja.
Muistan istuneeni rattaissa pariinkin otteeseen. Saatoimme äitin kanssa sisartani esikouluun ja sähkölangalla edellämme juoksi orava. Sisko on viisi vuotta vanhempi, joten oli korkeintaan kaksi vuotias. Toisella kerralla isä ja sisko olivat minä rattaissa iltakävelyllä ja arvuuttelivat josko olin jo nukahtanut. Katselin silmäripsien raosta salaa maisemia. Luultavasti olin pari vuotias.
Olin 1,5-vuotias kun sain pyörillä varustetun ratsastettavan leluhevosen joululahjaksi. Varmistin kuvista.
En saanut käyttää sitä kaupunkiasunnossa, vaan sanottiin, että sitten kesällä mökillä saa käyttää. Se oli koko kevään naulakon hattuhyllyllä. Muistan sen, miten sitä hinguin sieltä.
Muutettiin siitä asunnosta pois, kun olin neljä. Asunnon muistan sisältä hyvin.
Siellä mm näin unta, että kärpänen pörrää ja se sitten oikeasti pörräsikin ikkunaverhoissa.
Muistan yksityiskohtaisen tarkasti millaista oli päiväkerhossa. Kerhokaverien nimiä, ohjaajat, eväätkin mitä söin. Olin kerhoa käydessä 4-vuotias. Muistan tietysti paljon asioita kotoa, mutta niitä on vaikeampi sijoittaa tiettyyn ikävuoteen, oliko ennen tuota kerhoa vai sen aikana/jälkeen.