Lue keskustelun säännöt.
Mistä hamstraus johtuu??
25.07.2022 |
Sukulaiseni elää sellaisessa kaatopaikassa ettei enää mitään rajaa. Käyttäytyy kuin olisi ihan normaalia... sanoo vaan ettei viitsi siivota koska lapset sotkee kuitenkin heti uudelleen. Ei näe ongelmaa siinä että kämpästä voisi viedä 2/3 suoraan kaatopaikalle. Mikä häntä vaivaa? Mikä tällaisen järkyttävän ilmiön taustalla on?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa sukulaisesi tilanteesta.
Omasta tilanteestani voin sanoa: Minä kerään tavaraa, koska se on konkreettista eikä se kuole. Olen joutunut hautamaan läheisiäni, ja se on jättänyt ikuiset traumat.
Lisäksi minulla tietenkin on ylisukupolvinen evakkotrauma siitä, että on joutunut jättämään kaiken. Siksi olen haalinut itselleni edes pienen maaläntin ja vähän metsää. Evakkotausta näkyy siinä, että kaikkeen pitää olla varautunut - minulla on erinomainen kotiapteekki (poislukien antibiootit), kotivara ruuan osalta riittää useammaksi kuukaudeksi. Olen hamstrannut myös osaamista, osaan viljellä maata, osaan korjata koneita, osaan tehdä vaatteita (tosin on sanottava, että suutarin lapsenlapsella ei ole kenkiä, en osaa tehdä kenkiä), osaan tehdä polttopuita jne.
Ja lopuksi: VIHAAN siivoamista. Siksi lapseni siivoavat.
Minulla taas evakon lapsena ihan toisenlainen suhtautuminen materiaan. En halua kiintyä tavaroihin enkä hankkia paljoa omaisuutta, koska kaiken voi joutua jättämään tai menettää aivan yhtäkkiä.
Miten suhtaudut siivoamiseen, tai järjestyksen ylläpitämiseen? -eri
Kaikki pitää olla järjestyksessä ja loogisilla paikoilla nopeasti löydettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku voi olla tavaroihin kiintynyt mutta miksi asunto täytetään sanomalehdillä? Mulla oli kaveri tälläinen ja miesystävä jos heitti pois lehtiä se haki ne roskiksesta takaisin. Syyksi sanoi että niissä on ruokareseptejä. Asunto oli lehtiä lattioita myöten täynnä eikä hän kyennyt heittämään pois niitä vaikka piti asuntojen remonttien takia muuttaa. Kuoli sitten ennen sitä.
Eräs mies kerää näitä kauppojen ilmaislehtiä ja levittelee niitä metsässä. Olisko koti jo täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa sukulaisesi tilanteesta.
Omasta tilanteestani voin sanoa: Minä kerään tavaraa, koska se on konkreettista eikä se kuole. Olen joutunut hautamaan läheisiäni, ja se on jättänyt ikuiset traumat.
Lisäksi minulla tietenkin on ylisukupolvinen evakkotrauma siitä, että on joutunut jättämään kaiken. Siksi olen haalinut itselleni edes pienen maaläntin ja vähän metsää. Evakkotausta näkyy siinä, että kaikkeen pitää olla varautunut - minulla on erinomainen kotiapteekki (poislukien antibiootit), kotivara ruuan osalta riittää useammaksi kuukaudeksi. Olen hamstrannut myös osaamista, osaan viljellä maata, osaan korjata koneita, osaan tehdä vaatteita (tosin on sanottava, että suutarin lapsenlapsella ei ole kenkiä, en osaa tehdä kenkiä), osaan tehdä polttopuita jne.
Ja lopuksi: VIHAAN siivoamista. Siksi lapseni siivoavat.
Minulla taas evakon lapsena ihan toisenlainen suhtautuminen materiaan. En halua kiintyä tavaroihin enkä hankkia paljoa omaisuutta, koska kaiken voi joutua jättämään tai menettää aivan yhtäkkiä.
Tässä näkyy juuri tuo minun henkilökohtanen traumani: hankin kiinteää tavaraa, jota voi puristaa käsissä eikä se haihdu - mutta kuitenkin tiedän, että sen kaiken voi menettää sekunneissa. Ja siksi on se toinenkin puoli - varautuminen "kaikkeen". Jos tulee lähtö (metsäpalon, tulipalon, sodan, teollisuusonnettomuuden) jostain syystä, niin pystyn lähtemään samantien. Mun sydämeni tänne jää, joo, mutta elämän on sitten jatkuttava muualla. Mutta itse olen tulkinnut sen lohduttoman kaipuun omaan metsään ja pellonlaitaan tuolla isovanhempien kokemalla menetyksellä. Tänään aamulla koiraa lenkittäessä pysähdyin taas kerran taputtamaan oman kuusen kylkeä, se on siinä, se on konkreettinen. Se on lämmin, lohduttava.
Naapurissani asuvat Kiljulat ja heidän pihansa on tyyliltään sekava. Sellainen selkeä kokonaisvaltainen järjestys puuttuu.