Miksi toiset masentuu ja toiset ei?

No ihan sellainen juju, että ihmiset ovat erilaisia. Tuliko yllätyksenä?

Ihmisillä on aika erilaisia elämänkokemuksia, toki osa selviytyy niistä toisia paremmin, mutta toisilla negatiivisia juttuja kasautuu ja jossain vaiheessa sitä ei vaan enää jaksa.

Toisilla on vaikeuksien tullessa läheisten tuki, toisilla ei ja ovat ihan yksin.

Juju on siinä, että osaa asettaa asiat mittasuhteisiin ja ymmärtää että joutuu itse tekemään valinnat elämässään.

Kaikki masentuu joskus, se on normaalia. Joidenkin aivokemia vie syvemmälle. Masennukselle pitää antaa aikaa eikä siitä nousta taistelemalla sitä vastaan.

Siitä noustaan, kun oppii olemaan itsensä kanssa.

Asioiden prosessoiminen omassa päässä sen sijaan että niitä koittaa piilottaa tai unohtaa. Hyväksyy että elämässä on, ja tulee vastoinkäymisiä. Älä uhriudu ja ajaudu siihen "woe is me", itsesääli mentaliteettiin vaikka menisi huonosti.

Viimekädessä se, että ei tämä ainakaan ikuista ole.

Ei masennu kun käy töissä ja harrastaa jotain.  Ja pitää nauraa vaikka itsekseen että

mieli pysyy virkeänä.

Menneitä ei auta jäädä märehtimään vaan eteenpäin vaan pyrkiä elämässä.

Koko elämä vaikuttaa. Esim. lapsuusajan olosuhteilla on selvä vaikutus aikuisiän masennukseen. 

Ei kai sitä tiedä.. saattaa olla jotain geneettisiäkin tekijöitä.

Ja sitten on ihan varmaan fysiologisiakin syitä.

Ja tietysti eletyt kokemukset.

Joku sanoi jossain,että "genetics was The trigger and environment was The one that pulled it."

Tai jotain sinne päin.

Jostain mt-ongelmasta puhui.

Luulen että perimällä ja aivokemialla on paljon tekemistä sen kanssa miten helposti ja miten vakavasti ihminen masentuu.  Mun äidin puolelta on suvussa jonkun verran masennushistoriaa, itse olen enemmänkin lasi puoleksi täynnä -tyyppiä kuten isäni.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika erilaisia elämänkokemuksia, toki osa selviytyy niistä toisia paremmin, mutta toisilla negatiivisia juttuja kasautuu ja jossain vaiheessa sitä ei vaan enää jaksa.

Tässäkin mielenkiintoista, että osa "romahtaa" pienimmästäkin ja osa ei taivu vaikka miten paljon tulisi paskaa niskaan. Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei masennu kun käy töissä ja harrastaa jotain.  Ja pitää nauraa vaikka itsekseen että

mieli pysyy virkeänä.

Menneitä ei auta jäädä märehtimään vaan eteenpäin vaan pyrkiä elämässä.

Hölpöti hölpöti. Masennus voi tulla kenelle vain. Ei siinä työt ja harrastukset auta, jos se on tullakseen. Lukuisia työssäkäyviä ihmisiä on sairastunut masennukseen. Ei se ole vain yksinäisten erakoiden juttu. Ennemminkin päin vastoin. Nykyinen työelämä ja yleensäkin asennemaailma suorastaan ruokkii masennukseen ja uupumukseen sairastumista. Nämä kaksi ovat eri asioita, mutta kulkevat monesti käsi kädessä. 

Kaikki täällä, jotka sanovat että masennus on pelkästään itsestä kiinni, eivät selvästikään itse ole koskaan olleet vakavasti masentuneita.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin mielenkiintoista, että osa "romahtaa" pienimmästäkin ja osa ei taivu vaikka miten paljon tulisi paskaa niskaan. Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä. 

Miten voi olla ihmisestä itsestään kiinni jos kerran on/ei ole luonnostaan selviytyjä? Jos on luonnostaan jotain, niin silloinhan se juuri ei ole ihmisestä itsestään kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki täällä, jotka sanovat että masennus on pelkästään itsestä kiinni, eivät selvästikään itse ole koskaan olleet vakavasti masentuneita.

No kukaan täällä ei sellaista ole sanonut. Mutta fakta on, että toisille masennus iskee herkemmin kuin toisille. Ei se ole kenenkään vika. Ihmiset vain ovat erilaisia tässäkin asiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin mielenkiintoista, että osa "romahtaa" pienimmästäkin ja osa ei taivu vaikka miten paljon tulisi paskaa niskaan. Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä. 

Miten voi olla ihmisestä itsestään kiinni jos kerran on/ei ole luonnostaan selviytyjä? Jos on luonnostaan jotain, niin silloinhan se juuri ei ole ihmisestä itsestään kiinni. 

Muotoilin näköjään itseni huonosti. Tarkoitin, että on masentuminen enemmän kiinni siitä millainen ihminen (eli kuinka hyvin sietää vastoinkäymisiä) on kuin siitä, mitä ihminen kokee. Auttoiko selventämään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika erilaisia elämänkokemuksia, toki osa selviytyy niistä toisia paremmin, mutta toisilla negatiivisia juttuja kasautuu ja jossain vaiheessa sitä ei vaan enää jaksa.

Tässäkin mielenkiintoista, että osa "romahtaa" pienimmästäkin ja osa ei taivu vaikka miten paljon tulisi paskaa niskaan. Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä. 

Kannattaa muistaa, että osalla on ollut hyvät lähtökohdat elämään ja osalla ei.

Ihminen on luonnostaan selviytyjä, joten eiköhän kaikki ihmiset ole syntyjään sellaisia. Joillakin ei vain ole ymmärrystä/empatiaa sille, miten joidenkin elämä voi mennä eri tavalla kuin oma. Se on usein laajempi ja syvällisempi tapahtumaketju missä niin kasvatus, temperamentti, muistot, kokemukset, ympäristö jne. Vaikuttavat toinen toisiinsa.

Vaikuttaisi olevan usein joku temperamenttijuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika erilaisia elämänkokemuksia, toki osa selviytyy niistä toisia paremmin, mutta toisilla negatiivisia juttuja kasautuu ja jossain vaiheessa sitä ei vaan enää jaksa.

Tässäkin mielenkiintoista, että osa "romahtaa" pienimmästäkin ja osa ei taivu vaikka miten paljon tulisi paskaa niskaan. Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä. 

Kannattaa muistaa, että osalla on ollut hyvät lähtökohdat elämään ja osalla ei.

Ihminen on luonnostaan selviytyjä, joten eiköhän kaikki ihmiset ole syntyjään sellaisia. Joillakin ei vain ole ymmärrystä/empatiaa sille, miten joidenkin elämä voi mennä eri tavalla kuin oma. Se on usein laajempi ja syvällisempi tapahtumaketju missä niin kasvatus, temperamentti, muistot, kokemukset, ympäristö jne. Vaikuttavat toinen toisiinsa.

Eiköhän jokainen ymmärrä, että kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Luulen että perimällä ja aivokemialla on paljon tekemistä sen kanssa miten helposti ja miten vakavasti ihminen masentuu.  Mun äidin puolelta on suvussa jonkun verran masennushistoriaa, itse olen enemmänkin lasi puoleksi täynnä -tyyppiä kuten isäni.

Se on ihan tutkittukin juttu, että masennus on jossain määrin perinnöllistä. Ei toki aina ja kaikilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika erilaisia elämänkokemuksia, toki osa selviytyy niistä toisia paremmin, mutta toisilla negatiivisia juttuja kasautuu ja jossain vaiheessa sitä ei vaan enää jaksa.

Tässäkin mielenkiintoista, että osa "romahtaa" pienimmästäkin ja osa ei taivu vaikka miten paljon tulisi paskaa niskaan. Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä. 

Kannattaa muistaa, että osalla on ollut hyvät lähtökohdat elämään ja osalla ei.

Ihminen on luonnostaan selviytyjä, joten eiköhän kaikki ihmiset ole syntyjään sellaisia. Joillakin ei vain ole ymmärrystä/empatiaa sille, miten joidenkin elämä voi mennä eri tavalla kuin oma. Se on usein laajempi ja syvällisempi tapahtumaketju missä niin kasvatus, temperamentti, muistot, kokemukset, ympäristö jne. Vaikuttavat toinen toisiinsa.

Eiköhän jokainen ymmärrä, että kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat elämään. 

Osan ketjun viestien perusteella vaikuttaisi sille, että ei se kaikille niin itsestäänselvää ole.

Ei kannattaisi olettaa.