Lue keskustelun säännöt.
"Paha äitipuoli" ?
26.07.2008 |
Olin tässä alkuviikosta kahvilla ystäväni kanssa, joka on raskaana noin rv 10. Lapsen tulevalla isällä on ennestään kaksi jo melkein kouluikäistä lasta, ystävälleni tämä on esikoinen.
Tyrmistyin täysin hänen puheistansa!! Hän on ennen palvonut miehensä lapsia, kovasti aina tapaamisten aikana touhunnut heidän kanssaan ja ollut keskenäänkin, jos isällä on ollut jotain menoa, puhunut heistä aina niin kauniisti ja pitänyt ihanina, mutta nyt kun hän odottaa omaansa, niin huhhuh!!
Hän puhui mm. siitä, kuinka he tarvitsevat isomman asunnon - tottahan toki ja ymmärrän sen, mutta nämä perustelut: että lapset saa oman huoneen ja hän oman, jotta hän saa vauvan kanssa olla rauhassa - nojoo, ihan ymmärrettävältä tuokin kuullostaa, mutta se tapa millä hän sen sanoi, kuullosti kuin hän haluaisi olla loppuelämänsä heiltä rauhassa, ei vain ensimmäisiä viikkoja. Myöhemmin vielä saman keskustelun aikana hän puhui siitä, kuinka tämän isän lapset tulevat sitten "kylään" heille. Lapset ovat kyllä tähän asti olleet joka toinen viikonloppu kaksi yötä isäntä luona ja välillä viikollakin, nyt sitten he ovat ilmeisesti kutsuttu enää kylään. Muutenkin hän puhui siitä, kuinka ärsyttäviä lapset viikonloppuna olivat, eikä antanut hänen olla rauhassa ollenkaan.
Ei tämä nyt niin pahalta tässä kirjoitettuna näytä, mutta ystäväni asenteessa on siis tapahtunut huima muutos siitä alkaen, kun hän tuli raskaaksi. Nyt minua pelottaa, kun oman esikoiseni isä ja hänen uusi naisensa yrittävät lasta, että millainen hirviö siitä naisesta tulee esikoistani kohtaan, kun hän alkaa odottamaan!? Onko tämä ihan yleinen reaktio?
Kommentit (3)
Ymmärrän kyllä, jos niitä tulee, mutta sitä en ymmärrä, että kaataa ne viattomien lasten niskaan..
Tuli vielä yksi juttu mieleen, mitä ystäväni sanoi. Tuon isän 7-vuotias tyttö oli ollut niin iloinen vauvasta ja kertonut, että hän voi sitten pukea sitä. Tätä kertoessaan ystäväni tuhahti joo, mun vauvaan et kyllä koske" tai jotenkin noin se meni. Järkyttyneen ilmeen nähdessään hän kyllä naurahti perään, niinkuin se olisi ollut vitsi. Tiedä sitten...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta itse varmaan olisin samanlainen alkuun mutta kyllä se ohi mene kun vauva muutaman kuukauden. uskoisin näin.
Mäkin tykkäsin miehen lapsista ennen raskaaksi tuloa, raskausaikana alkoi ärsyttää ja vauvan ollessa pieni melkein vihasin. Kaikki ärsytti, teki mieli kertoa lapsille, että "tämä on meidän koti ja te vaan olette KYLÄSSÄ" jne. Mutta pian se laantui ja kun huomasi, kuinka nätisti nämä vanhemmat kohtelivat uutta vauvaa ja lapsen kasvettua tajusin, että yhteinen lapsemme rakastaa vanhempia sisaruksiaan, kaipaa heitä ja on onnellinen heidän ollessa meillä. Omat tunteet ovat palanneet takaisin mieheni lapsia kohtaan ja ilolla otan heidät taas vastaan. Onneksi koskaan ei tullut mitään hankausta lasten kanssa tuon "syrjähyppyni" aikana ja he eivät tiedä siitä pienoisesta kriisistä, jota kävin silloin läpi.