Onko tällä liitolla toivoa?

ettei mene hyvä keskustelu hukkaan.

"Metsä vastaa kuin sinne huutaa eli jos on itse ystävällinen ja antaa vanhalle parille tilaa, niin he tekevät samoin." Ei todellakaan mene aina noin, meillä anoppi puuttuu tasan tarkkaan joka asiaan. Ei auttanut ystävälliset keskustelut ja selitykset, vaan pakko oli viheltää pelin poikki ja sanoa rumasti takaisin. (15 v otin vastaan kaikenmoista mutta sitten tuli se tilanne että minun mielenterveys tai anopin..) Nyt ollaan vuoden oltu puhumatta, toki selän takana valehtelee sen mitä kerkeää. ASUMISOIKEUDEN PITÄISI LAILLA KIELTÄÄ!!! Kiukulla olen pysynyt tilalla, en anna anopille se ilo että saa sanoa "mitä minä sanoin, ei tosta ollu mihinkää"

. "Vanhuksilla" on ikuinen asumisoikeus päärakennukseen, joten he eivät muuta sieltä seuraavaan 25 vuoteen minnekään. Elämme pelkkiä hyviä hetkiä, koska arkeen ei ole mahdollisuutta. ? Rakastan miestä, mutta en voi kuvitella itseni sinne tilalle asumaa anopin silmien alle.



Ymmärrän sinua ja ihannoin sinua siitä että osaat jo nyt sanoa ettet muuta anopin silmien alle asumaan. Itse teimme sen virheen 15 vuotta sitten... Rakkaus on todella koetuksella välillä, anopilla kun on se taito että huomaa koska on oikein "otollinen" hetki tehdä riitoja meidän välille.. En löydä yksikään hyvä puoli asumisoikeudessa, meillä kauppahinta laski 30000 markkaa, siis 5000 €. Olisin nyt valmis maksamaan kymmenkertainen hinta kotirauhasta mutta kun nimi tuli pistetty paperille...

Toivotan teille voimia ja jaksamista! Älä anna anopille se ilo että sai pojan suhteen pilata...

Minulla katkesi hyvä suhde kunnolliseen ja mukavaan mieheen aivan samanlaisen syyn takia. Totesimme, oli vain pakko käyttää järkeä ja riuhtaista seurustelusuhde poikki. Ystävinä erosimme.

Aika mammanpojalta kuulostaa miehesi. Ja isovanhemmat voisivat myös joustaa ja sinä myös, istutte alas ja mietitte järkevää ratkaisua. Jos ei onnistu, niin kandee miettii uudelleen mihin on lähdössä. T. "Maajussin morsian;)"

sillä eihän tuolle miehelle käy vastaukseksi mikään muu kuin se miten hän on asiat ajatellut....suomennettuna: hoitaa sut raskaaksi ja pakottaa sut sinne pikkuhiljaa...ja kuinka ollakaan sun kämpän rahat tarvitaan puimuriin ja kohta saat hakea tilan ulkopuolelta töitä koska sun rahat tarvitaan sähkölaskuun, rehulaskuihin. Mutta onhan se komeeta kun on iso talo! Siirry heti takavasemmalle ja aloita uusi elämä jonkun muun kanssa.

Metsä vastaa kuin sinne huutaa eli jos on itse ystävällinen ja antaa vanhalle parille tilaa,

Varmasti meillä olisi toisin, jos olisin riivinrauta

Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia ettei heidän kanssaan synny mitään hyvää vaikka kuinka olisi alunperin ystävällinen. Mutta jos sellaisille ihmisille alistuu täydellisesti, sopu saattaa syntyä. Sitä alistumista sinun ei kuitenkaan ole tarvinnut tehdä eli kyllä tämä teidän onnistunut asumisjärjestelynne on myös appivanhempiesi ansiota.

sinä rakastat, mutta jos hän ei halua uhrautua vuoksesi niin anna olla. Mulla oli vastaavanlainen mies elämässäni. Meni reilu 2 v hukkaan, ennenkuin tajusin ja sitten jätin. Nyt minulla on ihana mies ja lapsi tulossa (olen yli 40v.) ÄLÄ siis jahkaile, minä luulin, että siinä meni mahdollisuudet lapsiinkin (edellinen ei niitä tietenkään halunnut)

Mieskin varmasti tietää, että sinun tilanteesi ei ole helppo, mutta ei ole muutakaan keksinyt, koska onhan tilanne vaikea. Ja kyseessä on hänelle rakkaat vanhemmat.

Mutta ymmärrän sinua täysin, itsekään en muuttaisi ikimaailmassa appivanhempien silmien alle neuvottavaksi.

Olen ehdottanut, että mies muuttaisi tänne kaupunkiin - ei käy, koska joutuisi silloin palkkaamaan jonkun päivystämään navetalle. Olen ehdottanut, että karja pois ja viljalle, ei käy, koska investoinnit maksamatta. Olen ehdottanut, että miehen vanhemmat muuttaisivat pois, ei käy, koska se on heidän kotinsa. Mies uskoo, että aikanaan sopeudun ajatukseen siitä, että muutan maalle hänen luokseen. ap

että hän muuttaisi tilan ulkopuolelle yhteiseen kotiin kanssasi ja kävisi tilalla töissä?

Muutenhan suhteellanne ei ole tulevaisuutta, sinun ei todellakaan kannata muuttaa tilalle jos appivanhemmat siellä majailevat.

ainakin kiireaikaan, eikös?

Olen seurustellut kohta kaksi vuotta ihanan miehen kanssa. Ainoa ongelma on se, että hän on maanviljelijä eikä aio muuttaa pois tilalta. Tapaamme siis joko luonani tai kylpyläviikonloppuina jne.

Minä en muuta maalle, koska siellä asuvat miehen vanhemmat päärakennuksessa ja miehellä on huoneen ja keittiön "yksiö" piharakennuksessa. "Vanhuksilla" on ikuinen asumisoikeus päärakennukseen, joten he eivät muuta sieltä seuraavaan 25 vuoteen minnekään.

Elämme pelkkiä hyviä hetkiä, koska arkeen ei ole mahdollisuutta. Etäisyyttä on vain 25 km, mies ehtii luokseni iltaisinkin. Näin keväällä emme näe melkein kuukauteen, koska on koko ajan pellolla.

Onko tällä suhteella mitään tulevaisuutta? Rakastan miestä, mutta en voi kuvitella itseni sinne tilalle asumaa anopin silmien alle.

Johonkin paikkaan tilalle, jossa ei ole suoraa näköyhteyttä anoppilaan.

Jos odotat 25 vuotta ennenkuin voitte elää yhdessä,niin sulla on mennyt 'lapsenteko' vuodet jo ohi.

Jos tuo kerran sulle riittää.



M34

kunhan lapsia tulee. Sitten voidaan remontoida pari huonetta lisää siihen nykyiseen asumukseen.



ap

Talo maksaisi vähintään 150 000 e (?), siihen ei ole varaa miehen nykyveloilla.

äitinsä on töissä tilan ulkopuolella vielä muutaman vuoden. Viikonloppuna varmaan laittaa ruokaa kaikille peltotöissä oleville.

kunhan lapsia tulee. Sitten voidaan remontoida pari huonetta lisää siihen nykyiseen asumukseen.

ap

Talo maksaisi vähintään 150 000 e (?), siihen ei ole varaa miehen nykyveloilla.

uuden? Jos ei, niin ettekö voi vaihtaa kämppiä anopin ja apen kanssa päittäin?

Talo maksaisi vähintään 150 000 e (?), siihen ei ole varaa miehen nykyveloilla.

uuden? Jos ei, niin ettekö voi vaihtaa kämppiä anopin ja apen kanssa päittäin?

että eivätkö he voisi usua edes siinä yksiössä? Laajentakoot sitä vaikka yhdellä huoneella.