Onko tällä liitolla toivoa?

siihen päärakennukseen. Tuskin suostuvat vaihtamaan 12 huoneen taloaan yksiöön, en usko. Nykyisen asuntoni arvo on noin 70 000 e ja siitä on vielä 20 000 velkaa.



ap

Olen ehdottanut, että mies muuttaisi tänne kaupunkiin - ei käy, koska joutuisi silloin palkkaamaan jonkun päivystämään navetalle. Olen ehdottanut, että karja pois ja viljalle, ei käy, koska investoinnit maksamatta. Olen ehdottanut, että miehen vanhemmat muuttaisivat pois, ei käy, koska se on heidän kotinsa.



Mies uskoo, että aikanaan sopeudun ajatukseen siitä, että muutan maalle hänen luokseen.



ap

siihen päärakennukseen. Tuskin suostuvat vaihtamaan 12 huoneen taloaan yksiöön, en usko. Nykyisen asuntoni arvo on noin 70 000 e ja siitä on vielä 20 000 velkaa.

ap

50000 auttaa huimasti.

Tehkää niin, että muutatte johonkin ihan lähelle, joko tontille uuteen tai sitten valmiiseen johonkin naapuriin. Vuokratkaa sitä yksiötä majapaikkana, jos sille olisi kysyntää sellaisena tai ihan jonkun jatkuvaan käyttöön.

Että rakennamme talon, johon vain minä otan lainaa ja joka on miehen omistamalla maalla? En usko, että pankki antaisi lainaa minulle noin epävarmaan hankintaan.



ap

että molemmat asuvat tahollaan, ja kun välimatkaakaan ei ole tuon enempää että voitte vaikka ajella iltasella iltakahville toisen luo, jos tulee hirmuinen ikävä?



Ajattele, ei tarvitsisi ikinä tapella kotitöistä. Tai sisustuksesta. Ja aina kun näkisitte, se olisi tosiaan kuin juhlaa, todella olisitte toistenne kanssa, eikä menisi siihen tylsään arkeen että toinen vaan lukee olkkarin sohvalla Maaseudun Tulevaisuutta ja toinen roikkuu netissä, ja sanotaan korkeintaan huomenet ja hyvät yöt ja muuten ollaan niin itsestäänselvyyksiä toisille, että.

Fiksut appivanhemmat antavat nuoremmille tilaa ja muuttavat pois. Näin myös omat vanhempani tekivät, kun veljeni siirtyi isännäksi. Ei tarvitse olla kenenkään kontrolloimassa muiden arkea, kun ei siitä mitään tule. Kaksi eri sukupolvea nykyään on parempi asua eri osoitteissa. Ja ei ne appivanhemmat isoa tilaa tarvi, rakentakoot oman pienen tupansa jonnekin muualle tilan maille.

oltiin sitä mieltä, että ei ole pakko muuttaa kodistaan minnekään, etenkään, kun isä ja äiti olivat asuneet siinä jo yli 40 vuotta. Tietysti nuorempia kiinnostaa muutto isoon taloon, mutta ei ole enää nykyaikaa laittaa "vanhuksia" muuttamaan pois.



Harvassa ei-maanviljelijäperheessä lapset saa päättää, että muuttakaas isä ja äiti pienempään asuntoon.

Fiksut appivanhemmat antavat nuoremmille tilaa ja muuttavat pois. Näin myös omat vanhempani tekivät, kun veljeni siirtyi isännäksi. Ei tarvitse olla kenenkään kontrolloimassa muiden arkea, kun ei siitä mitään tule. Kaksi eri sukupolvea nykyään on parempi asua eri osoitteissa. Ja ei ne appivanhemmat isoa tilaa tarvi, rakentakoot oman pienen tupansa jonnekin muualle tilan maille.

Häätäisit vanhat ihmiset omasta rakkaasta kodistaan johonkin pikkumökkiin syrjään kuolemaan. Häpeäisit vähän!

Mutta toki on myös niin, ettei rakkaus aina voita kaikkia esteitä.



Meillä oli aikanaan sama tilanne, että vanhalla isäntäparilla on elinikäinen asumisoikeus tilalla. Ja minä taas olin asunut jo kymmenen vuotta omillani, joten en todella ikimaailmassa olisi muuttanut anopin ja apen luokse asumaan.



Meillä välimatkaa oli 15 kilometriä, ja minä asuin omassa kämpässäni ja mies kävi siellä kylässä silloin kun ehti. Naimisiinkin mentiin ja lapsi oli tulossa, ja minä edelleen asuin omassa kämpässäni. Mua ei todellakaan haitannut niin paljon erillään asuminen kuin olisi haitannut anopin luona asuminen.



Ensiratkaisuksi sitten löytyi meille siitä, kun parin kilometrin päästä vapautui oikein mainio vuokratalo. Siinä asuttiin ensin, ja päästiin elämään ihan oikeana perheenä. Aika paljon autoralliahan siinä kyllä oli kaasutella sitä väliä monta kertaa päivässä edestakaisin. Mutta olihan edes jonkinlainen ratkaisu.



Ajan kanssa asia kypsyi sitten niin, että rakennettiin tilalle uusi päärakennus meille itsellemme. Vanha päärakennus ei ole enää niin loistoterässä, että oli ihan perusteltua rakentaa kokonaan uutta.



Mutta kyllä meilläkin tähän tilanteeseen päätyminen on vaatinut vuosien kypsyttelyn. Nuo isännät kun vain automaattisesti olettavat, että emännät riemumielin muuttavat tilalle. Mutta kun me mokomat opiskellaan ja itsenäistytään ja vaaditaan sitten ihmismäisiä elinolosuhteita.



Kyllä se miehelle kuitenkin alkoi vähitellen mennä tajuntaan, että jokin uusi suunnitelma on tehtävä, kun lapsia oli jo kaksin kappalein ja edelleen ei siellä omalla tilalla asuttu. Kun sitten jossain vaiheessa esitin oman suunnitelmani, niin mies hyväksyi sen saman tien. Olin tietty hyvin myös miehen näkemyksistä tietoinen ja tiesin, että talonpaikka on hyvä, jos vain rahaa riittää rakentamiseen.



Onhan noita lainoja nyt niin, että huhhuijaa. Mutta sitä vartenhan meillä naisilla on oma ammatti ja mahdollisuus tehdä töitä tilan ulkopuolella, että voidaan osallistua omalta osaltamme niihin lainanmaksuihin.



Ihan vain yleisesti sanoisin, että ei se kuitenkaan niinkään mene, että me naiset vaan luetellaan omat vaatimukset ja se on sitten siinä. Jos sunkin miehellä on karjatila, niin varmasti olet huomannut, ettei sen pyörittäminen kyllä onnistu muuten kuin tilalla tai hyvin lähellä asuen. Ja omasta kokemuksestani voin sanoa, että huomattavasti helpompaa on hoitaa asiat kävelymatkan päästä kuin hypätä aina autoon, kun tulee hälytys, kun tulee rehuauto, kun tulee raatoauto, kun tulee teurasauto, kun pitää mennä laittamaan tankin pesuri päälle, jne.



Ei nyt kuitenkaan kannata vielä heittää kirvestä kaivoon, kun kerran rakkautta riittää. Kyllä ratkaisuja on olemassa monenlaisia. Ja sinun kannallesi on paljon ymmärtäjiä, vaikka maalla aika paljon oletetaankin, että tehdään niin kuin on aina tehty.



Nuo syytingit aiheuttavat yleisesti todella paljon ongelmia, ja fiksut isännät maksavatkin mieluummin sukupolvenvaihdoksesta enemmän eikä sitten tarvi suostua syytinkiin. Mutta niin vaan munkin mies on edelleen sitä mieltä, että ilman syytinkiä kukaan ei pystyisi ostamaan tilaa. Ihan kuin se olisi sitten halpaa laittaa satojatuhansia uuteen taloon!

Fiksut appivanhemmat antavat nuoremmille tilaa ja muuttavat pois. Näin myös omat vanhempani tekivät, kun veljeni siirtyi isännäksi. Ei tarvitse olla kenenkään kontrolloimassa muiden arkea, kun ei siitä mitään tule. Kaksi eri sukupolvea nykyään on parempi asua eri osoitteissa. Ja ei ne appivanhemmat isoa tilaa tarvi, rakentakoot oman pienen tupansa jonnekin muualle tilan maille.

Häätäisit vanhat ihmiset omasta rakkaasta kodistaan johonkin pikkumökkiin syrjään kuolemaan. Häpeäisit vähän!

Tämä järjestely on tullut puhtaasti vanhemman ikäpolven omasta halusta taata nuorille oma vapaus ja koti. Eli mielestäni he ovat fiksuja verrattuna niihin moniin, jotka asustelevat talossa siksi, "kun aina ennenkin on asuttu". Toki se on vanhempien koti, mutta tajuavat väistyä ja antaa tilaa. Tämä on mielestäni myös eräs keino säilyttää tila suvulla mahdollisimman pitkään, siis luodaan edellytykset hyvälle elämälle nykystandardein.

mitä vaihtoehtoja teillä ainakin on.



Voitte asua erillänne. Ei missään ole sanottu, että on pakko asua yhdessä, vaikka oltaisi perhe.



Voitte rakentaa uuden päärakennuksen. Se on kyllä kallista, mutta eipä siitä tarvi tuollaista mieletöntä 12 huoneen pytinkiä tehdäkään. Mutta luonnollisestikin siihen silti tarvitaan vähintään se 150 000, ja tuokin vain, jos rakennatte aivan kokonaan itse.



Jos epäilet lainansaantia, niin menkää naimisiin. Yhdessä saatte paremmin lainaa, koska silloinhan teidän maksukyky paranee, kun sunkin tulot tulee auttamaan. Ja ei se pankki todellakaan mitenkään pahalla katso sitä sun tuomaa alkupääomaa.



Tai sitten rakennatte vanhalle isäntäparille eläketalon. Siis joko te tai vanhukset itse. Eikä niitä mihinkään maan ääriin tarvi ajaa kuolemaansa odottamaan. Jo parin sadan metrin päässä voi olla riittävän kaukana, jos välissä on mäkeä tai metsää näkösuojaksi. Tuollaisen eläketalon rakentamisessa kannattaa huomioida se, että siinä saattaa joskus asua ihan vieraita vuokralla, joten siten se ei edes voi sijaita ihan samassa pihassa.



Voitte myös miettiä mitä mahdollisuuksia naapurustossa on. Onko kaikilla naapuritiloilla asukkaita vielä 10 vuoden päästä, entä 20:n?



Nää mulla tulee mieleen. Tosin en näe ihan mahdottomana sitäkään, että joskus aikojen päästä olisit valmis muuttamaan siihen samaan taloon appivanhempiesi kanssa, jos he ovat jo huonokuntoisia tai toinen kuolee tms. Siihen asti voisit asua omassa asunnossasi.

että kun vanha pari jääräpäisesti asuu siinä päärakennuksessa, niin sehän on varmin keino tappaa tilan jatkuvuus. Eli sitä saa mitä tilaa, sillä ei nykyään juuri kukaan emäntäehdokas ole niin hullu, että tulee sitä samaa kotia asumaan. On tosi vaikea löytää emäntää tuollaisella järjestelyllä. Ja ilman emäntää on vaikea synnyttää niitä tilan tulevia isäntiä.

onko siis niin, että hän on maksanut tilasta omille vanhmemilleen, jotka nyt asuvat sitten siellä ilmaiseksi?

Meil tosin oli välimatkaa 100km. Mies oli aina pelto yms töissä ja lopun edest ajo rekkaa, työnarkomaani pahemman kerran. Tulin siihen tulokseen, et toivoo ei oo ja jätin hänet muutaman vuoden seurustelun ja pitkän harkinnan jälkeen. Kertaakaan en oo sitä päätöstä katunut, koska sen jälkeen löysin nykyisen mieheni jonka kanssa perustin perheen. Ite en ois ikinä voinu muuttaa hänen vanhempiensa silmien alle "vahdittavaksi" ja kuvitellakaan perustavani perhettä siellä.

jos kerran joku lapsista on ihan vapaa ehtoisesti halukas asumaan ja etenkin maatilaa jatkaa niin kyllä vanhempien on ymmärrettävä väistyä tieltä. ei nimittäin enää nykyaikana välttämättä tiloille ole jatkajia tyrkyllä jonossa.

toivottavasti saatte jonkun sopuratkaisun tilanteeseen.

se syytinki on otettu huomioon tilan hinnassa ja verottaja on sen hyväksynyt. Jos se nyt puretaan, iskee verottaja ison lisäveron päälle eli katsoo, että tila saatu lahjaksi.

kunnes tuli ero, ja lapset muuttikin isän kanssa sinne maatilalle. Olivat jo niin isoja, että saivat valita.



Tuttu päätyi sinkuksi tahtomattaan :(

miksi ihmeessä pitäisi aina asua yhdessä, siitähän ne ongelmat aina alkavat :)

juuri siihen pieneen pytinkiin, jota laajennettiin ennen kuin lapset syntyivät.



En näe yhtäkään huonoa puolta tässä järjestelyssä. Olen tilan ulkopuolella töissä, mutta kotona on aina joku aikuinen lapsia varten. Mummula on yhtä tuttu kuin kotikin, ja lapset ovat tervetulleita "talon puolelle" koska tahansa. Minä en sinne kutsumatta mene, eikä anoppi tai appi ole ikinä tulleet meille pyytämättä, vaikka piha on yhteinen ja kuistien välissä tuskin sataa metriä.



Metsä vastaa kuin sinne huutaa eli jos on itse ystävällinen ja antaa vanhalle parille tilaa, niin he tekevät samoin. Anopin intohimona on puutarhanhoito: minulla on täydellinen piha, vaikka en tee mitään siellä. Säilönnät jne. huolehtii anoppi. Minä puolestani olen anopille ilmainen teatterikuski: hän ei mielellään aja vieraassa kaupungissa.



Varmasti meillä olisi toisin, jos olisin riivinrauta ja kyttäisin mustasukkaisena miehen ja lasten perään. Jos anoppi laittaa arkena ruokaa miehelleni, ei se minulta ole pois! Aina kunnon itsetehty lihasoppa parempi vaihtoehto on kuin mikroateria.

saa tuplasti sen, mitä myymällä omille lapsilleen! Siksi ei aina edes kannata sitä tilanjatkajaa miettiä vaan ottaa rahat ja nauttia! Silloin saa rauhassa asua päärakennustakin kuolemaansa asti.