kaksin miehen kanssa lomalle, lapset 2v ja 5v jäävät kotiin :)

se muka on jos kirjoittaa faktoja lasten kyvystä eri ikävuosina olla erossa vanhemmistaan (tai ensisijaisista huoltajistaan)? Nuo on ihan faktaa, että pieni lapsi kokee hylkäämiskokemuksena sen, jos joutuu olemaan ikäänsä nähden liian pitkään erossa vanhemmistaan. Ei siitä välttämättä lapselle ole tulevaisuudessa haittaa, mutta miksi ottaa riski?



Ja ei se lapsi osaa kertoa, että nyt koin oloni hylätyksi. Lapsi voi vaikuttaa ihan tyytyväiseltä siellä hoidossa ollessaan, mutta kärsii silti erosta. Pieni lapsi ei välttämättä uskalla ilmaista pahaa oloaan ja kiukkuilla muille kuin omille vanhemmilleen. Isovanhemmille pieni voi olla maailman kiltein pikku piltti, mutta vanhemmille kaamea känkkäränkkä. Ja ihan sen vuoksi, että lapsi kokee turvalliseski kiukuta vanhemmilleen, koska luottaa siihen, ettei häntä hyljätä, vaikka käyttäytyisi kuinka ikävästi.



Eikö noita pidempiä reissuja voi siirtää myöhemmäksi? Parin yön reissu ilman laspia pikkulapsivaiheessa on ihan hyvä irtiotto arjesta ja hyvää parisuhdeaikaa. Tai sitten voi lähteä reissuun koko perheen voimin ja ottaa vaikka mummon mukaan lasten vahdiksi, jolloin vanhemmat voi reissussa ottaa kahdenkeksisiä hetkiä.

Mitään tutkimusta noiden yö/ikävuosi-sääntöjen tueksi ei ole olemassa. Voihan lapsi sitä paitsi olla hyvinkin kiintynyt isovanhempiinsa, jos on viettänyt paljon aikaa heidän kanssaan. Monet isät ovat todella paljon poissa lastensa luota, eikä kukaan kiinnitä siihen huomiota, kun taas äitejä haukutaan pienistäkin poissaoloista. Itse näkisin, että suurin uhka suomalaisten lasten kehitykselle on syyllistettyjen äitien ylirasittuminen ja siitä seuraavat avioerot.

se muka on jos kirjoittaa faktoja lasten kyvystä eri ikävuosina olla erossa vanhemmistaan (tai ensisijaisista huoltajistaan)? Nuo on ihan faktaa, että pieni lapsi kokee hylkäämiskokemuksena sen, jos joutuu olemaan ikäänsä nähden liian pitkään erossa vanhemmistaan. Ei siitä välttämättä lapselle ole tulevaisuudessa haittaa, mutta miksi ottaa riski?

Ja ei se lapsi osaa kertoa, että nyt koin oloni hylätyksi. Lapsi voi vaikuttaa ihan tyytyväiseltä siellä hoidossa ollessaan, mutta kärsii silti erosta. Pieni lapsi ei välttämättä uskalla ilmaista pahaa oloaan ja kiukkuilla muille kuin omille vanhemmilleen. Isovanhemmille pieni voi olla maailman kiltein pikku piltti, mutta vanhemmille kaamea känkkäränkkä. Ja ihan sen vuoksi, että lapsi kokee turvalliseski kiukuta vanhemmilleen, koska luottaa siihen, ettei häntä hyljätä, vaikka käyttäytyisi kuinka ikävästi.

Eikö noita pidempiä reissuja voi siirtää myöhemmäksi? Parin yön reissu ilman laspia pikkulapsivaiheessa on ihan hyvä irtiotto arjesta ja hyvää parisuhdeaikaa. Tai sitten voi lähteä reissuun koko perheen voimin ja ottaa vaikka mummon mukaan lasten vahdiksi, jolloin vanhemmat voi reissussa ottaa kahdenkeksisiä hetkiä.

Monet isät ovat todella paljon poissa lastensa luota, eikä kukaan kiinnitä siihen huomiota, kun taas äitejä haukutaan pienistäkin poissaoloista. Itse näkisin, että suurin uhka suomalaisten lasten kehitykselle on syyllistettyjen äitien ylirasittuminen ja siitä seuraavat avioerot.

Kaveripiirissä liuat isiä, jotka reissutöissä harva se viikko jossain päin maailmaa. Kukaan ei ihmettele lasten psyykkistä kehitystä ja peruuttamattomia traumoja (paitsi ehkä äitien jaksamista).

mieheni juuri varailee meille 7v häämatkaa, ja 2v ja 5v jäävät isovanhemman hoiviin. Olemme yötä pois. Iso ikävä tulee nuorimmaista, mutta ehkä äiti selvii ;)

Hienoa, että teillä on turvallinen mummula jonne voi lapset jättää. Päräävät ihan varmasti paremmin kuin äiti - tiedän kokemuksesta. Lähtekää hyvillä mielin ja naureskelkaa mennessänne näille kateellisille palstalaisille. Jos mahdollista, lähtekää joka vuosi, parisuhteenne on sen ansainnut!

ihmettelen suuresti että esikoinen (10v) ei ole saanut traumoja parin vuoden ikäisenä kun jouduin olemaan sairaalassa 10pv. Joutui kiertämään mummilan ja kodin väliä, koska isi joutui olemaan välillä töissä. Hei haloo?? Kyllä omasta lapsesta ja hoitajasta tietää onko itse valmis jättämään lastaan hoitoon? Viettäkää rentouttavaa lomaa :D terv. Kateuden kakkarainen

Siis jos joku oikeasti on naimisissa tuollaisen mainitun miehen kanssa, niin ei muuta kuin onnea vaan=)

terveisin Aikuisen miehen vaimo

Siis voi ....en keksi sanoja . Minkä ikäisiä ihmisiä täällä oikein on?? Jos miehesi oikeesti juttelee kavereineen tuollaisia, niin vaihda miestä tai kasavkaa yhdessä AIKUSIKSI!!

Ja sinulle aloittaja: IHANAA LOMAA!!! NAUTTIKAA!!

Olen kerran käynyt mieheni kanssa jenkeissä ja mahtavaa oli ja minkään näköisistä "jetlageista" ei ollut tietoakaan. Kateelliset täällä taas selittäää...=)

Yritetään dissata ja lytätä koko ap:n suunnitelma millä tahansa verukkeella :-D

Mainitsen vielä, että itse olin parivuotiaana mummini luona, kun vanhempani olivat muutaman päivän matkalla ja ihan normaali ja tasapainoinen aikuinen minusta kasvoi. Ajatella, hirveää!!

Nuorin lapsesi ei saisi olla erossa sinusta kahta yötä kauempaa! Perusturvallisuus kärsii, näin psykologit sanovat. Eli yö per ikävuosi. Mietihän vähän lapsiasi.

Jos siis pystyt nauttimaan lomasta tietäen että nuorempi ei tajua ettette ole hylänneet kokonaan.

2v kun ei vielä tajua aikakäsitettä eikä sitä että vanhempi tulee myös takaisin.

Ei se parisuhde siitä parane, vaikka miten kauas lapsista lähtisi! Ero tulee, jos ei kestä arkea.

Miehet tietty tietävät, että naisen saa tyytyväiseksi viemällä sen reissuun, sitten saa vuoden verran nauttia täydestä palvelusta. Fiksu mies sinulla, varmistaa hotellitason elämän koko vuodeksi.

Ne tietävät tasan tarkkaan, että viemällä muija kerran vuodessa nainnille ulkomaille saa koko vuoden olla aika rauhassa kotitöiltä! Niin se vain menee: ei mies ajattele, että saapi se vaimo nyt lapsista lomaa. Ehei, mies ajattelee, että kun viikon sitä vieraissa vuoteissa nai niin se on niin nöyrää ja iloista tyttöä monta kuukautta.

Kuunnelkaa miesten puheita, voitte yllättyä ajatuksenkulkuaan.

Eikä mikään kaavamainen sääntö yksi yö/ikävuosi voi olla täydellinen totuus. Voihan sitä ehkä ohjenuorana pitää mutta tilanteet vaihtelevat. Ainoan lapsen osalta voi olla vaikeampaa, mutta saahan lapsi turvaa myös isosiskosta tai -veljestä.

Monet isät ovat todella paljon poissa lastensa luota, eikä kukaan kiinnitä siihen huomiota, kun taas äitejä haukutaan pienistäkin poissaoloista. Itse näkisin, että suurin uhka suomalaisten lasten kehitykselle on syyllistettyjen äitien ylirasittuminen ja siitä seuraavat avioerot.

Kaveripiirissä liuat isiä, jotka reissutöissä harva se viikko jossain päin maailmaa. Kukaan ei ihmettele lasten psyykkistä kehitystä ja peruuttamattomia traumoja (paitsi ehkä äitien jaksamista).

Se lukee noissa lainatuissa teksteissä, että se isä on paljon poissa, mikä siis tarkoittaa sitä, ettei se isä ole lapsille se lähivanhempi vaan äiti. Silloin äiti on se joka valitettavasti ei voi olla kovin pitkiä aikoja poissa lapsen luota.

Yritetään dissata ja lytätä koko ap:n suunnitelma millä tahansa verukkeella :-D Mainitsen vielä, että itse olin parivuotiaana mummini luona, kun vanhempani olivat muutaman päivän matkalla ja ihan normaali ja tasapainoinen aikuinen minusta kasvoi. Ajatella, hirveää!!

olit parivuotiaana pari yötä erossa vanhemmista niin se on juurikin suositusten mukainen aika.

niin joka asiaan ei liity kateus. Miksi se on niin vaikea tajuta?



Meillä olisi kyllä mahdollista taloudellisesti reissata paljonkin, mutta ei nyt niin tehdä, koska lapset ovat pieniä. Tai jos pidempään reissuun lähdetään niin sitten koko perheen voimin. Pieniä yön tai kahden reissuja tehdään miehen kanssa, mutta ei sen pidempiä tässä vaiheessa. Nyt on elämän tilanne tämä ja sitten joskus, kun lapset ovat isompia, voidaan taas miehen kanssa reissata kaksin pidemmille matkoille. Yksinkertaista!

välttämättä edes näy varhain; saattaa olla, että esim. parisuhteessa vasta aikuisena hylkäämisen pelkona. Lapsena sen voi huomata siten, että lapsi "kiintyy" kaikkiin aikuisiin, siis ei vierasta ketään, vaan juoksee lähes tuntemattoman syliin estoitta. Se ei ole normaalia, vaikka monesti silloin vanhemmat sanovatkin, että "meidän lapsi on noin reipas". Eikä tämä ole mitään kateellisen puhetta; toivon vain, että vanhemmat kiinnittäisivät huomiota lapsiinsa ja tekisivät ne pitkät matkansa vasta muutaman vuoden päästä. Kun lapsi on pieni, lyhyet irtiotot riittävät.

välttämättä edes näy varhain; saattaa olla, että esim. parisuhteessa vasta aikuisena hylkäämisen pelkona. Lapsena sen voi huomata siten, että lapsi "kiintyy" kaikkiin aikuisiin, siis ei vierasta ketään, vaan juoksee lähes tuntemattoman syliin estoitta. Se ei ole normaalia, vaikka monesti silloin vanhemmat sanovatkin, että "meidän lapsi on noin reipas". Eikä tämä ole mitään kateellisen puhetta; toivon vain, että vanhemmat kiinnittäisivät huomiota lapsiinsa ja tekisivät ne pitkät matkansa vasta muutaman vuoden päästä. Kun lapsi on pieni, lyhyet irtiotot riittävät.

Koettakaa ymmärtää että lapset ovat lapsia.

Tällä logiikallahan lapselle on ihan sama onko vanhempi pois 5 minuuttia vai 5 päivää, jos ei kerran ymmärrä, että tulee takaisin.

Edelleen, samalla logiikalla, jokainen vanhemman poistuminen on hylkäämiskokemus, eli n. 90% suomalaisista lapsista ja maailman lapsista on traumatisoituneita, koska epäilemättä 2 v:n luota on joskus poistuttu (paitsi tietysti Täydellinen Äiti)

Joko ne traumat ei paljon haittaa tai sitten pikkusen liioittelevaa.

Jos siis pystyt nauttimaan lomasta tietäen että nuorempi ei tajua ettette ole hylänneet kokonaan.

2v kun ei vielä tajua aikakäsitettä eikä sitä että vanhempi tulee myös takaisin.

Onko sillä eroa, että lapsia on kaksi? Siis verrattuna, että viet vaikka 3-veen yksin mummilaan tai se etttä hän menee 5-vee sisaruksensa kanssa?



Ihme vouhotusta. Eiköhän jokainen lapsensa tunne ja tuollainen 3 vuotias kyllä ymmärtää jo esim puhelimessa puhutuista asioista.



Hauskaa reissua ap! Mäkin pääsen mieheni kanssa kuukauden päästä elämäni ensimmäiselle ulkomaanreissulle, joka kestää viikon (meillä 6-v hääpäivä kesällä). Lapset 6v9kk ja 3v9kk menevät mummollensa hoitoon siksi ajaksi.

lapset kyllä pärjää!



p.s. tällä palstalla on kyllä harvinaisen kateellista porukkaa

välttämättä edes näy varhain; saattaa olla, että esim. parisuhteessa vasta aikuisena hylkäämisen pelkona. Lapsena sen voi huomata siten, että lapsi "kiintyy" kaikkiin aikuisiin, siis ei vierasta ketään, vaan juoksee lähes tuntemattoman syliin estoitta. Se ei ole normaalia, vaikka monesti silloin vanhemmat sanovatkin, että "meidän lapsi on noin reipas". Eikä tämä ole mitään kateellisen puhetta; toivon vain, että vanhemmat kiinnittäisivät huomiota lapsiinsa ja tekisivät ne pitkät matkansa vasta muutaman vuoden päästä. Kun lapsi on pieni, lyhyet irtiotot riittävät.

jos tälle linjalle lähdetään niin lapsethan _saattaa_ traumatisoitua ihan mistä vaan. ethän koskaan ole huutanut lapsillesi? ethän koskaan ole kiristänyt, uhkaillut tai lahjonut? olethan aina muistanut olla täydellinen äiti, joka ei koskaan tee mitään väärin vaan pistää aina lapsensa etusijalle joka asiassa, ei koskaan ajattele omaa parastaan vaan uhrautuu, uhrautuu ja uhrautuu niin kauan kunnes lapset on aikuisia?

mutta mitähän traumoja siitä sitten seuraa :-// voivoi, tämähän on loputon suo. teet niin tai näin niin lapsi voi saada ikuiset traumat.

vai olisko kuitenkin fiksumpaa vaan ajatella, että lapsen hyvinvointi ei ole vaan yhden asian varassa eikä hänen loppuelämäänsä pilata yhdellä matkalla vaan kokonaisuus on se, joka ratkaisee?

lapset kyllä pärjää! p.s. tällä palstalla on kyllä harvinaisen kateellista porukkaa

kertoa mitä kateutta on siinä, jos kertoo faktoja lapsen psyykkisestä kehityksestä?

Onko sillä eroa, että lapsia on kaksi? Siis verrattuna, että viet vaikka 3-veen yksin mummilaan tai se etttä hän menee 5-vee sisaruksensa kanssa?

Antaa edes jonkinlaisen vastauksen tälle?

vai viedäänkö oudompaan paikkaan kodin ulkopuolelle. Turvaa tuovat myös sisarukset sekä kotiympäristö.

Onko sillä eroa, että lapsia on kaksi? Siis verrattuna, että viet vaikka 3-veen yksin mummilaan tai se etttä hän menee 5-vee sisaruksensa kanssa? Ihme vouhotusta. Eiköhän jokainen lapsensa tunne ja tuollainen 3 vuotias kyllä ymmärtää jo esim puhelimessa puhutuista asioista. Hauskaa reissua ap! Mäkin pääsen mieheni kanssa kuukauden päästä elämäni ensimmäiselle ulkomaanreissulle, joka kestää viikon (meillä 6-v hääpäivä kesällä). Lapset 6v9kk ja 3v9kk menevät mummollensa hoitoon siksi ajaksi.