Tapailen miestä, joka oli tullut 46-vuotiaana ensimmäistä kertaa isäksi.
Sai tyttölapsen, jonka äidistä erosi aika pian. Fiksu, kiva, kunnollinen mies. Johtotehtävissä ja varakas.
Kun ollaan kahden kesken, on normaali, mutta auta armias, kun on tyttärensä kanssa.... Puhuu oktaavia korkeammalta täysin lässyttäen 5-vuotiaalle tytölleen. Kutsuu tätä neidiksi ja antaa tytön päättää kaiken. "Mitä neiti neitiläinen haluaa nyt tehdä?" Olen viettänyt heidän kanssaan nyt pari arki-iltaa ja yhden viikonlopun ja koko ajan ollut samanlaista. Vasta illalla kun tyttö nukkuu, mies palautuu aikuisen rooliinsa. Tytär siis sanelee kaiken ja mies toteuttaa kuin palvelija.
Esim. illalla tyttö sanoi, että haluaa iltapalaksi sushia ja lähdettiin sitten porukalla autolla hakemaan sushia, vaikka tyttö oli jo yöpuvussa. Mitään aikuisten asioita ei koko viikonloppuna puhuttu, vaan ihan koko ajan vain lapsen kanssa lapsen juttuja.
Muutin tästä pari yksityiskohtaa, ettei tunnisteta, vaikka tuskin mies täällä palstailee.
Mutta siis, olen todella hämmentynyt ja huvittunutkin. Aivan epänormaalia kasvatusta, mutta tuleeko tästä parisuhdemielessäkään mitään? Omat lapseni ovat jo teinejä, pieni lapsi sinänsä minulle toki ok, mutta tuollainen teatteri, huh huh.
Ai niin, sekin vielä, että ennen kuin tapasin tytärtä, mies kertoi kuinka tytär on harvinaisen älykäs, kaunis, sosiaalinen, musikaalinen, urheilullinen ja kaikessa todella paljon ikäisiänsä edellä. Uskoin tämän, mutta kun tapasin tytön, niin minun silmääni oli aika tavallinen 5-vuotias. Olikin niin, että sanoi tai teki tyttö mitä hyvänsä, niin mies ylisti tätä siitä pitkään ja hartaasti ja odotti minunkin yhtyvän ylistyksiin.
Kommentit (47)
Ei hän ole todellakaan mikään fiksu, kiva ja kunnollinen mies, jos erosi heti saatuaan lapsen. Ja46 v pitäisi olla sen verran kehittynyt henkisesti, että olisi osannut kasvaa aikuisern vastuuseen.
Jaahas, keharimies kasvattaa lapsestaan narsistia. Miten meni noin niinkun omasta mielestä
Miksi tuli ero lapsen äidistä? Mitä lapsen äiti on kertonut syyksi?
Niin tekee nelikymppisenä isäksi tullut kaverinikin. Elämä pysähtyy aina kun lapsi on hänen kanssaan. Se on myös fiksuin, älykkäin... Ihan mielenkiinnolla odotan kun tyttö tulee teini-ikään ja kohtaa ensimmäiset ahdistelijat, ehkä raiskausyrityksen/raiskauksen ja elämä ns. pistää paikoilleen. Olisi ehkä parempi ollut jättää ne prinsessasadut väliin, koska tuolla on sota mihin valmistautua.
Heh, nyt kirjoitettuna tämä kuulostaa melkein pahemmalta mitä todellisuudessa on. Mies ihan oikeasti on fiksu, mutta lapsi jotenkin sekoittaa hänen päänsä.
Miksi lähditti markettiin ettekä woltanneet sushia kotiin? Miksi mies kokee tärkeäksi, että sinä olet paikalla niinä harvoina päivinä, kun lastaan tapaa? Miksi sinä haluat silloin olla miehen luona, vaikka olet vain tapailukumppani?
En lähtisi yhtään pidemmälle tuota suhdetta. Jo tuo persoonan muutos lapsen läsnäollessa, kaiken muun sivuuttaminen siksi aikaa..ei!
kuka toi täti on?
se on meidän siivooja
mene sä tuonne toiseen huoneeseen nukkumaan, pikkuIrmeli nukkuu mun vieressä
Vuoropuheluita, siitä miten tuollainen asetelma etenee.
Olen 29-vuotias nainen ja mun ystävän isällä on uusi naisystävä, joka tuli tästä aloituksesta mieleen. Tämä uusi naisystävä jatkuvasti kilpailee ystäväni isän huomiosta ja pyrkii kääntämään keskusteluissa aina aiheen itseensä. Jos ystäväni on onnistunut jossain tai hänen isänsä kehuu häntä jostain, naisystävä tuijottaa nyrpeänä vieressä. Tämä on minusta todella outoa, että miksi joku naisystävä haluaa kilpailla miehen tyttären kanssa? Miksi siitä pitää tehdä joku kilpailuasetelma? Mitä se on häneltä pois, että isällä ja tyttärellä on hyvät välit?
Emme toki ole enää lapsia kuten aloituksen tapauksessa, mutta en ollut aiemmin törmännyt siihen että naisystävä olisi mustasukkainen jollekin miehen perheenjäsenelle. Jonkun toisesta naisesta aiheutuvan mustasukkaisuuden ymmärtäisin, mutta oman tyttären? En vaan ymmärrä 😅
Olennaisin kysymys on, miksi mies erosi. Huhuu ap.
Anna miehesi nauttia yhteisistä hetkistä lapsensa kanssa omalla tavallaan.
Mikä sinä olet ketäkin vanhempana arvostelemaan?
Tapailin Miestä joka 46v. Oli isä.Eronnut ja lapset jo täysi ikäisiä.En lähde seurustelu/ tapailu suhteeseen miehen kanssa jolla on alle 18 vuotiaat lapset. En myöskään anna tilaa miehelle joka esim. Juuri eronnut. Hakee vain laastarisuhdetta. Erosta pitää olla 3-4 vuotta ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Heh, nyt kirjoitettuna tämä kuulostaa melkein pahemmalta mitä todellisuudessa on. Mies ihan oikeasti on fiksu, mutta lapsi jotenkin sekoittaa hänen päänsä.
Luuletko jaksavasi katsella fiksua miestä, jonka pää sekoaa 5vuotiaan lapsen kanssa? Tuota tulee jatkumaan pitkään, ja menee vain hullummaksi, kun oma lapsi on aina oma lapsi. Noista isin prinsessoista kasvaa pahimmoillaan melkoisia tyranneja, jäät toiseksi kaiken aikaa,
Mies varmaan kokee syyllisyyttä että on lapsen äidistä eronnut ja vanhemmuuden taidot ovat huonot ettei itse tajua tekevänsä todella suurta karhunpalvelusta lapselle tuolla käytöksellä. Varmaan voi keskustella rakentavasti kun lapsi ei ole paikalla että sinun mielestä tuollainen lässytys ja periksi antaminen ei ole hyvä, voi tosin olla aika henkilökohtainen aihe että ei kannata hyökkäävä olla. Voi olla ettei mies kuitenkaan muuta käytöstä tai ei ole yhtään samaa mieltä kanssasi.
Kuinka kauan olet tapaillut miestä ja, miksi ihmeessä olet jo mukana tapaamisissa?
"Muutin tästä pari yksityiskohtaa, ettei tunnisteta, vaikka tuskin mies täällä palstailee."
Jos haluaa pysyä tunnistamattomana, niin ei kannata kertoa että on muuttanut yksityiskohtia. Silloin se, johon tarina ei muuten täysin sopisi eikä hän siis epäilisi mitään, tajuaakin että tämä voikin kertoa hänestä koska yksityiskohtia on muutettu.
Kiitos, hyviä pointteja täällä.
Ollaan tapailtu useita kuukausia ja mies nimenomaan halusi, että tapaan tytön ja vietetään aikaa yhdessä. Ja siis en todellakaan ole kateellinen tai mustasukkainen tästä tytöstä, siitä ei missään nimessä ole kyse. Pidän lapsista ja olen itse asiassa varhaiskasvattaja ammatiltani. (ja kieltämättä miehen kasvatustyylin näkeminen auttaa ymmärtämään joitain ryhmieni lapsia paremmin).
Olen itsekin miettinyt, että jäisin näistä tapaamisista pois, mutta mies ei tykkää ajatuksesta, on kanssani tosissaan ja hän nimenomaan haluaa, että olemme kaikki yhdessä.
Ehkä en tee tässä vaiheessa vielä mitään, vaan vietän vielä aikaa hetken heidän kanssaan ja katson kuinka tilanne etenee.
Ai niin ja vielä, mies ei ollut lapsen äidin kanssa vakavassa suhteessa vaan päättivät pitää lapsen ja kasvattaa hänen yhdessä.
Siis yrittivät suhdetta jonkin aikaa lapsen synnyttyä, mutta ei onnistunut.
Tämä selvä.