Väsynyt keski-ikäinen perheenäiti

Onko mahdollista päästä vaikka yhdeksi yöksi johonkin yksinäsi ? Välillä vaan kaikki kyllästyttää koska on tasapaksua .

Kyllä kaikilla on oikeus saada vähän lomaa. Miksi ei järjestyisi? Isä hoitaa lapset ja lemmikit muutaman päivän.

Yksi yö vaikka hotellissa?Eikö tosiaan ole mahdollinen? Mies ei siis ilmeisti laita tikkua ristiin kotona jos ei ole yhtään omaa aikaa?Aloita vaikka parista tunnista se oma-aika jos ei muu onnistu...

Ilokaasua? Saa muistaakseni ponneaineena. Suoraan sanoen lääkärille.

Kuinka paljon sinulla on omaa aikaa?

Tarttet ensin lomaa ja sen jälkeen vastuunjakoa. Puoliso ja lapset vastaamaan kotitöistä, kaikille oma tehtävänsä.

Kuinka monta lasta? Minkä ikäisiä? Mitä lemmikkejä? Miten sun ja miehen työt kodin ulkopuolella?

Kuulostaa siltä, että olet uupunut. Ehkä jopa vähän masentunut (ja tämä ei ole siis mikään negatiivinen kommentti. Uupumuksen seurauksena ihan yleistä). Silloin tietynläinen tunteettomuus ja väsymys ovat tyypillisiä tuntemuksea. Tietää, että rakastaa, mutta ei tunne sitä.

Suosittelen ensinmäkin peruslabroja, rauta, kilpirauhanen jne. Lääkärin kanssa keskustelu ja sen jälkeen sit miettimään, mikä muutos omassa arjessa voisi auttaa tuohon sinun tuntemukseen.

Kuulostaapa tutulta. Mies on vielä ottamassa meillä koiranpentua ja en vaan jaksaisi. Mies osallistuu kyllä, ei ole kyse siitä että kaikki kaatuisi minun niskaan, mutta olen vaan silti väsynyt siihen että joku vaatii jatkuvasti jotain, kotona ja töissä. Tarvitsisin enemmän aikaa yksin ihan rauhassa, mutta siitä seuraa huono omatunto kun olen jo töitten takia paljon pois kotoa ja lapset kaipaa minua. Lisäksi jos lähden pois kotoa niin jää kotityöt tekemättä ja kaksinverroin hommaa seuraavana viikonloppuna (vähän sama ongelma kun mies on poissa, mutta häntä se ei tunnu haittaavan). Mies on parempi ottamaan itselleen omaa aikaa, ja tuntuu ettei yhteistä aikaa olisi ollenkaan jos toimisin samoin kuin hän. Suhdekaan ei ole kovin hyvä, asioista ei juuri keskustella ja herkästi juttelu menee vain riitelyksi, miestä ei tunnu sekään häiritsevän. En oikein tiedä miten tästä etenisi, en jaksaisi alkaa järjestää mitään pariterapiaa tai muuta, mutta en tiedä miten kauan näin voi jatkua.

Mä olen ihan varmasti tuleva "sinä". Liian vähän omaa aikaa, elämä tuntuu pyörivän arjen askareiden parissa ja sitten pitäisi vielä jaksaa töissä ja elää jatkuvassa univelassa. Kävimme vastikään pienellä lomamatkalla, jonka mies varasi. Kaikki meni oikeastaan ihan hyvin. Lapset olivat onnellisia ja mieskin tyytyväinen. Nyt jälkikäteen mietinkin, miksi en halunnut edes lähteä tuolle matkalle ja miksi se kaikki vaikutti niin vaivalloiselta ja täynnä mahdollisia ongelmia. Mitään erityistä edes tapahtunut, mutta kyllähän se niin oli, että minä huolehdin lasten kaikki matkatavarat ja heistä hoitamisen ja yöt menivät aika huonosti ja minä sitten valvoin heidän kanssaan. Ennen olisin iloinnut, kun mies olisi noin varannut matkan ja oltaisiin lähdetty, mutta tällä kertaa olin hyvin haluton lähtemään ja en sitten erityisemmin nauttinutkaan siitä. Oli helpotus päästä kotiin, vaikka tylsäähän se täälläkin on. Taidan oikeasti kaivata vain aikaa olla rauhassa, yksin.

Tuttua, mutta ratkaisun avaimet on sinulla.

Mulla siis sama tilanne, useampi lapsi, ei tukiverkkoja, emme ole saaneet koskaan mitään apua lastenhoitoon mistään.

Mutta ratkoin ongelman itse. Nämä vinkit ei käy juuri suoraan ehkä sulle mutta tästä saat osviittaa:

- käyn kerran kvartaalissa yksin hotelliyön jossain muussa kaupungissa (miehen kanssa en pääse kaksin mihinkään kun ei ole lastenhoitoapua tai munmoloita, edes rahalla ei saa yön yli lastenhoitoa)

- ostin museokortin ja teen päivämatkoja museoihin

- vaihdoin työpaikkaa ja nyt on vauhtia ja vaaratilannetta

- lisäsin urheilua paljon

Nyt on reipasta ja energistä eikä lainkaan nuutunut keski-ikäis-olotila. Suosittelen jotain vastaavaa.

Miksi perustit perheen ?

Mikä on rahatilanne? Jos on ok, osta viikoksi valmisruokia ja niitä varten kertakäyttöastiat. Älä siivoa. Mene johonkin vaikka lukemaan kirjaa.

Onko sinulla mitään harrastuksia?

Kaikki valittaminen ja negatiivisuus on typerää. Ala miettiä mikä on hyvin. Siitä se elämä lähtee.

Mulla on periaatteessa sama elämäntilanne mutta oon vaan aina pitäny huolen siitä et omaa aikaa tarpeeksi. En vaan jaksa muuten kolmea lasta, vaativaa työtä, arkea

*Lapset teinejä joten harrastan kamppailulajia itse 3x vko, virkistää todella ja saan jotenki yhdistettyä lasten kuskauksia

*Joku pieni hotelliloma kavereiden/kaverin kanssa silloin tällöin. Aina saisi olla joku suunniteltuna tai odotettavissa. Voi olla myös keikka tai vastaava. Mies vahtii lapsia silla aikaa

*Laskee standardeja paljon joka asiassa esim. siivous ja kokkaus. Olen aikaa sitte tajunnut että en vaan jaksa kaikessa suorittaa koko ajan. Meillä ei oo siivouspäivää, siivotaan omat sotkut ja paremmin noin 2 viikon välein, robotti-imuri on jne. Syödään eineksiä ja tilataan välillä ruokaa kotiin

Miehen kanssa ei tehdä mitään kaksin mutta se on nyt tällaista kun hoitajia ei ole ja nuorin 12v niin heitä ei viitsi yöksi esim yksin vielä jättää.

Kodin ja lasten hoitaminen ynnä ruuanlaitto on teidän kiviaikavarpaidèn tehtävä

Vierailija kirjoitti:

Miksi perustit perheen ?

Teen tähän pienen korjauksen.

Miksi perustit hotellin?

Elämme uhriutumisenkulttuurissa, jossa kaikki kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.

Lastensuojelun kautta voi saada vaikka tukiperheen, kannattaa hakea apua, jos mitään omaa tukiverkostoa ei ole ja puoliso ei jostain syystä voi hoitaa lapsia yksin.

Arkea voi helpottaa, syötte vaikka valmis ruokaa koko kesän, nukut pitkää aamuisin kun ei tarvitse laittaa lapsia kouluun...