Väsynyt keski-ikäinen perheenäiti

Jos lemmikit ovat vain sun vastuulla niin etsin uudet kodit heille.. lemmikin pitäisi olla perheenjäsen ei taakka.

Jos ei näe elämässään mitään positiivista kannatta varata aika esim terveyskeskukseen.

Jos mahdollista, tee nelipäiväistä työviikkoa. Jää aikaa itselle ja palautumiseen. Ilo palaa elämään.

Miten olisi hetki pihakeinussa? Otat aurinkoa ja luet vaikka jonkun kirjan.

Tervetuloa kerhoon. Olen miettinyt muutaman päivän kaupunkilomaa yksin, mutta nyt on niin kuuma joka paikassa, että eihän siellä jaksaisi tehdä muuta kuin maata ilmastoidussa hotellissa. Ärsyttää tämä helle!

Tuskin olet itsekään romanttinen hemmottelija.

Tietenkin ihminen tarvitsee myös omaa aikaa ja huvittelua. Perhearki on sitovaa ja usein monotonista. On kaikkien häviö jos äidistä tulee iloton.Mieti mikä sinua ilahduttaa ja mikä kiinnostaa. Vaikka kiertely yksin kaupungilla, joku kulttuurijuttu, uuden asian opettelu.

Minuakin välillä kyllästyttää ja väsyttää olla alituisesti vastuussa, organisoimassa, hoputtamassa ja katsomassa päälle että hommat hoituu. Suosittelen, että otat omaa aikaa ja lähdet päiväksi tai pariksi jonnekin yksin tai kaverin kanssa. Mulla ainakin pienet reissut auttaa ja piristää. Lisäksi arjessa voi miettiä työnjakoa ja sitä, että vaatiiko lapsilta liian vähän (minun oli hankala hahmottaa, että lapset kasvaa ja selviää ite monesta asiasta, eikä mun tartte enää esim. laittaa niille kesälomalla ruokaa, vaan osaavat kokata lounaansa ite) ja näin vähentää omaa vastuuta. Herkästi kyllä meillä edelleen lipsuu siihen, että minä joudun hoitamaan ja organisoimaan, mutta heti kun huomaan että muut alkaa slubailla otan aikalisän ja työnjakoa katsotaan uudestaan. 

Tiedän tunteen. Minulla se on nyt ajan myötä mennyt ohi, kun erosin miehestä ja lapset ovat jo parikymppisiä. Muistan kuinka ahdistavaa oli, kun AINA joku tarvitsi minua jossain, töissä, kotona, harrastuksissa ja viimein, kun sain rauhassa istahtaa itsekseni, tuli mies seksitoiveineen. En saanut koskaan olla yksin.

Olen ambivertti ja tarvitsen omaa aikaa latautuakseni ja palautuakseni. Sinunkaan tilanteessasi kauniit sanat eivät auta vaan konkreettiset teot: sovit miehen kanssa milloin saat itsellesi vaikka 3x2 tuntia viikossa ja teet sitten mitä itseäsi huvittaa yksiksesi. Miehen tehtävä on hoitaa koti ja lapset sillä aikaa.

Käykää läpi kotityöt, mitä voi jättää tekemättä ja ylisuoritatko (esim. joku pesee seinät viikoittain) sekä jaatte lapsille omia vastuita ikään sopivasti. Laske rimaa, ostakaa valmisruokia ja vaikka ulkoilet siitä säästyneellä ajalla.

Älä juo alkoholia. Se masentaa ja väsyttää. Keskity mielummin pitämään huolta itsestäsi, tee vaikka kavonaamioita tai mitä tahansa missä pystyt vähän aikaa keskittymään vain itseesi.

Itselläni oli lapsena ja teininä paljon ongelmia, joihin en saanut apua. Äitini ei nyt ollut mikään paras äiti ja vaikka olikin töissä lastenkodissa, mitä suuresti ihmettelen ei sitten huolehtinut oman lapsensa tarpeista. Äiti oli paljon töissä ja tiesi, että kärsin tästä ja olin usein se, joka vaikeuksissa ensimmäisenä uhrattiin. Sitten vielä otti joskus omaa aikaa ja omia menoja, vaikka selvästi tiesi, kuinka kärsin tästä kun mielummin olin vaikka kirjastossa sulkemisaikaan asti tai ulkona kävelemässä huonollakin säällä kun isän kanssa kotona. En ymmärtänyt silloin ahdistustani ja taakkaani, jota äiti toimillaan selvästi lisäsi, vaikka olikin täysin tietoinen vaikeasta isäsuhteestani. Toimillaan äiti toisaalta osoitti kokevansa lapsensa taakaksi ja rasitteeksi sekä häpeäksi kun ei suostunut ottamaan lastaan mukaan oikein mihinkään. Sitten kuitenkin ollessani jo täysi-ikäinen äiti sanoi, että en saa käyttäytyä aikuisen tavoin, enkä saa muuttaa omaan asuntoon, koska se rasittaisi äitiä liikaa.

Itselläni myös jaksaminen aivan lopussa enkä pysty iloitsemaan niistä asioista mitkä ovat hyvin. Olen kyllä hakenut apua mutta asiat etenevät kovin hitaasti.

Lapsille on oltava koko ajan saatavilla.

Erosin heidän isästään hänen juomisensa takia. Ei ole isäviikonloppuja eikä omaa aikaa koskaan.

Elämässä on ollut vastoinkäymisiä ihan riittävästi, ja nyt on olo että en jaksa enää sinitellä ja jaksaa koko ajan.