Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun lasta harmittaa eräs vanha asia? Ja lapsi ottaa itkien sen usein puheeksi
23.06.2022 |
Neljävuotias lapsi alkaa välillä näennäisesti tyhjästä itkemään ja sanoo sitten että eräs sama kuukausia sitten tapahtunut tilanne itkettää ja suututtaa. Kyseessä on tilanne, jossa eräs perheenjäsen toimi väärin lasta kohtaan. Aikuisen näkökulmasta tosin kyseessä ei ollut iso asia eikä mistään väkivallasta ole kyse, mutta lapsen mielestä selvästi kyseessä oli todella iso ja loukkaava asia, joka on jäänyt mieltä painamaan pahasti, vaikka sitä on käyty läpi useasti.
Mitenhän tätä pitäisi lapsen kanssa selvittää? Kun ei tapahtunutta voi muuttaakaan.
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna harmittaa ja itkeä äläkä ole curlingmamma!
Saa harmittaa, mutta mietin pitäisikö minun osata jotenkin auttaa asiassa. Kun kyseessä on kuitenkin vanha tapahtuma, ja jos se yhä itkettää, niin kai minun pitäisi jotenkin asiaa selvittää. Lapsi ei näköjään itse osaa päästä tapahtuneesta eteenpäin omin avuin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Pyytää anteeksi?
Se väärin tehnyt? Ei ole pyytänyt, omasta mielestään ei edes tehnyt väärin. Ja se en ole minä joka teki väärin eli minä en voi pyytää anteeksi. Ap
Nämä kaksi perheenjäsentä vastakkain, ja tilanteen läpi käyminen.
Miksi toinen sanoi tai teki väärin.
On noin nuorellakin oikeus kuulla selitys.
En ole nähnyt yhtään ekaluokkalaista, joka itkisi sitä että silloin kerran neljä vuotiaana tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä kaksi perheenjäsentä vastakkain, ja tilanteen läpi käyminen.
Miksi toinen sanoi tai teki väärin.On noin nuorellakin oikeus kuulla selitys.
Kuinka moneen kertaan?
No jos se vaivaa niin se käsitellään lapsen kanssa läpi! Miten voi olla niin vaikeaa toimia järkevästi lapsen kanssa? Lapsella voi olla muitakin stressin aiheita mutta tuo vaivaa eniten. Kannattaa joskus kysyä mitä lapselle kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kaksi perheenjäsentä vastakkain, ja tilanteen läpi käyminen.
Miksi toinen sanoi tai teki väärin.On noin nuorellakin oikeus kuulla selitys.
Kuinka moneen kertaan?
Niin monta kertaa ettei se enää vaivaa.
Lukeeko ihmiset ollenkaan aloitusta ennen kommentointia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos se vaivaa niin se käsitellään lapsen kanssa läpi! Miten voi olla niin vaikeaa toimia järkevästi lapsen kanssa? Lapsella voi olla muitakin stressin aiheita mutta tuo vaivaa eniten. Kannattaa joskus kysyä mitä lapselle kuuluu.
Olen käsitellyt sitä lapsen kanssa monta kertaa niin, että kuuntelen mitä lapsi siitä puhuu ja kerron ymmärtäväni pahaa mieltä. En osaa sitä paremmin käsitellä lapsen kanssa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyytää anteeksi?
Se väärin tehnyt? Ei ole pyytänyt, omasta mielestään ei edes tehnyt väärin. Ja se en ole minä joka teki väärin eli minä en voi pyytää anteeksi. Ap
Niin, no siinähän se ongelma, ja epäsuorasti myös ratkaisu on. Eli nyt se perheenjäsen, joka on lasta loukannut, keskustelemaan lapsen kanssa ja pyytämään anteeksi. Jos ihminen tekee tahattomastikin jotain, mikä loukkaa toista (ja tässä tapauksessa selvästikin vielä pahasti, kun asia vaivaa lasta edelleen), niin oikea ratkaisu on pyytää anteeksi, vaikka itse kuinka olisi sitä mieltä, ettei ole tehnyt mitään väärää. Toisen puolesta kun ei voi päättää, mistä tämä saa pahoittaa mielensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vähän kuulostaisi siltä, että lapsi on nyt oppinut, että tuosta asiasta itkemällä hän saa vanhemman huomion ja käyttää asiasta itkemistä/puhumista huomionhakuun.
Itse varmaan panostaisin lapsen huomioimiseen, sylittelyyn ym. nyt hetken muuten enemmän, ja sitten en enää tekisi isoa numeroa tuosta yhdestä asiasta ja siitä itkemisestä. Kun lapsi seuraavan kerran alkaa puskista sitä itkeä, toteaisin vaan neutraalisti että ymmärrän, että lasta asia harmittaa edelleen, mutta muistatkos että sitä ollaan jo käsitelty ja väärin toiminut on anteeksi pyytänyt (jos ei ole, väärin toimineen puolesta on pyydetty anteeksi). Korkeintaan pikainen lohtuhali. Sitten pyrkisin neutraalisti ohjaamaan lapsen sitten johonkin muuhun keskustelunaiheeseen tai tekemiseen.
Jos asia on jo pariin kertaan lapsen kanssa rauhallisesti selvitetty läpi, anteeksi pyydetty, ei lasta pidä opettaa vatvomaan asioita käsittelemällä ja selvittämällä asiaa aina uudestaan ja uudestaan, vaan pääsemään siitä nyt yli.
Vierailija kirjoitti:
Nämä kaksi perheenjäsentä vastakkain, ja tilanteen läpi käyminen.
Miksi toinen sanoi tai teki väärin.On noin nuorellakin oikeus kuulla selitys.
Nuorella? Aloituksessa puhuttiin pikkulapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kaksi perheenjäsentä vastakkain, ja tilanteen läpi käyminen.
Miksi toinen sanoi tai teki väärin.On noin nuorellakin oikeus kuulla selitys.
Kuinka moneen kertaan?
Niin monta kertaa ettei se enää vaivaa.
Ai, kai sitä jossain kohtaan jo voisi sanoa että nyt riittää?
Minä koittaisin kyllä saada sen väärin tehneen keskustelemaan lapsen kanssa itse. Vaikkei hän itse kokisi tehneensä väärin, niin luulisi, että kun kyseessä on 4-vuotias, niin aikuinen ihminen voi sen verran joustaa periaatteistaan että voisi silti pyytää anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos se vaivaa niin se käsitellään lapsen kanssa läpi! Miten voi olla niin vaikeaa toimia järkevästi lapsen kanssa? Lapsella voi olla muitakin stressin aiheita mutta tuo vaivaa eniten. Kannattaa joskus kysyä mitä lapselle kuuluu.
Olen käsitellyt sitä lapsen kanssa monta kertaa niin, että kuuntelen mitä lapsi siitä puhuu ja kerron ymmärtäväni pahaa mieltä. En osaa sitä paremmin käsitellä lapsen kanssa. Ap
Mutta ei sinun sitä kuulu käsitellä, vaan sen, joka lapsen mielen on pahoittanut. Ei se lasta auta, että sinä pahoittelet toisen puolesta (tai etenkään, jos yrität kuitata asian sillä, ettei toinen tarkoittanut millään pahalla, niin älä nyt enää muistele moista).
Vierailija kirjoitti:
No vähän kuulostaisi siltä, että lapsi on nyt oppinut, että tuosta asiasta itkemällä hän saa vanhemman huomion ja käyttää asiasta itkemistä/puhumista huomionhakuun.
Itse varmaan panostaisin lapsen huomioimiseen, sylittelyyn ym. nyt hetken muuten enemmän, ja sitten en enää tekisi isoa numeroa tuosta yhdestä asiasta ja siitä itkemisestä. Kun lapsi seuraavan kerran alkaa puskista sitä itkeä, toteaisin vaan neutraalisti että ymmärrän, että lasta asia harmittaa edelleen, mutta muistatkos että sitä ollaan jo käsitelty ja väärin toiminut on anteeksi pyytänyt (jos ei ole, väärin toimineen puolesta on pyydetty anteeksi). Korkeintaan pikainen lohtuhali. Sitten pyrkisin neutraalisti ohjaamaan lapsen sitten johonkin muuhun keskustelunaiheeseen tai tekemiseen.
Jos asia on jo pariin kertaan lapsen kanssa rauhallisesti selvitetty läpi, anteeksi pyydetty, ei lasta pidä opettaa vatvomaan asioita käsittelemällä ja selvittämällä asiaa aina uudestaan ja uudestaan, vaan pääsemään siitä nyt yli.
Ei ole pyydetty anteeksi ja se väärin tehnyt ei ole selvittänyt asiaa lapsen kanssa vaan minä, joka en tilanteeseen liity mitenkään.
Lapsi saa kyllä paljon huomiota minulta muutenkin eli huomion takia ei tarvitse vanhoja juttuja itkeä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos se vaivaa niin se käsitellään lapsen kanssa läpi! Miten voi olla niin vaikeaa toimia järkevästi lapsen kanssa? Lapsella voi olla muitakin stressin aiheita mutta tuo vaivaa eniten. Kannattaa joskus kysyä mitä lapselle kuuluu.
Olen käsitellyt sitä lapsen kanssa monta kertaa niin, että kuuntelen mitä lapsi siitä puhuu ja kerron ymmärtäväni pahaa mieltä. En osaa sitä paremmin käsitellä lapsen kanssa. Ap
Mutta ei sinun sitä kuulu käsitellä, vaan sen, joka lapsen mielen on pahoittanut. Ei se lasta auta, että sinä pahoittelet toisen puolesta (tai etenkään, jos yrität kuitata asian sillä, ettei toinen tarkoittanut millään pahalla, niin älä nyt enää muistele moista).
Minä olen lapsen äiti, joten minä yritän käsitellä lapsen kanssa hänen mieltä painavia asioita siksi, että olen lapsen äiti. Etenkin, jos muut ei käsittele. Eihän lasta ihan yksinkään voi jättää asioita käsittelemään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos se vaivaa niin se käsitellään lapsen kanssa läpi! Miten voi olla niin vaikeaa toimia järkevästi lapsen kanssa? Lapsella voi olla muitakin stressin aiheita mutta tuo vaivaa eniten. Kannattaa joskus kysyä mitä lapselle kuuluu.
Olen käsitellyt sitä lapsen kanssa monta kertaa niin, että kuuntelen mitä lapsi siitä puhuu ja kerron ymmärtäväni pahaa mieltä. En osaa sitä paremmin käsitellä lapsen kanssa. Ap
Mutta ei sinun sitä kuulu käsitellä, vaan sen, joka lapsen mielen on pahoittanut. Ei se lasta auta, että sinä pahoittelet toisen puolesta (tai etenkään, jos yrität kuitata asian sillä, ettei toinen tarkoittanut millään pahalla, niin älä nyt enää muistele moista).
Tämä henkilö ei suostu, koska hänen mielestä ei ole tarvetta koska hän ei omasta mielestään toiminut väärin ja kyseessä oli pikkuasia. Ap
Onko lapsi erityisherkkä?