Synnytyskertomus

Vihdoin kotona odottelemassa arjen alkua. Pieni poikamme syntyi suunnitellulla sektiolla 18.2. eteisistukan takia. Itse sektio oli mielenkiintoinen ja jännittävä kokemus, minulle mm. laitettiin embolisaatiokatetrit kohtuvaltimoihin, koska eteisistukkatapauksissa verenvuoto voi olla joskus liian runsasta. Sektio meni teknisesti ottaen hyvin, tosin endometrioosikudos oli liimannut yhteen suoliliepeen ja kohdun ja tämä kudos rapsati rikki sektiossa. Kohta jäi hieman vuotamaan ja sitä varten laitettiin dreeni. Dreeni poistettiin pari päivää myöhemmin, kun vuotoa ei ollut enää tullut (tuntui muuten todella pahalta se poisto, hrrrr...!) Mutta kokonaisuudessaan toivuin sektiosta todella nopeasti ja helposti ja kolmantena päivänä pääsin kotiin. Muutaman päivän kuluttua alkoi inta oireilemaan, kuume nousi yli 39 asteen ja rinta oli punainen ja muhkurainen. Sain puhelinreseptin apteekkiin antibioottia ja söin sitä muutaman vuorokauden. oireet eivät helpottaneet yhtään ja olin aivan poikki kuumeen sahaamisesta normaalin ja 39,5 asteen välillä. Heto kun särkylääkkeiden vaikutus lakkasi, kuume pompsahti. Sitten kolmantena yönä maha tuli kauttaaltaan kipeäksi. Mieheni ja äitini pakottivat minut soittamaan päivystykseen, ja he lupasivat (aika nihkeästi) ottaa minut vastaan. Itse en olisi ollut halukas menemään, mutta mies pakotti. Lääkäri olisi vaan kirjoittanut toisen antibiootin, mutta sitten hoitaja tuli kertomaan pika-crp:n tuloksen, joka oli 200 (eli testin maksimiarvo). Siitäpä sain lähetteen sairaalaan ja sinne siis. Heti ultrattiin maha, joka oli lääkärin mukaan lähes peritonistinen ja sieltä löydettiin mätäpesäke, kooltaan n. 7 cm ja crp oli 380 ja hb 82. Tietokonekuvalla varmistettiin löydös ja sen jälkeen ab-tiputukseen. Endometrioosikohta oli ilmeisesti vuotanut vielä ja hematooma oli infektoitunut. Pääsin samaan huoneeseen synnärillä missä olin ollut sektionkin jälkeen. Seuraavana päivänä crp oli 350 ja hb edelleen matala. Kolmantena päivänä crp oli 430 ja hb 82. Silloin säikähdin, että selviääkö tästä ollenkaan! sain pari pussia punasoluja, jotta olisin kunnossa mahdollista kirurgista operaatiota varten. Sitten vaan odottelemaan seuraavaa päivää ja veriavoja, ja onneksi ja ihmeeksi crp oli enää 300 ja hb 102! Sen jälkeen crp melkeinpä puolittui vuorokaudessa ja kun se oli 75, pääsin kotiin jatkamaan antibiootteja suun kautta. Näin jälkikäteen ajateltuna olin todella kipeä, vaikka silloin ei tuntunut siltä ja hoidin vauvanikin itse sairaalassa. Nyt en oikein muista niistä päivistä mitään... Lisäksi mulla oli eräänä yönä todella paha kipukohtaus, mahaan koski ja kouristi niin, ettei kipupiikkikään siihen mitään auttanut. Olin varma, että abskessi oli puhjennut ja kuolen. No, niinpä ei sitten käynyt. Vielä pitää odotella tuloksia veriviljelystä ja mahdollisesta clostridiumista. Antibiootti, jonka lääkärin mukaan pitäisi tappaa kaikki oravaa pienemmät, sai mahan todella sekaisin. Mutta nyt kotona ja hieman enemmän luulosairaana! :)



Pidin sektiota todella helppona tapana synnyttää, mutta nyt olen alkanut ajattelemaan, että uskallanko ikinä toisesta lapsesta haaveilla, on tämä sen verran säikäyttänyt. Ja varsinkin jos taustalta löytyy jokin ikävä sairaalabakteeri.