Ihonalaiseni liittyi Facebookiin-laitanko viestin?
Kymmenen vuoden takaiset tapahtumat tulivat elävästi mieleen ja saivat taas sydämeni lyömään ylimääräistä. Yhteinen kaverimme oli lisännyt kuvia ja nämä päivitykset näkyivät eilen tahtomattani omalla fb-etusivulla....kävi ilmi että ihonalaiseni oli myös liittynyt hiljattain naamakirjaan.
Uskaltaisinko lähetttää hänelle viestin tyyliin mitä kuuluu ? Kaveriksi en ehkä rohkene pyytää ? Ihonalaiseni on sinkku-ollu kaikki nämä vuodet. Pelkään, että jos "avaan pään" niin tapahtuu asioita jotka vaikuttavat koko perheemme tilanteeseen. Vetovoima on niin voimakas.
Tuntuu taas että minua aivan sattuu fyysisesti kun ajattelen häntä. Kymmenen vuotta on kulunut ja eipä ole monta päivää jolloin en olisi häntä ajatellut...
Kommentit (54)
Samaa mieltä edellisen kanssa.
Mä kans huomasin eilen exäni naamakirjassa ja ollaan näköjään molemmat sinkkuja. En silti laita mitään viestiä koska hommasta ei takuulla seuraisi mitään muuta kuin paska fiilis.
Jos on noin mieletön "ihonalainen" joka on ollut "ihon alla" kaikki nämä vuoden ja vielä sinkku niin miten helkkarissa päädyit naimisiin ihan toisen miehen kanssa? Ja kun kerran päädyit niin pitäisi sentään vastuunsa osata kantaa ja pysyä päätöksessään.
Tiedostat varmaan myös että noi sun tuntemukset liittynee omaan romanttiseen haihatteluusi ja että huuma lässähtäisi kyllä luultavasti nopsaan sen ihonalaisen kanssakin.
Minusta on oikesti sanoinkuvaamattoman törkeää olla naimisissa ja perustaa perhe jonkun miehen kanssa ja antaa hänen olla luulossa että hän on ns. ykkönen. Ja kuitenkin vaimo kaiken aikaa haikaa toisen perään. Törkeää!
Minä kehottaisin sinua jättämään koko FB:n nyt vähemmälle ja lähtemään oman rakkaan? miehesi kanssa nyt vaikka keväiselle päiväkävelylle! Sen jälkeen vähän seksiä ja juttelua niin ehkä omakin mies taas maittaa?
mokannut ja pahasti menemällä naimisiin toisen kanssa! Se on ihan varma ettei moista katsoisi läpi sormiensa, joten eiköhän se ollut siinä. Senkin puolesta.
Kasva aikuiseksi jooko, hanki elämää niin et ehdi ajatella moisia haihatuksia!
Siinähän sitten näet sen statuspäivityksistä että ihan tavallinen mies virheineen kaikkineen sekin on.
Ja tuo, että olisit ajatellut häntä kymmenen vuoden ajan päivittäin kuulostaa aika liioittelevalta. Entä vauva- ja pikkulapsiaika? Minulle nuo ainakin olivat kaikennielevän totaalisia kokemuksia, joiden aikana en muistanut yhdenkään exän olemassaoloakaan.
...näköjään tätä ihonalaista ei tajua kuin sellaiset joilla on ihonalainen tai on ollut. Kiitos kuitenkin mielipiteistä.
Perheen voi perustaa myös henkilön kanssa joka ei ole ihonalainen.
Syy, miksi emme silloin 10 v sitten päätyneet yhteen oli pätevä ja on edelleen pätevä kun tuota elettyä aikaa ajattelen.
Itse ajattelen fb-viestin laittamisella ihan normaalia tapaamista esim. päivällä kaupassa tmv. Näinkin voi nimittäin tapahtua. Asumme samassa kaupungissa ja saatamme kohdata tahtomattammekin. Olemme toisemme ohimennen tavanneetkin ja tervehtineet ohimennen, viimeksi n. 1, 5 v. sitten.
ap
Itse ajattelen fb-viestin laittamisella ihan normaalia tapaamista esim. päivällä kaupassa tmv. Näinkin voi nimittäin tapahtua. Asumme samassa kaupungissa ja saatamme kohdata tahtomattammekin. Olemme toisemme ohimennen tavanneetkin ja tervehtineet ohimennen, viimeksi n. 1, 5 v. sitten. ap
Kaupassa törmätään sattumalta, mutta fb-viesti laitetaan harkitusti. Aloitusviestistäsihän kävi jo ilmi, ettet ole ihan "viattomasti" liikkeellä tämän asian suhteen. Älä ota yhteyttä, ellet halua loukata aviomiestäsi. Kuvittele itsesi vastaavaan tilanteeseen ja mieti, miten toivoisit miehesi toimivan.
Onko ihon alainen "kaksonen" joka ei sitten kehittynytkään? Kuulostaa ällöttävältä.
kuin lähteä ehdottamaan tapaamista!!!! Ap, järki käteen.
...näköjään tätä ihonalaista ei tajua kuin sellaiset joilla on ihonalainen tai on ollut. Kiitos kuitenkin mielipiteistä.
Perheen voi perustaa myös henkilön kanssa joka ei ole ihonalainen.
Syy, miksi emme silloin 10 v sitten päätyneet yhteen oli pätevä ja on edelleen pätevä kun tuota elettyä aikaa ajattelen.
Itse ajattelen fb-viestin laittamisella ihan normaalia tapaamista esim. päivällä kaupassa tmv. Näinkin voi nimittäin tapahtua. Asumme samassa kaupungissa ja saatamme kohdata tahtomattammekin. Olemme toisemme ohimennen tavanneetkin ja tervehtineet ohimennen, viimeksi n. 1, 5 v. sitten.
ap
Eikä ole tänään linjoilla muita joilla olisi sama tilanne ? Uskon, että en ole ainoa joka perustanut perheen ok-kumppanin kanssa mutta se toinen jatkaa elämäänsä mukanani päivästä toiseen,vuodesta toiseen, "ihon alla" ja sydämessä, muistoissa.
T: ap
mielessään jotain "mitäs jos" elämää. Ehkä kyse on loppujen lopuksi ihan vaan ap:n omasta henkisestä kypsymättömyydestä ja halusta elää jossain fantasiamaailmassa. Ei tollasia "ihonalaisia" ole kuin naistenlehdissä, huonoissa kioskikirjoissa ja elokuvissa...
vuoden verran. Meillä on yhteisiä kavereita, mutta emme kumpikaan ole kokoa aikana laitelleet tosillemme mitään viestejä saatika pyytäneet kavereiksi.
Kerjäät tosiaan ap itsellesi vain ongelmia ja mielipahaa..anna olla, sinulla on perhe toisen miehen kanssa. Ihonalainen olkoon muistoissasi.
Lisään vielä että minun ihonalaiseni on todellakin elämäni rakkaus! Ja siksi en häneen yhteyttä halua ottaa, koska tiedän sen vain sattuvan enemmän. Olen nyt suhteessa ihan hyvän miehen kanssa ja tämä saa riittää.
Entinen poikakaveri pyysi kaveriksi fb:ssä ja kyseli kuulumisia useassa viestissä. Lopulta pyysi mua myös päiväkaljalle, vaikka tiesi että oon naimisissa onnellisesti ja kolmen lapsen äiti. Kieltäydyin, eikä sen jälkeen ole viestejä tullut. Hyvä niin.
En oo koskaan aiemmin kuullutkaan! Kuulostaa oikeasti joltain implantilta tai alieninpoikaselta! Voiko joku vastata, kun täällä näyttää useampikin olevan ymmällään!
tyyliin mitä kuuluu. Enkä pyydä kaveriksi.
En haikaile hänen peräänsä. Jos minulle on tapahtunut jotakin niin ihanaa että edelleen kipeää tekee- yli kymmenen vuoden jälkeen-ennen kun lasteni isää edes olin tavannut, saan kai ajatella tätä ihanaa ajanjaksoa elämässäni ??? Muistoja ei voi pois ottaa. Eikö muka elettyä elämäänsä saa muistella vaikka siihen on tullut paljon uutta uusine ihmisineen ?
Olen onnellinen että olen saanut elää täysillä. Jos elän vanhaksi niin tuota mennyttä jaksoa en kadu. Niin paljon olen harmaina arkisina päivinä saanut voimaa siitä. Se, mitä tuolloin yhdessä koettiin olisi saattanut jäädä kokematta mutta rohkenimme sen elää ja kokea.En kadu enkä usko ihonalaiseni edelleenkään katuvan.
Samoin elän nyt onnellisena lapsistani ja miehestäni ja tämänhetkisestä elämästäni. Olen saanut paljon asioita elämässäni ja olen kiitollinen niistä.
Halusin vain jakaa kokemukseni ja saada keskustelua muilta joilla on samankaltaisia kokemuksia. Monella vastaajalla taitaa olla vain katkeruutta omasta elämättömistä, elämän hetkistä taustalla ? Jos ette elä tässä hetkessä, aloittakaa se nyt tänään viimeistään hyvät ihmiset!
ap
Joskus hävettää, joskus huvittaa, kun ollaan tommosia huihaiunelmoijia kuten Ap. No, on kai sillä romantiikallakin paikkansa.
mutta kyllähän normaaliin elämään kuuluu se, että kuulumisia vaihdetaan jne. Kyse kai onkin siitä mitä tuolla tapaamisella haet?
Kannattaa harkita voiko teolla olla negatiivisia vaikutuksia perhe-elämään. Jos tiedät, että olisit "vietävissä" esim. sivusuhteeseen, niin on sanomattakin selvää, että on paras jättää viesti laittamatta.
...näköjään tätä ihonalaista ei tajua kuin sellaiset joilla on ihonalainen tai on ollut. Kiitos kuitenkin mielipiteistä.
Perheen voi perustaa myös henkilön kanssa joka ei ole ihonalainen.
Syy, miksi emme silloin 10 v sitten päätyneet yhteen oli pätevä ja on edelleen pätevä kun tuota elettyä aikaa ajattelen.
Itse ajattelen fb-viestin laittamisella ihan normaalia tapaamista esim. päivällä kaupassa tmv. Näinkin voi nimittäin tapahtua. Asumme samassa kaupungissa ja saatamme kohdata tahtomattammekin. Olemme toisemme ohimennen tavanneetkin ja tervehtineet ohimennen, viimeksi n. 1, 5 v. sitten.
ap
meni melkein 10 vuotta ettei tavattu, kummallakin perhe, mä olin ihan onnellinen, ja ehkä hänkin. Sit sattumalta törmättiin. Hänestä oli tullut arkipäiväinen, vähän ylipainoa, ja jutut oli aika tylsiä.. Tajusin vaan, että olin pitkään pitänyt häntä jonkinlaisena haavekuvana, mielikuvituksessani hän oli olllut toisenlainen. Mutta hän olikin ihan tavallinen, vähän tylsä.. tavallaan se oli pettymys, tavallaan oli hyvä törmätä realiteetteihin.
Ja jos aikoinaan olisin valinnut hänet, enkä nykyistä miestäni, niin varmaan meille olisi tullut ero tai eläisimme tylsää elämää, ymmärsin, paremmin taas arvostaa miestäni.
Kerjäät itsellesi ongelmia ja/tai mielipahaa.