Sisarusten räikeä asettaminen eriarvoiseen asemaan
Olen tästä samasta aiheesta kirjoittanut tänne ennenkin, mutta ajattelin sen tehdä taas, kun muistot tulvii mieleeni ylioppilas -ja rippijuhlien aikana. Mutamaa vuotta vanhempi siskoni oli vanhempieni, isovanhempien ja muidenkin silmäterä. Minua ei niinkään kai enää oltu suunniteltu, joten olin ikäänkuin vahinkolapsi.
Sisarelleni järjestettin aina synttärijuhlat sukulaisille ja kavereille ja katselin kateellisena vierestä, kun sisko sai hienoja lahjoja. Minä olin syntynyt jouluna, niin ei voinut joulun takia pitää syntymäpäiviä joulukiireisiin vedoten ja siihen, että joulu on Jesuksen, ei minun syntymäjuhlani. Eikä joulun jälkeenkään voinut juhlia, koska tuli uusivuosi, lomat, reissut sun muut kiireet ja asia oli siinä. Ihan jopa kuulin, kun äiti ja mummi kertoivat eräälle sukulaiselle, että pääsee helpommalla näin, kun minulle ei tarvitse synttäreitä järjestää hyvällä syyllä.
Siskolla oli myös hienot rippijuhlat ja vielä hienommat ylioppilasjuhlat ja YO-lahjaksi vanhemmat ostivat siskolle, hänen poikaystävälleen ja heille itselleen matkat New Yorkiin. Ja en tiedä miksi näin kävi, mutta se sattui, varmasti kuitenkin tahattomasti konfirmaatiopäiväni kanssa samaan aikaan. He lähtivät matkan edellisenä iltana, kun minä pääsin ripille sunnuntaina aamusta. isän äiti oli sitten huolehtimassa minusta matkan ajan, kun olin alaikäinen, mutta juhliahan ei minulle järjestetty sen matkan vuoksi, koska vanhempien piti vielä mennä matkan jälkeen töihin, jossa oli kiire ennen varsinaista lomakautta ja sitten pidemmän loman ajaksi he lähtivät saaristoon ja ties minne. Minä en kesätöiden takian päässyt ja rippujuhliahan ei sitten voinut myöhemminkään pitää, kun ne pidetään kuulemma aina konfirmaatiopäivänä ja kaikki kuitattiin ikävällä yhteensattumalla, joka tuli ymmärtää, mutta olemalla iloinen, että meillä oli siskon ylioppilasjuhlat, josa sain syödä itseni herkkuja täyteen.
Naapuri oli sitten kyytimässä minua ja mummia kirkkoon. Rippikahvit sentään juotiin huoltamolla ja pullan sain valita itse, mutta syömään emme jääneet, koska kuulemma kotona sai parempaa ruokaa halvemmalla.
Äidin vanhemmat sentään muistivat kotilla ja sadalla viidelläkymmenellä markalla. Sisko saikin sitten pikkasen enemmän.
Olijn säästökohde. Sisko sai uutta ja minä hänen vanhat vatteet ja muutkin tavarat.
kun pääsin ammattikouluun, sainkin sitten lähteä kotoa heti kun täytin 18-vuotta. Paljoa ei ole yhteyksiä pidetty puolin eikä toisin.
Kommentit (30)
Vanhempasi kohtelivat sinua väärin, mutta Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon. Hänellä olisi aina aikaa ja tilaa sinulle, jos tahtoisit ottaa Jeesuksen vastaan sydämeesi.
Saisit syntisi anteeksi ja voisit antaa vanhemmillesi anteeksi. Heillä on kova ja kylmä sydän.
monesti on noin, enemmän tai vähemmän. mutta tuohan myös vapauttaa vastuusta ja velvollisuuksista. eipä tarvitse vaivaa nähdä heidän eteen myöskään. kannattaa satsata itseensä ja omaan elämäänsä aikaa ja resursseja.
Voi, surettaa paljon sun puolesta. Aivan käsittämätöntä toimintaa. Sinä ansaitsisit niin paljon parempaa. <3
Vieläkin pohdit tällaista vaikka markka muuttui euroksi jo 20 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Sydäntäsärkevää.
😢🥺En ikinä kohtele joskus tulevia lapsiani näin miten minua on kohdeltu.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin pohdit tällaista vaikka markka muuttui euroksi jo 20 vuotta sitten.
Lapsuuden kokemukset kulkevat mukana koko elämän. Tässä olisi useille vanhemmille mietittävää.
Olen kyllä todella pahoillani tämän luettuani. 💔 kaikkea hyvää sinulle. Olisit ansainnut paremmat ja tasapuolisesti rakastavat vanhemmat. Tuommoinen todella jättää jäljet.
Mieheni siskolle annettiin auto, mutta miehelleni ei. Kuulemma mieheni ei tarvinnut kun oli säästänyt palkastaan ja ostanut auton itse. Pakkohan hänen olivostaa itse, kun ei muuten päässyt liikkumaan! Sisko sen sijaan sai sen auton, kun oli käyttänyt rahansa huvituksiin.
Voi olla että vanhempasi ovat olleet k-päitä tai sitten heillä on jostain syystä tullut joku paha trauma "vahinkolapsesta" - oli niin tai näin niin heidän käytös on kuitenkin totaalisen väärin eikä millään lailla sinun syytäsi! Puhuin traumasta vain sen takia että oma mummoni sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen nuorimpansa kohdalla, josta syystä hän ei kyennyt olemaan lapselle äitinä :( Onneksi sentään ukki kykeni antamaan huomiota tuolle nuorimmaisellekin. Eli en tiedä lohduttaako yhtään, mutta joskus pahat teot syntyvät mielen sairauksien takia eikä pelkästä ilkeydestä. En toki tiedä onko tässä kyse kummasta.
Suosittelisin sinulle irtiottoa vanhemmistasi ja terapiaa käsittelemään noita vaikeita muistoja. Kaikkea hyvää sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin pohdit tällaista vaikka markka muuttui euroksi jo 20 vuotta sitten.
Lapsuuden kokemukset kulkevat mukana koko elämän. Tässä olisi useille vanhemmille mietittävää.
No jos vielä 20 vuoden kuluttuakin kevät ja kesä menee vanhojen muisteluun, kannattaa mennä terapiaan, niin ehkä joskus on tasapainossa.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni siskolle annettiin auto, mutta miehelleni ei. Kuulemma mieheni ei tarvinnut kun oli säästänyt palkastaan ja ostanut auton itse. Pakkohan hänen olivostaa itse, kun ei muuten päässyt liikkumaan! Sisko sen sijaan sai sen auton, kun oli käyttänyt rahansa huvituksiin.
Tää se vasta paha on, miniä alkaa antaa kasvatusneuvoja appivanhemmille.
Tiedän, ettei se lohduta, että kohtalotovereita löytyy.
Aina on ns. hyvä syy, miksi yhden (ja aina saman) lapsen tarpeet, muistamiset ja muut voidaan unohtaa. Jos näistä muistuttaa, niin on vain kateellinen, katkera ja pikkumainen.
Muistan, kun kerran ollessani kahdeksan äitini totesi minun olevan lapsellinen, kun pahoitan mieleni eriarvoisesta kohtelusta. Eikö sekin ole ihan luonnollista, että lapsi on lapsellinen? Meillä syyllistä ei koskaan tarvinnut erikseen etsiä. Oli syntipukki kaikkeen valmiina.
Posteljoonin penikat on erikseen.
Vierailija kirjoitti:
monesti on noin, enemmän tai vähemmän. mutta tuohan myös vapauttaa vastuusta ja velvollisuuksista. eipä tarvitse vaivaa nähdä heidän eteen myöskään. kannattaa satsata itseensä ja omaan elämäänsä aikaa ja resursseja.
Taitaa yleensä kääntyä niin, että vanhempien ikääntyessä ja avuntarpeen lisääntyessä muistuu tämä näkymätön lapsi mieleen. Sehän joutaa auttamaan ja passaamaan, kultalapsella on oma hohdokas ja tärkeä elämänvaihe meneillään kaikkine kiireineen.
Vierailija kirjoitti:
Posteljoonin penikat on erikseen.
Lapsen vikahan se on, ettei äidillään pysyneet kylillä pikkarit jalassa.
Siskolle lahjoitettiin tontti. Minulle lähetettiin postissa ruisleipää. Ihan tasan meni.
joo meillä kaikki muut siskot saa haukkua ja heidän elämää hämmästellä, sanoa lihavaksi ja parjata mutta yhdestä siskosta ei saa koskaan sanoa mitään poikkupuolista sanaa. Hänellä ja hänen lapsillaan on aina kaikki niin hyvin ja hienosti ja hieno mies ja hieno talo ja auto ym. ym. ym. Hänet otettiin muuten lapsuudessakin ulkomaanmatkoille mukaan, sai uusia vaatteita jne. muut lapset eivät kertaakaan päässeet ulkomaille ja ajettiin pois kotoa mahdollisimman aikaisin, ettei tarvitsisi sietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
monesti on noin, enemmän tai vähemmän. mutta tuohan myös vapauttaa vastuusta ja velvollisuuksista. eipä tarvitse vaivaa nähdä heidän eteen myöskään. kannattaa satsata itseensä ja omaan elämäänsä aikaa ja resursseja.
Taitaa yleensä kääntyä niin, että vanhempien ikääntyessä ja avuntarpeen lisääntyessä muistuu tämä näkymätön lapsi mieleen. Sehän joutaa auttamaan ja passaamaan, kultalapsella on oma hohdokas ja tärkeä elämänvaihe meneillään kaikkine kiireineen.
Mulla oli samanlainen lapsuus. En ollut minkään arvoinen.
Arvasin jo etukäteen, että minähän se sitten joudan vanhempiani vetämään perässäni, kun ensin kasvatin leskenä omat lapseni.
Siksi - vaikka liike oli raju - katkaisin välit vanhempiini vuosia sitten.
Kullanmurut saavat nyt hoitaa vanhemmat minun sijastani. Valitettavasti. Mulle se työ olisi langennut muuten aivan varmasti enkä koe lämpimiä tunteita kohteluni vuoksi. Keskityn omiin juttuihini ja omiin aikuisiin lapsiini nyt. Koulutin heidät ja autoin elämän alkuun, vaikka oli vaikeaakin. Kirkkaana päämääränä oli se, että kohtelen kaikkia lapsiani tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Siskolle lahjoitettiin tontti. Minulle lähetettiin postissa ruisleipää. Ihan tasan meni.
Kiittämätön ja katkera olet. Sait kuitenkin sen ruisleivän. Postin toiminnan tietäen murjottuna ja koppuraisena. Jos ei hammas katkennut, niin hyvinhän siinä kävi.
Sydäntäsärkevää.