Sisarusten räikeä asettaminen eriarvoiseen asemaan
Olen tästä samasta aiheesta kirjoittanut tänne ennenkin, mutta ajattelin sen tehdä taas, kun muistot tulvii mieleeni ylioppilas -ja rippijuhlien aikana. Mutamaa vuotta vanhempi siskoni oli vanhempieni, isovanhempien ja muidenkin silmäterä. Minua ei niinkään kai enää oltu suunniteltu, joten olin ikäänkuin vahinkolapsi.
Sisarelleni järjestettin aina synttärijuhlat sukulaisille ja kavereille ja katselin kateellisena vierestä, kun sisko sai hienoja lahjoja. Minä olin syntynyt jouluna, niin ei voinut joulun takia pitää syntymäpäiviä joulukiireisiin vedoten ja siihen, että joulu on Jesuksen, ei minun syntymäjuhlani. Eikä joulun jälkeenkään voinut juhlia, koska tuli uusivuosi, lomat, reissut sun muut kiireet ja asia oli siinä. Ihan jopa kuulin, kun äiti ja mummi kertoivat eräälle sukulaiselle, että pääsee helpommalla näin, kun minulle ei tarvitse synttäreitä järjestää hyvällä syyllä.
Siskolla oli myös hienot rippijuhlat ja vielä hienommat ylioppilasjuhlat ja YO-lahjaksi vanhemmat ostivat siskolle, hänen poikaystävälleen ja heille itselleen matkat New Yorkiin. Ja en tiedä miksi näin kävi, mutta se sattui, varmasti kuitenkin tahattomasti konfirmaatiopäiväni kanssa samaan aikaan. He lähtivät matkan edellisenä iltana, kun minä pääsin ripille sunnuntaina aamusta. isän äiti oli sitten huolehtimassa minusta matkan ajan, kun olin alaikäinen, mutta juhliahan ei minulle järjestetty sen matkan vuoksi, koska vanhempien piti vielä mennä matkan jälkeen töihin, jossa oli kiire ennen varsinaista lomakautta ja sitten pidemmän loman ajaksi he lähtivät saaristoon ja ties minne. Minä en kesätöiden takian päässyt ja rippujuhliahan ei sitten voinut myöhemminkään pitää, kun ne pidetään kuulemma aina konfirmaatiopäivänä ja kaikki kuitattiin ikävällä yhteensattumalla, joka tuli ymmärtää, mutta olemalla iloinen, että meillä oli siskon ylioppilasjuhlat, josa sain syödä itseni herkkuja täyteen.
Naapuri oli sitten kyytimässä minua ja mummia kirkkoon. Rippikahvit sentään juotiin huoltamolla ja pullan sain valita itse, mutta syömään emme jääneet, koska kuulemma kotona sai parempaa ruokaa halvemmalla.
Äidin vanhemmat sentään muistivat kotilla ja sadalla viidelläkymmenellä markalla. Sisko saikin sitten pikkasen enemmän.
Olijn säästökohde. Sisko sai uutta ja minä hänen vanhat vatteet ja muutkin tavarat.
kun pääsin ammattikouluun, sainkin sitten lähteä kotoa heti kun täytin 18-vuotta. Paljoa ei ole yhteyksiä pidetty puolin eikä toisin.
Kommentit (30)
Sinuna tekisin geenitestin
Kenen lapsi olet?
Jos oikeasti olet postinkantajan kakara ja salaisuutta on tiukasti varjeltu
Vaikea asia. Minulla on kaksi lasta, toinen opiskellut kaksi tutkintoa, nuoresta asti tullut toimeen omillaan, tehnyt ahkerasti töitä 16 vuotiaasta, nykyisin hyvässä asemassa. Huolehtii minusta ja soittaa monta kertaa viikossa ja on auttavainen ja ystävällinen. Toinen lapsista ei ole töissä, soittaa minulle muutaman kerran vuodessa vain pyytääkseen rahaa ja lähettää moittivia viestejä, kuinka surkea tyyppi hänen mielestään olen. Ei koskaan kysy mitä minulle kuuluu, ainoa syy yhteydenpitoon on rahan ruinaaminen. Olen auttanut häntä taloudellisesti enemmän kuin toista lasta, mutta mittani alkaa olla täysi.
Mitä luulette, miten tasa-arvoisesti tekee mieli kohdella näitä lapsiani esim. tulevassa perinnönjaossa.
Siskohan on sitten varmasti myös se joka huolehtii vanhemmista heidän vanhoilla päivillään. Minulle olisi selvää, että tuollaisen kohtelun jälkeen en tuntisi mitään velvoitetta huolehtia vanhemmista. Halvimpaan hoitokotiin vaan jos jäisi minun kontolle.
Kun vanhempasi ovat vanhuksia, laita heidät kokemaan juurikin se, mitä itse jouduit kokemaan heidän osaltaan.
Olen yrittänyt olla lapsilleni tasapuolinen, nyt kuitenkin olen tilanteessa, jossa molemmilla on lapsia ja taloudellinen tilanne ihan erilainen. Toisen perhe ei tarvitse minun ropojani muuhun kuin sijoituksen jatkoksi, toisilla se menisi ruokaan.
Tiedän monia tällaisia isoäitejä, jotka pohtivat samaa, lapsiaan haluaisi auttaa ja olla tasapuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt olla lapsilleni tasapuolinen, nyt kuitenkin olen tilanteessa, jossa molemmilla on lapsia ja taloudellinen tilanne ihan erilainen. Toisen perhe ei tarvitse minun ropojani muuhun kuin sijoituksen jatkoksi, toisilla se menisi ruokaan.
Tiedän monia tällaisia isoäitejä, jotka pohtivat samaa, lapsiaan haluaisi auttaa ja olla tasapuolinen.
Minulle ei kyllä olisi rikkaampana sisaruksena ongelma, että vanhempani auttaisivat sisaruksiani rahallisesti. Enneminkin minusta tuntuisi epäreilulta jos vaikka viettäisivät huomattavasti enemmän aikaa sisarusten lasten kanssa kuin minun kanssa. En siis välttämättä mittaa tasapuolisuutta siinä, että kaikki on saaneet saman verran rahaa vaan enneminkin että kaikki saavat saman verran aikaa.
Pidä huoli siitä, että perinnöstä saat varmasti puolet. Ja hoitoautomaatiksi et ala, hankit työpaikan tarpeeksi kaukaa, ettet hoitamaan pääse.
Luuseri. Buahahahahah