Lue keskustelun säännöt.
Luin vaarini päiväkirjaa, hän kasvatti variksia!
19.06.2022 |
Vaarini siis asui melko metsäisesti, talon tontti rajoittuu laajaan metsään keskisuomesta, nyt tämä on mökkimme.
Vaarilta on 17 paksua kansiota täynnä päiväkirjaa, kirjoitti kaikesta.
Vaarini jäi sinkuksi nuorena mutta oli näkyvä jäsen suvussamme.
Kesäisin hänellä oli aina kesy varis, kun joka kesä tuli ainakin yksi uusi poikanen niin koko Järviseudun varikset tunsivat vaarini. Kävivät istumassa hänen puhelinlangallaan mustina rivistöinä ja koikkelehtivat pelottaa pihalla.
Vaari syötti niille sankoittain verkoilla saamaansa kalaa.
Päiväkirjassa vaari kertoo miten aina metsässä käveli variksenpoikasaikana ämpärillinen kalanperkeitä mukanaan. Useimmat seudun varikset olivat jo vaarin tuttuja joten poikasia melkein luovutettiin vaarille.
Varishan siis hyppää pesästään lentokyvyttömänä ja hyppii sitten maassa. Jos tuona maassahyppimisaikana jatkuvasti tarjoaa poikaselle ruokaa niin se alkaa seurata isäntäänsä ja kesyyntyy täysin. Lentelee pihalla ja ympärillä, jossain vaiheessa lähtee pesimään mutta yleensä palaavat ihmisen luokse melko usein vielä vuosien päästä.
Siis kalanperkeillä käytti joten ei haitallista elukoillekaan, pihalintuina heitä oli.
Lapsena muistan miten hulluina nuo varikset oli pullonkorkkeihin ja kaikkeen värikkääseen. Hiusnauhoja aina tahallaan laitoin ja varikset veivät ne, myös värikkäitä kumppaneita tulivat kummastelemaan.
Useimmilla vaarin laumasta oli nimet ja päiväkirjassa on linnuista monia mainintoja.
Melkein tekisi mieli olla koko kesä mökillä ja kesyttää pihavaris
Kommentit (16)
Oisko vastaavaa tarinaa korpeista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana tarina!
Meillä (siis minulla sisaruksineni) oli joskus lapsena pihavaris, se oli hauskaa aikaa.
Mun isä kanssa kesytti lapsena variksia ja harakoita. Pappa muisteli kuinka sota-aikana karhunpennutkin saattoivat kesyyntyä ravinnon perässä, jos olivat jääneet orvoiksi.
Kuvasit elämäntapaa joka on hyvin arvostettavaa ja tavoiteltavaa tällaisen some ja temptation island -sonnan aikakaudella.
Se ikävä puoli tuossa on, että muita lintuja ei sitten seudulla juuri olekaan kun varikset ryöstävät muiden lintujen pesistä munat ja poikaset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varikset ovat ihania ja älykkäitä. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Mun isä kanssa kesytti lapsena variksia ja harakoita. Pappa muisteli kuinka sota-aikana karhunpennutkin saattoivat kesyyntyä ravinnon perässä, jos olivat jääneet orvoiksi.
Ja minä ja mun sisko syötettiin kädestä kakkua siilille. Siili puurapun alta söi, kun ojensi kakkupalaa siilille.
Kerran kun oltiin laitettu tassille kakkua, niin paikalle tuli kaksi siiliä, jotka tappelivat keskenään. Kun laitoin harjanvarren harjasosan niiden väliin, ne hyökkäilivät harjaa vasten hetken aikaa, kunnes toinen siileistä kyllästyi ja taapersi takaisin metsään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko vastaavaa tarinaa korpeista?
Isäni aloitti nuorukaisena 1940-luvulla korppien määrätietoisen jalostamisen, tavoitteena oli mahdollisimman isokokoisten yksilöiden kasvattaminen. Hän keräsi pesistä munia ja haudotti ne itse rakentamassaan hautomakoneessa. Poikasia ruokittiin laadukkaalla ruualla ja punnittiin päivittäin. Ne yksilöt jotka kasvoivat nopeimmin pääsivät aina jatkamaan sukua, ja muut vapautettiin luontoon. Vuosien kuluessa korppien koko alkoikin kasvaa. Kun ne olivat 9-kiloisia menettivät ne lentokykynsä ja siivet ja pyrstö alkoivat surkastua ja jalat vantteroitua. Isäni kuoltua jatkoin itse projektia. Nykyään suurimmat korpit ovat sukukypsinä 52 kiloisia. Niiden höyhenpeite on muuttunut hienoksi lateksimaisen kiiltäväksi untuvaksi ja on väriltään pikimusta. Korpit seisovat ihmismäisesti pystyasennossa ja niiden jalkojen lihaksikas yläosa vastaa jo ihmisjalkojen paksuutta. Siipiä ei enää ole vaan niiden sijalla on etäisesti ihmisen käsiä muistuttavat lyhyet ja vahvat koukkumaiset tyngät. Pyrstö on kokonaan poistunut ja kloaakki on vaeltanut siihen kohtaan missä ennen pyrstö sijaitsi. Nokka on lyhentynyt ja muistuttaa ihmisen kyömynenää.
Korpeilla on alusta asti ollut kasvatussuojassaan viihdykkeenä radio päällä josta ne ovat kuulleet puhetta. Myöhemmin radion tilalle on vaihdettu televisio ja sittemmin nettiyhteydellä varustettu tietokone isoine näyttöineen. Nykyään korpit hallitsevat parisataa ihmisen sanaa ja osaavat käyttää niitä oikeissa konteksteissa. Ääni on metallinen ja matala.
Luonteeltaan koiraspuoliset korpit ovat erittäin agressiivisia. Ne yrittävät paritella aina kun ihminen astuu häkkiin ja ilman pitkävartista harjaa tai vastaavaa niitä on hankala pitää kurissa. Naaraat ovat suorastaan lempeitä, mutta niilläkin sukuvietti on jatkuvasti päällä. Ihmisen saapuessa paikalle ne kääntävät usein peräpäänsä tarjolle niin että kloaakki paljastuu, ja supistelevat sen ympärillä olevia lihaksia jolloin kloaakki sykkii ja vilkkuu. Naaraat pitävät siitä kun kloaakkia sormeilee ja usein alkavat toistella netin pornovideoista oppimiaan sanontoja. Jos lattialle käy selinmakuulle naaras asettuu heti päälle ja osaa asettaa kloaakkinsa anatomisesti juuri oikealle kohdalle ihmisen sukuelimen kohdalle, aloittaen sitten rytmisen edestakaisen liikkeen. Kloaakin imuvoima on erittäin vahva, ollen ajoittain jopa 9 kilopascalia/neliösentillä. Ihmisen on vaikea vastustaa moisia voimia. Projekti jatkuu...
Tämä vaikuttaa aidon mutantoituneen peräkammarinkorpin kirjoittamalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko vastaavaa tarinaa korpeista?
Isäni aloitti nuorukaisena 1940-luvulla korppien määrätietoisen jalostamisen, tavoitteena oli mahdollisimman isokokoisten yksilöiden kasvattaminen. Hän keräsi pesistä munia ja haudotti ne itse rakentamassaan hautomakoneessa. Poikasia ruokittiin laadukkaalla ruualla ja punnittiin päivittäin. Ne yksilöt jotka kasvoivat nopeimmin pääsivät aina jatkamaan sukua, ja muut vapautettiin luontoon. Vuosien kuluessa korppien koko alkoikin kasvaa. Kun ne olivat 9-kiloisia menettivät ne lentokykynsä ja siivet ja pyrstö alkoivat surkastua ja jalat vantteroitua. Isäni kuoltua jatkoin itse projektia. Nykyään suurimmat korpit ovat sukukypsinä 52 kiloisia. Niiden höyhenpeite on muuttunut hienoksi lateksimaisen kiiltäväksi untuvaksi ja on väriltään pikimusta. Korpit seisovat ihmismäisesti pystyasennossa ja niiden jalkojen lihaksikas yläosa vastaa jo ihmisjalkojen paksuutta. Siipiä ei enää ole vaan niiden sijalla on etäisesti ihmisen käsiä muistuttavat lyhyet ja vahvat koukkumaiset tyngät. Pyrstö on kokonaan poistunut ja kloaakki on vaeltanut siihen kohtaan missä ennen pyrstö sijaitsi. Nokka on lyhentynyt ja muistuttaa ihmisen kyömynenää.
Korpeilla on alusta asti ollut kasvatussuojassaan viihdykkeenä radio päällä josta ne ovat kuulleet puhetta. Myöhemmin radion tilalle on vaihdettu televisio ja sittemmin nettiyhteydellä varustettu tietokone isoine näyttöineen. Nykyään korpit hallitsevat parisataa ihmisen sanaa ja osaavat käyttää niitä oikeissa konteksteissa. Ääni on metallinen ja matala.
Luonteeltaan koiraspuoliset korpit ovat erittäin agressiivisia. Ne yrittävät paritella aina kun ihminen astuu häkkiin ja ilman pitkävartista harjaa tai vastaavaa niitä on hankala pitää kurissa. Naaraat ovat suorastaan lempeitä, mutta niilläkin sukuvietti on jatkuvasti päällä. Ihmisen saapuessa paikalle ne kääntävät usein peräpäänsä tarjolle niin että kloaakki paljastuu, ja supistelevat sen ympärillä olevia lihaksia jolloin kloaakki sykkii ja vilkkuu. Naaraat pitävät siitä kun kloaakkia sormeilee ja usein alkavat toistella netin pornovideoista oppimiaan sanontoja. Jos lattialle käy selinmakuulle naaras asettuu heti päälle ja osaa asettaa kloaakkinsa anatomisesti juuri oikealle kohdalle ihmisen sukuelimen kohdalle, aloittaen sitten rytmisen edestakaisen liikkeen. Kloaakin imuvoima on erittäin vahva, ollen ajoittain jopa 9 kilopascalia/neliösentillä. Ihmisen on vaikea vastustaa moisia voimia. Projekti jatkuu...
Tämä vaikuttaa aidon mutantoituneen peräkammarinkorpin kirjoittamalta
Kombinaatio kielellistä ja kirjallista kompetenssia yhdistettynä kuvottavuuteen ja luonnottomuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko vastaavaa tarinaa korpeista?
Isäni aloitti nuorukaisena 1940-luvulla korppien määrätietoisen jalostamisen, tavoitteena oli mahdollisimman isokokoisten yksilöiden kasvattaminen. Hän keräsi pesistä munia ja haudotti ne itse rakentamassaan hautomakoneessa. Poikasia ruokittiin laadukkaalla ruualla ja punnittiin päivittäin. Ne yksilöt jotka kasvoivat nopeimmin pääsivät aina jatkamaan sukua, ja muut vapautettiin luontoon. Vuosien kuluessa korppien koko alkoikin kasvaa. Kun ne olivat 9-kiloisia menettivät ne lentokykynsä ja siivet ja pyrstö alkoivat surkastua ja jalat vantteroitua. Isäni kuoltua jatkoin itse projektia. Nykyään suurimmat korpit ovat sukukypsinä 52 kiloisia. Niiden höyhenpeite on muuttunut hienoksi lateksimaisen kiiltäväksi untuvaksi ja on väriltään pikimusta. Korpit seisovat ihmismäisesti pystyasennossa ja niiden jalkojen lihaksikas yläosa vastaa jo ihmisjalkojen paksuutta. Siipiä ei enää ole vaan niiden sijalla on etäisesti ihmisen käsiä muistuttavat lyhyet ja vahvat koukkumaiset tyngät. Pyrstö on kokonaan poistunut ja kloaakki on vaeltanut siihen kohtaan missä ennen pyrstö sijaitsi. Nokka on lyhentynyt ja muistuttaa ihmisen kyömynenää.
Korpeilla on alusta asti ollut kasvatussuojassaan viihdykkeenä radio päällä josta ne ovat kuulleet puhetta. Myöhemmin radion tilalle on vaihdettu televisio ja sittemmin nettiyhteydellä varustettu tietokone isoine näyttöineen. Nykyään korpit hallitsevat parisataa ihmisen sanaa ja osaavat käyttää niitä oikeissa konteksteissa. Ääni on metallinen ja matala.
Luonteeltaan koiraspuoliset korpit ovat erittäin agressiivisia. Ne yrittävät paritella aina kun ihminen astuu häkkiin ja ilman pitkävartista harjaa tai vastaavaa niitä on hankala pitää kurissa. Naaraat ovat suorastaan lempeitä, mutta niilläkin sukuvietti on jatkuvasti päällä. Ihmisen saapuessa paikalle ne kääntävät usein peräpäänsä tarjolle niin että kloaakki paljastuu, ja supistelevat sen ympärillä olevia lihaksia jolloin kloaakki sykkii ja vilkkuu. Naaraat pitävät siitä kun kloaakkia sormeilee ja usein alkavat toistella netin pornovideoista oppimiaan sanontoja. Jos lattialle käy selinmakuulle naaras asettuu heti päälle ja osaa asettaa kloaakkinsa anatomisesti juuri oikealle kohdalle ihmisen sukuelimen kohdalle, aloittaen sitten rytmisen edestakaisen liikkeen. Kloaakin imuvoima on erittäin vahva, ollen ajoittain jopa 9 kilopascalia/neliösentillä. Ihmisen on vaikea vastustaa moisia voimia. Projekti jatkuu...
Täa ei kylla nut ollut hauska Marina ollenkaan😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varikset, korpit ja harakat ovat kaikki kiehtovia lintuja. 🖤
Omalla isälläni oli pikkupoikana harakka "lemmikkinä".
Hoivasi loukkaantunutta lintua takaisin lentokuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko vastaavaa tarinaa korpeista?
Isäni aloitti nuorukaisena 1940-luvulla korppien määrätietoisen jalostamisen, tavoitteena oli mahdollisimman isokokoisten yksilöiden kasvattaminen. Hän keräsi pesistä munia ja haudotti ne itse rakentamassaan hautomakoneessa. Poikasia ruokittiin laadukkaalla ruualla ja punnittiin päivittäin. Ne yksilöt jotka kasvoivat nopeimmin pääsivät aina jatkamaan sukua, ja muut vapautettiin luontoon. Vuosien kuluessa korppien koko alkoikin kasvaa. Kun ne olivat 9-kiloisia menettivät ne lentokykynsä ja siivet ja pyrstö alkoivat surkastua ja jalat vantteroitua. Isäni kuoltua jatkoin itse projektia. Nykyään suurimmat korpit ovat sukukypsinä 52 kiloisia. Niiden höyhenpeite on muuttunut hienoksi lateksimaisen kiiltäväksi untuvaksi ja on väriltään pikimusta. Korpit seisovat ihmismäisesti pystyasennossa ja niiden jalkojen lihaksikas yläosa vastaa jo ihmisjalkojen paksuutta. Siipiä ei enää ole vaan niiden sijalla on etäisesti ihmisen käsiä muistuttavat lyhyet ja vahvat koukkumaiset tyngät. Pyrstö on kokonaan poistunut ja kloaakki on vaeltanut siihen kohtaan missä ennen pyrstö sijaitsi. Nokka on lyhentynyt ja muistuttaa ihmisen kyömynenää.
Korpeilla on alusta asti ollut kasvatussuojassaan viihdykkeenä radio päällä josta ne ovat kuulleet puhetta. Myöhemmin radion tilalle on vaihdettu televisio ja sittemmin nettiyhteydellä varustettu tietokone isoine näyttöineen. Nykyään korpit hallitsevat parisataa ihmisen sanaa ja osaavat käyttää niitä oikeissa konteksteissa. Ääni on metallinen ja matala.
Luonteeltaan koiraspuoliset korpit ovat erittäin agressiivisia. Ne yrittävät paritella aina kun ihminen astuu häkkiin ja ilman pitkävartista harjaa tai vastaavaa niitä on hankala pitää kurissa. Naaraat ovat suorastaan lempeitä, mutta niilläkin sukuvietti on jatkuvasti päällä. Ihmisen saapuessa paikalle ne kääntävät usein peräpäänsä tarjolle niin että kloaakki paljastuu, ja supistelevat sen ympärillä olevia lihaksia jolloin kloaakki sykkii ja vilkkuu. Naaraat pitävät siitä kun kloaakkia sormeilee ja usein alkavat toistella netin pornovideoista oppimiaan sanontoja. Jos lattialle käy selinmakuulle naaras asettuu heti päälle ja osaa asettaa kloaakkinsa anatomisesti juuri oikealle kohdalle ihmisen sukuelimen kohdalle, aloittaen sitten rytmisen edestakaisen liikkeen. Kloaakin imuvoima on erittäin vahva, ollen ajoittain jopa 9 kilopascalia/neliösentillä. Ihmisen on vaikea vastustaa moisia voimia. Projekti jatkuu...
En tiedä mitä kommentoisin 😆. Hämmentävää.
Kiva tarina.