Onko imetys hyvän äidin mitta?
Pauliina Seppälä kertoo perjantaina 5.2. ilmestyvässä Vauvassa, miten epäonnistunut imetys jätti syyllisyyden.
Miltä tuntuu, jos imetys ei sujukaan?
Kommentit (99)
Omalla kohdallani imetys ONNISTUI, vaikka en imettänyt suositusten mukaisesti.
Minäkään en tahdo sanoa imetystäni epäonnistuneeksi, vaikka täysimetin vain sen vajat 3kk ja osaimetin sinne 3,5kk ikään. En tahdo kokea tätä epäonnistumisena, vaan onnistuin tällä tavalla.
(Toisaalta toivon saavani joskus toisen lapsen ja ehkä saavani imettää häntä kauemmin, mutta jos onnistun imettämään vähemmän aikaa ei sekään haittaa)
TOSIAANKAAN! eiköhän ne ole perustarpeiden tyydyttäminen, hellyys, hoiva, rakkaus...
Minusta on aivan idioottimaista ruveta mittaamaan äitiyttä jollain imetyksellä tai sen puutteella, kuka pystyy viiden vuoden tai kymmenen vuoden päästä arvioimaan, onko jotain lasta imetetty vauvana vai ei...
Huomaa miten hyvin asiat nykyihmisillä ovat, kun tuollaisesta asiasta tehdään jotain syyllisyyskyselyitä... Kai se on kuitenkin lähinnä tarkoitus saada sille vauvalle ravintoa jotta se pysyisi hengissä ja kasvaisi terveeksi lapseksi ja aikuiseksi ja pärjäisi elämässään hyvin. Sillä, onko saanut maitoa tissistä tai pullosta, ei oikeasti ole asiaan mitään merkitystä.
rintamaitoa 9 kk ajan. Vuokrasin sähköpumpun.
Itselläni tuli maitoa aivan aluksi, muttei sitäkään riittävästi. Eli jouduin laitokselta asti antamaan lisämaitoa. Itselläni se otti todella koville, tuntui että olen huono äiti kun minulta ei tule maitoa tarpeeksi ja lopen se loppui kokonaan. Olin asennoitunut niin, että imetän pitkään ja kun sitten maidon tulo ei ollutkaan riittävää ja loppui melko pian kokonaan niin kyllä se vaan oli todella kova pala itselleni. Onneksi minulla oli ystäviä joille oli käynyt samoin ja sain lohtua heiltä. Kiitos heille! Hyvin on lapsi kasvanut ja kehittynyt korvikkeillakin enkä silti koe enää olevani huono äiti vaikkei minulta jostain syystä sitä maitoa tullutkaan. Ihanaahan se olisi ollut jos olisi pystynyt imettämään pitkään.
"jouduin jo laitoksella antamaan lisämaitoa" ja sitten se imetys siinä menikin...
Harvalla taitaa tulla heti vauva synnyttyä maitoa. Itsellä kaikissa kolmessa maito noussut vasta 3-5 päivän päästä.
Joko ei anna tai sitten antaa. Ei se ole mitään joutumista. Kyllä vastasyntynyt pärjää niillä vähäisilläkin maidoilla aluksi.
Mutta, mutta...itsekin olen antanut kaikille kolmelle lisämaitoa laitoksella, että olen saanut nukkua vähän. Kovasti ne sitä siellä tyrkyttää. Pullot olen jättänyt sitten laitokselle, kun olen kotiin lähtenyt.
pelkän imetyksen pohjalta voi sanoa äitiydestä juuri mitään. Mutta itse pidän imetystä todella tärkeänä myöskin sille äitiyden syntymiselle. Toki se ei aina onnistu, mutta harvemmin se ihan oikeasti epäonnistuisi, jos saataisiin paremmin apua ja todella yritettäisiin.
Itse imetin rakasta lastani 1,5kk eli juuri sen ajan kun maitoa edes jonkin verran riitti. Lopuksi oltiin niin väsyneitä ja lapsi nälkäinen, että alettiin antaan lisämaitoa. 1,5kk kohdalla sitten maidontulo ihan yhtäkkiä vain loppui.
Sain kuulla lähes jokaiselta vastaantulijalta kuinka huono äiti olen kun en imetä. Se sattui!
Nykyään osaan sanoa muille uusille äideille, että ei imetys maailmaa kaada, jos ei toimi niin on muitakin vaihtoehtoja. :)
käsittämätöntä keskustelua. Eiköhän hyvä lapsuus ja terve kasvu johdu ihan muusta kuin imetyksestä. Syitä imettämättä jättämiseen tai sen keskeyttämiseen ei tarvitse kenenkään perustella, asia on hyvin henkilökohtainen, eivätkä syyt useinkaan ole yksiselitteisiä. Omalla äidilläni maito loppui yhden sisareni kohdalla, kun äidin oma äiti kuoli, jolloin suru tyrehdytti maidontulon. Ja tasapainoinen ja terve ihminen on tästä sisarestani tullut samalla tavalla kuin kenestä tahansa muustakin. Hassua, että äidit ovat näin valmiita tuomitsemaan toisensa tällaisen seikan perusteella.
Olen itse terveydenhoitaja ja imetin esikoista puoli vuotta. Imetys oli yhtä takkuilua, mutta koin olevani huono äiti ellen pysty 6 kk imettämään. Olinhan lukenut tutkimuksia joiden mukaan siihen asti se on merkityksellisintä. Itse olen käynyt kursseja imetysohjantaan. Kaikesta huolimatta se kuusi kuukautta oli yhtä taistelua monine itkuineen. Ensimmäiset pari kuukautta piti pärjätä rintakumilla, sillä vauva ei saanut otetta runsaista ja turvonneista rinnoista. Ja ongelmat tuntuivat seuraavan toisiaan. Oli suihkutissiä, rintaraivareita, rinnasta kieltäytymistä, tulehduksia ym. Lisäksi pojallamme oli kolme ensimmäistä kuukautta koliikki, joten hyvä jos unta sain 2 h päivässä.
Nyt odotan toista ja olen luvannut itselleni etten tällä kertaa ole itselleni noin ankara. Parempi olla terve ja läsnäoleva äiti. Antaa rakkautta ja läheisyyttä. Voihan toki olla että nyt kaikki on helpompaa.
Harmi, että niin ihana asia kuin äitiys voi olla niin kova taistelukenttä...
Eiköhän se onnellinen ja terve lapsi ole se pääasia. Imetti tai ei.
mutta en koskaan edes ajatellut, etten imettäisi lastani. Ei se ole oleellista, onko mielikuvani imetyksestä ällöttävä vai ei, vaan koska lapsi tarvitsee rintamaitoa, niin toki imetän. Ja kun lapsi sitten syntyi, imetys ei ollutkaan lainkaan ällöttävää, vaan mielestäni todella läheistä ja mukavaa. Sitä rakkauden määrää ei voi edes kuvata, minkä tuntee ruokkiessaan lastaan. Tai ainakin minä tunsin.
Taistelin sitkeästi myös rintaraivarikauden yli, mieheni kannustuksella, ja imetin 13 kk. Kun yöimetykset loppuivat lapsen ollessa n. 4 kk, vuodatin muutaman kyyneleenkin: minusta tuntui, ettei pikkuiseni enää kaivannut minua!
mitä turhaa jauhantaa! hankkikaa elämä, oikeesti... kyl sitä ennenki duunii tehtiin ja piiat juotti lehmänmaitoo kersoille
itselläni esikoislapseni imetys ei lähtenyt KAIKISTA YRITYKSISTÄ huolimatta sujumaan kunnolla, lopulta imettäminen meni siihen että niin äiti kuin vauvakin itkivät imettämishetkellä ( vauva nälkäänsä ja äiti huonoa äitiyttään kun ei osaa imettää). Imetin osittain lastani n. 2 kk, jonka jälkeen siirryttiin pulloruokintaan. Olen saanut kuulla monen moista juttua ja ihmettelyä siitä etten imetä lastani niin lähipiiristä kuin tuntemattomiltakin. Muun muassa minua on peloteltu että lapsestani tulee "korvatulehduskierteinen" sekä olen kuullut kommentteja siitä miten kalliiksi tulee korvikkeilla ruokkiminen. lapsellani oli muutama viikko sitten silmätulehdus, joka sekin johtui kuulema siitä että kun en ole häntä kunnolla imettänyt niin lapseni sairastaa sitten kaikki ns. lastentaudit.. Lapseni kasvaa ja kehittyy neuvolankin mukaan todella hyvin korvikkeella ja saa läheisyyttä ja rakkautta todella paljon. Äiti itsekin jaksaa ja voi paremmin, vaikka ko. kommentit saavat itseni tunntemaan huonoksi äidiksi...
Pitääkö kaikesta aina kilpailla? Hyvä juttu jos imetys onnistuu. Jos ei onnistu, niin onneksi on pullot.
Onko suvaitsemattomuus sitten hyvää äitiyttä?
äitejä tulisi tukea imetykseen ja antaa enemmän tietoa jo valmennuksessa. Toki lapset kasvoivat ennen pullamössöllä, mutta kyllä lapsikuolleisuuskin oli melkoinen...
Monet äidit luovuttavat liian aikaisin: Pisteet kaikille yrittäneille! Monet vauvan viestit tulkitaan väärin, esim. pienet lapset syövät rintaa illalla useasti, voivat illasta olla itkuisempia vrt. äiti voi tulkita nämä itkut näläksi, vaikka kyse olisi muusta. Toisaalta tosin vauvahan ei lisää huoli, ellei nälkää ole. Myös se takamaito, jota tulee rinnasta viimeisenä, on kaikista rasvaisinta, vaikka sitä ei paljoa tulisikaan. Lisäksi maidon nousemiseen menee tosiaan monilla yli 3vrk. Lisäksi äidin itsensä tulisi ottaa rennosti ja hyväksyä nykykulttuurissa se tosiasia, että alussa voidaan joutua imettelemään jopa 30-60min. kerrallaan ja se on ihan normaalia. Ymmärrän useamman lapsen äitinä itsekin, ettei se aina onnistu.
Sensijaan väsymys, kipeys, masennus, ongelmat synnytyksessä voivat vaikuttaa siihen, että MAITOA EI HERU, kaikilla naisilla on maitoa ja kaikkien naisten maito riittää. Tuo herumisrefleksi voi esim. edellä mainituista syistä estyä. Miten heruttelua voi tukea: toimiva parisuhde, hellyys, läheisyys lapsen kanssa, ihokontakti, äiti syö ja juo riittävästi, tätä imetystä varten on myös raskauden aikana kertynyt vararavinto, joka sitä varten on tarkoitettu. Sauna, lämpimät hauteet, ja ennen kaikkea: imettäminen tarvittavan usein. Lisäksi äidin tulisi uskoa itseensä, äitiyteensä.
Ymmärrän, ettei kaikissa elämäntilanteissa ole mahdollista antaa aikaa imetykselle niin paljon kuin sen onnistuminen voi osalta vaatia. Siis alkuperäiseen kysymykseen, kyllä voi olla hyvä äiti muutenkin, mutta olisi tärkeää että imetyksen terveydellinen näkökulma huomioitaisiin paremmin ja imetykseen äitejä tuettaisiin.
Et oikeasti voi olla tota mieltä. Siis huh huh. Imetys ei siis onnistu itsekkäiltä, kylmiltä ja etäisiltä äideiltä, joilla on vääränlainen asenne. Ja nämä ovat mielestäsi ainoat syyt?
Syyllistäähän nyt voi tietysti mistä vaan. Voisin vaikka sanoa, että olet epäonnistunut äitinä, sillä sinulla ei voi olla kolmelle lapselle riittävästi aikaa ja huomiota. Mietipä vähän ennenkuin alat laukomaan tuollaisia älyttömiä kommentteja!
Onnistunut imetys luo luontaisen vuorovaikutussuhteen lapsen ja äidin välille - sellaista läheisyyttä ei pullolapsi saa koskaan.
On äitejä jotka ovat kylmiä ja etäisiä ja uskon että heiltä ei imetys onnistu.
Lisäksi on äitejä jotka ovat itsekkäitä, eräs tuttuni ei vaan pitänyt imetyksestä ja lopetti imetyksen heti laitokselta kotiuduttuaan ja sama kaikkien lastensa kohdalla. "Nortti" maistui raskaus- ja imetysaikana.
Imetyksen onnistumiseen voi vaikuttaa omalla asenteella, äiti huolehtii ravinnostaan ja etenkin veden juonnistaan.
Yksi iso lasillinen vettä ennen imetystä ja toinen imetyksen jälkeen, tämän kun muistaa ruokailujen lisäksi ei maidosta tule pulaa.
Ostin kyllä varalta kaappiin Tuttelia raskauden loppuvaiheessa joka antoi "turvaa" jos maito olisi ehtynyt.
kolmen äiti
Jos imetys olisi äitiyden mitta, menisi Suomessa jo todella huonosti! Kyllä siihen hyvään äitiyteen vaikuttavat ihan muut asiat.
2 esimerkkiä.
Äiti joka imettää ja imettää todella kauan. --> lapset arkoja ja pelokkaita. Ihan muiden asioiden takia. Se äiti on kylmä taaperoita kohtaan. Rakastaa vain vauvoja. ---> huono äiti imetyksestä huolimatta.
Ja sitten äiti joka ei imettänyt kuin yhden kuukauden, alusta asti kuitenkin korvikekin mukana. ---> Lapsi iloinen, äiti iloinen ja menee hyvin! Normaali iloinen perhe!
Enkä ole itse kumpikaan noista esimerkeistä.
Imetys ei todellakaan ole äitiyden mitta. Muut asiat siihen vaikuttavat.
Mutta ei se vain onnistunut. 2kk täysimetin ja lapsen kasvukäyrä laski ja laski. 2,5kk alettiin osaimetys, mutta maito väheni ja väheni vaikka koitin väenvängällä pitää lisämaidon määrän tosi pienenä. Silti maito väheni, vaikken lisännyt pulloa! Lopulta imetys aiheutti niin suuren ahdistuksen ja stressin, että päätin lopettaa. Se oli tosi raskas päätös, mutta nyt kun lapsi on 4kk ja imetyksen lopettamisesta vajaa kuukausi on jo helpompi hyväksyä tilanne tällaisena.
Mutta joo, ei imetys ole hyvän äitiyden merkki, minusta ei edes vaikkei äiti imettäisi yhtään.