Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillakin on ihan perusolettama, että muut ihmiset on aina ilkeitä?
05.06.2022 |
Olen huomannut, että joillakin on sellainen sisäänrakennettu ajattelutapa, että muut on aina ilkeitä ja liikkeellä pahoin aikein. Siis ihan etsimällä etsivät tavallisesta juttelusta rivien välistä näiden salaisia vttuiluja tai kuvittelevat, että sen toisen teot on juuri häntä vastaan suunniteltu. Ja tämä oletus on ihan järjestelmällinen perusasenne ventovieraita kohtaan, vaikkei heitä edes tunne ja vieras käyttäytyy normaalisti.
Itse olen aina ajatellut, että muut ihmiset on lähtökohtaisesti ihan kivoja, jollei heidän törkeä käytöksensä sitten sitä muuksi muuta.
Mutta mistä tällainen epäilevä asenne juontaa juurensa? Onko se luonnekysymys?
Kommentit (104)
Katkeruus Asenteet. Ennakkoluulot . Oma napa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kohdannut paljon ilkeämielisyyttä, ei enää osaa muuta odottaa. Siksi varsinkin lasten kanssa pitää olla tarkkana, ettei aiheuteta tällaisia kokemuksia ihmisyydestä lapsille.
Se on vähän sama kun liikenteessä olettaa kaikkien ajattelevan järkevästi tai tyhmästi?
Kumpi oletus on lopulta itselle turvallisempi?
Niin...
Ei tarvitse kuin lukea palstaa niin voi todeta ilkeyden olevan huipussaan.
Esimerkiksi lapsuuden aikaiset kiusaamiskokemukset tai muu trauma voi laukaista vainoharhoja.
Ellei sitten jo lapsuuden kodissaan kasva tiettyyn ajattelutapaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusluottamuksen puute ihmisiä kohtaan.
Jos et sovi muottiin sut eristetään porukasta.
Luulet varmaan että sinut hyväksyttäisiin millaisena vain. Ei hyväksytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on omalle kohdalle käynyt niin, että on esim. lapsena ja työpaikoilla kiusattu. Ja sitten on myöhemminkin tullut liian monta kertaa huonoja ja ikäviä kokemuksia, eikä ole tullut elämässä sitä luottamusta muihin ihmisiin. Joidenkin töykeä, ilkeä, juoruileva käytös on omiaan lisäämään esim. triggereitä, eli takaumia, joissa muistot aiemmista kokemuksista tulevat ja nousevat pintaan.
Mitä enemmän niitä huonoja kokemuksia kertyy, niin tällöin koko ihmislajista ja kaikista ihmisistä tulee sellainen mielikuva, että jokainen vastaantuleva on ikävä, tai sellainen voi nimitellä, kiusata, puhua pahaa sinusta ja ehkä se saa ihmisen ajattelemaan, että kaikki ihmiset ovat ikäviä, joita kannattaa vältellä. Liian paljon ja monta huonoa kokemusta riittää antamaan sellaisen mielikuvan ihmisistä. Sinänsä eiköhän tuo ole täysin ymmärrettävää.
-Kapanteri.- kirjoitti:
Päättäjät ovat pahoja.
varsinkin vihreät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumoja ja turvattomuutta. Siitä ne tulee. Ei voi oikein luottaa, kun on jäänyt heitteille tai on kiusattu ja ohitettu ei ole saanut kokea välittämistä tai huoneistoa riittävästi.
Ja kyllähän perusluonnekin vaikuttaa. Useimmille kuitenkin tuo, ettei ole kokenut olevansa merkityksellinen aiheuttaa payykeeseen vaurioita.
Kokeminen.
Ihmiset kokee eri lailla, vaikka heille tapahtuisi samanlaisia.
Se negatiivisuus ei useinkaan ole valittu käytöstapa. Se usein on tiedostamaton.
jos on kaunis nainen tai rikas mies, niin ympärillä pyörivät perseennuolijat vaikuttavat mukavilta. tavallisia ihmisiä kohtaan ihmiset ovat kusipäitä. todellinen luonne paljastuu, kun toista ei tarvitse mielistellä saadakseen itse siltä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kuin lukea palstaa niin voi todeta ilkeyden olevan huipussaan.
Mutta eihän tätä palstaa kannata ottaa niin tosissaan! Tämähän on mielentuuletuspalsta. Näitä asioita ei sanottaisi kenellekään oikeasti päin naamaa, vaikka sisällä niin ajattelisikin.
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska käytännössä jokainen ihminen jonka olen koskaan tavannut taaperoajoistani lähtien ON ollut ilkeä. Hämmästyn hirvittävästi jos kohtaan ystävällisyyttä, saati lämpöä.
Tämähän on tosi surullista! Eikö sulla ole ollut ketään mukavaa ystävää, opettajaa tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittää, että aiemmassa elämässä ei ole voinut tietää, ketkä ovat puolellasi ja ketkä sinua vastaan, siihen pisteeseen asti että on helpompi olettaa muiden olevan aina vihamielisiä.
Esimerkiksi lapsuudessa kiusaaminen, joka laajenee niin, että jopa ventovieraat lapset haukkuvat ja heittelevät lumipallolla.
Joku ystäväksi kuviteltu ryöstää rahat ja kääntää kaikki sinua vastaan tmv.
Minä olin todella pitkälle aikuisuuteen naiivi ja ihmiset hyödynsivät hyväuskoisuuttani todella törkeästi. Vanhemmiten kallistuin toiseen äärilaitaan eli olen äärimmäisen tarkka, jokseenkin epäluuloinen enkä edes mieli ihmisten seuraan - kun kokemuspohjani on mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Se on vähän sama kun liikenteessä olettaa kaikkien ajattelevan järkevästi tai tyhmästi?
Kumpi oletus on lopulta itselle turvallisempi?
Niin...
Eli onko tällaisen ihmisen sisin rikottu niin, että hänen psyykelleen on turvallisempaa olettaa, että muut on aina pahoja?
Miten ei muka koskaan ole törmännyt kivoihin ihmisiin?
Psykologiassa on tällainen käsite kuin itseään toteuttava ennuste. On ihan tutkittu ilmiötä siis. Kansankielellä sanotaan, että sitä saa mitä tilaa.
Tosi ikävä tämä ongelma voi olla esim. kiusausta kokeneilla, jotka on niin varmoja siitä, että muut suhtautuu heihin negatiivisesti, että omalla käytöksellään onnistuu triggeröimään tavallista varautuneempaa ja negatiivisempaa käytöstä muilta.
Omalla kohdallani syynä on p*skat kokemukset. Olen todennut että mitä vähemmän olen ihmisten kanssa tekemisissä, sitä paremmin voin.
Perusluottamus kehittyy tai jää kehittymättä lapsuudessa. Toistuvat hylkäämiset ja kokemus kelpaamattomuudesta aiheuttavat monia persoonallisuushäiriöitä, mm. epäluuloisen persoonallisuuden.
Hylkääminen voi olla fyysistä, emotionaalista tai molempia. Ns. etäinen, tunnekylmä ja vuorovaikutusta välttelevä isä on aika yleinen näiden taustalla. Sekin käännetään äidin syyksi, koska on turvallista hyökätä sitä vanhempaa vastaan, joka välittää ja on läsnä.
Yleensä ihminen olettaa muiden olevan samanlaisia kuin hän. Jos on itse ilkeä ja paljon taka-ajatuksia, olettaa että muillakin on. Jos taas on ystävällinen ja mukava perusluonne, odottaa muilta hyvää.
Siksi koska käytännössä jokainen ihminen jonka olen koskaan tavannut taaperoajoistani lähtien ON ollut ilkeä. Hämmästyn hirvittävästi jos kohtaan ystävällisyyttä, saati lämpöä.