Ärsyttää kun joudun näkemään hirveän vaivan kaiken eteen ja miehelle asiat tulevat "itsestään"

Muutenkin kaikki on näiden vuosien aikana sujunut hänelle kuin itsestään. Minä joudun näkemään joka päivä järjettömän vaivan kaiken eteen, en todellakaan voisi käyttää masennusta minään tekosyynä mihinkään! AP

Tai sitten olet vain vähän sellainen "tasainen", jolle kaikki tuntuu vaikealta.

Sanoo vain kun valitan tästä, että olen kateellinen. No miksi en olisi kun elämäni on aina vastuuta ja kärsimystä ilman iloa. Joudun joka päivä syömään tyroksiinia ja treenaamaan jotta en olisi kaiken muun ohella vielä ylipainoinenkin. Toinen syö mitä haluaa eikä sekään missään näy. AP

Ne on nuo elämän nallekarkit semmoisia, ettei ne aina tasan mene. Get over it, kuten hallintomme johtohahmo sanoisi.

Vatsa on jatkuvasti sekaisin kun aamut juon kahvia jotta herään. Iltaisin nukun yleensä lääkkeillä. Teen harjoittelussa kahta vuoroa ja hänellä on vain yksi, siinäkin pääsee helpommalla. Tuntuu että on itse saanut akuankkakortit ja toinen on hannuhanhi. AP

No periaatteessa tiedän, miltä susta tuntuu, mutta mielestäni kyse on kuitenkin sun huonosta itsetunnosta. Itsekin olin nuorempana kahdesti parisuhteessa, jossa kadehdin toista joka tuntui saavan asiat helpommalla, jonka elämä vaikutti helpommalta. Kyse oli kuitenkin siitä, että olivat saaneet lapsuudenkodissaan paremman itsetunnon, heistä oli välitetty ja heitä oli tuettu ja kannustettu. Aikuisenakin perhe tuki heitä sillä tavalla, että oli aina olemassa ja kuuntelemassa, jos oli murheita tai vaikeuksia. Vaikeuksista huolimatta puolisoni eivät tunteneet itseään arvottomaksi. Minulla taas aina toisin. Lapsuudenkodissa lytättiin, lannistettiin, haukuttiin ja kiusattiin. Aikuisena kun oli yksinäinen olo tai vaikeuksia, ei perheestä saanut mitään tukea tai kannustusta. Joten yksin on aina saanut rämpiä eteenpäin ja kaikki on tuntunut työläältä. Huono itsetunto näkyy myös ulospäin, eikä kukaan ota töihin anteeksi olen olemassa -tyyppiä vaan huonoitsetuntoinen saa raataa pitkään palkattomissa harjoitteluissa ja hanttihommissa osaamisensa näyttääkseen, kun hyvät tyypit pääsevät helpommalla vaikka eivät ole yhtään sen osaavampia.

Kateus puolisoa kohtaan parisuhteessa on kyllä tosi huono asetelma. En ennusta suhteelleenne kovin ruusuista tulevaisuutta. Tosi huonosti menivät nuo minunkin nuoruudensuhteeni.

Vierailija kirjoitti:

Ne on nuo elämän nallekarkit semmoisia, ettei ne aina tasan mene. Get over it, kuten hallintomme johtohahmo sanoisi.

Niin, ja niinpä ajattelin etten auta enää koskaan ketään missään asiassa. Jokainen pärjätköön omillaan. AP

Olisit saanut paremmat arvosanat niin olisit voinut valita koulun. Kuulostat aika rasittavalta. Kannattaa muuttaa asennetta.

Jep näin se vaan menee että jotkut on tälläistä Hannu Hanhia joille kaikki käy helposti. Mitä enemmän pääset sivusta tätä seuraamaan niin sitä katkerammaksi tulet. T. Kovan tien kulkenut. Mä yksinkertaisesti jouduin laittamaan kaverisuhteet poikki sellaisten kanssa jotka sai kaiken tekemättä yhtään mitään ja itse olen joutunut raatamaan jokaisen asian eteen ja siltikään harvemmin olensaanut sitä mitä halusin.

Vierailija kirjoitti:

No periaatteessa tiedän, miltä susta tuntuu, mutta mielestäni kyse on kuitenkin sun huonosta itsetunnosta. Itsekin olin nuorempana kahdesti parisuhteessa, jossa kadehdin toista joka tuntui saavan asiat helpommalla, jonka elämä vaikutti helpommalta. Kyse oli kuitenkin siitä, että olivat saaneet lapsuudenkodissaan paremman itsetunnon, heistä oli välitetty ja heitä oli tuettu ja kannustettu. Aikuisenakin perhe tuki heitä sillä tavalla, että oli aina olemassa ja kuuntelemassa, jos oli murheita tai vaikeuksia. Vaikeuksista huolimatta puolisoni eivät tunteneet itseään arvottomaksi. Minulla taas aina toisin. Lapsuudenkodissa lytättiin, lannistettiin, haukuttiin ja kiusattiin. Aikuisena kun oli yksinäinen olo tai vaikeuksia, ei perheestä saanut mitään tukea tai kannustusta. Joten yksin on aina saanut rämpiä eteenpäin ja kaikki on tuntunut työläältä. Huono itsetunto näkyy myös ulospäin, eikä kukaan ota töihin anteeksi olen olemassa -tyyppiä vaan huonoitsetuntoinen saa raataa pitkään palkattomissa harjoitteluissa ja hanttihommissa osaamisensa näyttääkseen, kun hyvät tyypit pääsevät helpommalla vaikka eivät ole yhtään sen osaavampia.

Kateus puolisoa kohtaan parisuhteessa on kyllä tosi huono asetelma. En ennusta suhteelleenne kovin ruusuista tulevaisuutta. Tosi huonosti menivät nuo minunkin nuoruudensuhteeni.

Ei minua kiusattu kotona, mutta meillä oli aina se asenne, että toiset ovat rikkaita ja me köyhiä ja kun tulin tarhassa ja koulussa kiusatuksi niin asenne oli, että se johtuu siitä meidän perheen "köyhyydestä". Minulle on sittemmin kertynytkin itsetuntoa ja osaamista, mutta ne eivät ole tuoneet mitään. Elämä vain on syvästi julmaa ja epäreilua, siksi on minultakin turhaa edesauttaa enää kenenkään hannuhanhen onnea. AP

Vierailija kirjoitti:

Jep näin se vaan menee että jotkut on tälläistä Hannu Hanhia joille kaikki käy helposti. Mitä enemmän pääset sivusta tätä seuraamaan niin sitä katkerammaksi tulet. T. Kovan tien kulkenut. Mä yksinkertaisesti jouduin laittamaan kaverisuhteet poikki sellaisten kanssa jotka sai kaiken tekemättä yhtään mitään ja itse olen joutunut raatamaan jokaisen asian eteen ja siltikään harvemmin olensaanut sitä mitä halusin.

Tästä kirjoituksesta on kyllä rivien välistä hyvin selvästi luettavissa, miksi et saanut mitä halusit.

No, jos tuo asenne tekee sinut onnelliseksi, niin siitä vaan. Katkaise kaikki välit jokaiseen, jolla menee paremmin, ja tule vaikka vuoden päästä kertomaan, kuinka onnellinen olet.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun naisia kaikki neuvoo, auttaa, tsemppaa ja antaa henkistä tukea, mutta miehenä pitää kaikki tehdä itse, kukaan ei auta eikä tue, iskut pitää ottaa vastaan, nurista ei saa ja itse on kaikkeen aina syyllinen.

Siis ketkä kaikki? Ei mun elämä ainakaan tuollaista ole ollut koskaan vaikka nainen olen. Eikö se tutkitustikin mene päinvastoin, että poikia paapotaan enemmän ja tytöiltä odotetaan itse pärjäämistä?

Vierailija kirjoitti:

No, jos tuo asenne tekee sinut onnelliseksi, niin siitä vaan. Katkaise kaikki välit jokaiseen, jolla menee paremmin, ja tule vaikka vuoden päästä kertomaan, kuinka onnellinen olet.

Mieheni kun on masentunut ja syö lääkkeitä niin pitää ymmärtää sängyssä maatut päivät ja paha olo. Kun minä olen masentunut ja ahdistunut niin pitää hakea lääkäristä pilleripurkki ja mennä töihin. Muuta apua EI tule. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos tuo asenne tekee sinut onnelliseksi, niin siitä vaan. Katkaise kaikki välit jokaiseen, jolla menee paremmin, ja tule vaikka vuoden päästä kertomaan, kuinka onnellinen olet.

Mieheni kun on masentunut ja syö lääkkeitä niin pitää ymmärtää sängyssä maatut päivät ja paha olo. Kun minä olen masentunut ja ahdistunut niin pitää hakea lääkäristä pilleripurkki ja mennä töihin. Muuta apua EI tule. AP

Et ole omaishoitaja. Miksi käyttäydyt niin?

Ovi on sitä varten että siitä voi poistua.

Vierailija kirjoitti:

No periaatteessa tiedän, miltä susta tuntuu, mutta mielestäni kyse on kuitenkin sun huonosta itsetunnosta. Itsekin olin nuorempana kahdesti parisuhteessa, jossa kadehdin toista joka tuntui saavan asiat helpommalla, jonka elämä vaikutti helpommalta. Kyse oli kuitenkin siitä, että olivat saaneet lapsuudenkodissaan paremman itsetunnon, heistä oli välitetty ja heitä oli tuettu ja kannustettu. Aikuisenakin perhe tuki heitä sillä tavalla, että oli aina olemassa ja kuuntelemassa, jos oli murheita tai vaikeuksia. Vaikeuksista huolimatta puolisoni eivät tunteneet itseään arvottomaksi. Minulla taas aina toisin. Lapsuudenkodissa lytättiin, lannistettiin, haukuttiin ja kiusattiin. Aikuisena kun oli yksinäinen olo tai vaikeuksia, ei perheestä saanut mitään tukea tai kannustusta. Joten yksin on aina saanut rämpiä eteenpäin ja kaikki on tuntunut työläältä. Huono itsetunto näkyy myös ulospäin, eikä kukaan ota töihin anteeksi olen olemassa -tyyppiä vaan huonoitsetuntoinen saa raataa pitkään palkattomissa harjoitteluissa ja hanttihommissa osaamisensa näyttääkseen, kun hyvät tyypit pääsevät helpommalla vaikka eivät ole yhtään sen osaavampia.

Kateus puolisoa kohtaan parisuhteessa on kyllä tosi huono asetelma. En ennusta suhteelleenne kovin ruusuista tulevaisuutta. Tosi huonosti menivät nuo minunkin nuoruudensuhteeni.

Tavallaan ymmärrän tämän näkökulman, koska itselläni ollut juuri tuollainen kannustamaton perhe, enkä ole koskaan saanut samanlaista kohtelua kotona, kuin esimerkiksi opiskeluaikaiset kaverini. Toisaalta taas siskoni on muuttunut aikuisiällä kovin "aktiiviseksi" eli ottaa kantaa asioihin (vaikkei ne aina hänelle kuuluisikaan), tyrkyttää itseään joka paikkaan, pyrkii olemaan esillä jne. vaikka on lähtöisin samoista lähtökohdista kuin minäkin. Mutta hän tuntuu onnistuvan kaikessa, eikä kukaan kritisoi hänen sanomisiaan/tekojaan ja aika paljon katsotaan läpi sormien hänen touhujaan, mutta pointti siis on se, että kun on ylikorostetun toimelias, niin tuntuu olevan kaikkien suosikki. Itseäni tuollainen ärsyttää suunnattomasti, enkä voi mitään, että en pysty esittämään samanlaista showta saadakseni parempaa kohtelua/ihmissuhteita ja siitä olen katkera. Olen jäänyt siihen alempaan kastiin, johon lapsena koin kuuluvani, eikä sieltä nousta noin vain pois. No jotain saanut toki aikaankin elämässä, mutta tuntuu, että toiset vaan pääsee helpommalla, kun jaksavat esittää jotain superhahmoa, jota eivät oikeasti edes ole.

Yksi vaikeampia asioita tässä elämässä on tyytyä siihen, että elämä oikeasti on epäreilua.

Mediassa vielä ruokitaan sitä kuvitelmaa, että jos oikein painaa duunia, niin onnistuu. Ei se niin mene, jokaisen "onnistujan" takana on satoja ellei tuhansia yhtä kovasti duunia painaneita tyyppejä, joilla menee korkeintaan ihan kivasti... tai jotka ovat tippuneet kelkasta esim. burnoutin vuoksi.

Elämässä menestyneet harvoin haluavat myöntää, että kovan työn lisäksi tarvitaan helvetisti onnea... ja yleensä myös muiden tukea (rikkaat vanhemmat, hyvät verkostot...tai vaikka tehtäviensä tasalla olevat opettajat ja opo).

Yritä opetella kiitollisuutta. Sinulla on mielekäs harrastus (voisiko sen vaativuutta hieman keventää?). Olet saanut masennukseen ja sairauksiisi hoitoa ja pystyt hallitsemaan niitä. Et ole saanut mitään helpolla, mutta olet oppinut tekemään töitä, sinulta löytyy resilienssiä. Sinulla on koti ja parisuhde ja tulevaisuudessasi on monia mahdollisuuksia.

Jos et pysty keskittymään hyviin asioihin elämässäsi, tulet aina olemaan onneton ja kateellinen.

Jos rakastat puolisoasi, eikö sinun tulisi pyrkiä olemaan onnellinen siitä, että hänelle elämä on helpompaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos tuo asenne tekee sinut onnelliseksi, niin siitä vaan. Katkaise kaikki välit jokaiseen, jolla menee paremmin, ja tule vaikka vuoden päästä kertomaan, kuinka onnellinen olet.

Mieheni kun on masentunut ja syö lääkkeitä niin pitää ymmärtää sängyssä maatut päivät ja paha olo. Kun minä olen masentunut ja ahdistunut niin pitää hakea lääkäristä pilleripurkki ja mennä töihin. Muuta apua EI tule. AP

Et ole omaishoitaja. Miksi käyttäydyt niin?

Ovi on sitä varten että siitä voi poistua.

En olekaan, missä olen niin sanonut? Hänelle aina sanonkin, että menee lääkäriin kun valittaa. Ei minuakaan kukaan auta niin en voi häntäkään enempää auttaa. Yhteiskunta vain välittää HÄNEN pahoinvoinnistaan enemmän kun minun on pärjättävä. AP

Sulla on varmaan jotain itsetunto-ongelmia?

Omituista muuten, että olet noin vähäpätöisistä asioista kateellinen. Juuri oli joku uutinen, että Hollannin prinsessa olisi oikeutettu 1.6 miljoonan euron edustuspalkkioon vuodessa käytännössä olemalla, mutta miehesi lyhempi bussimatka aiheuttaa kateutta?

Tarjoatko sinä siis asunnon miehelle?