Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
On vielä edessä tuo perinnönjako kun vanhempani ovat elossa. Mulla yksi veli. Sen näkee sit miten käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen laittanut merkille, että pienistä perinnöistä riidellään eniten. Se kertoo paljon.
Yleensä perinnönjaossa riidellään rakkaudesta. Ei-suosittu lapsi pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta, ettei lellikki taas saa enemmän kaikkea, ja lellikki paheksuu, miksi toinen haluaa perintöä, vaikka ei ollut yhtä paljon yhteydessä.
Viimeisen elossaolevan vanhempani sukulainen yritti tulla osingoille, sai äkkilähdöt ovelta.
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Kannattaa perillisenä ottaa selvää miten perimysjärjestys menee. Ei tarvi kuunnella mummojen satavuotta vanhoja juttuja. Ei ne mitään kumminkaan tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä perinnönjaossa riidellään rakkaudesta. Ei-suosittu lapsi pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta, ettei lellikki taas saa enemmän kaikkea, ja lellikki paheksuu, miksi toinen haluaa perintöä, vaikka ei ollut yhtä paljon yhteydessä.
Tai sitten kun ei olla pidetty yhteyttä, se papparaisen pientila muuttuu lastenlasten mielissä kartanoksi. Lentojätkä pappa ökyrikkaaksi yms. Ja sitten tullaan toiveikkaana jaolle ja petytään kun mitään ei ole kuin sätkävehkeet, tyhjä viinapullo ja raamattu. Sekä raappahousut. Paha miniähän on kaiken vienyt.
Juuri näin. Oma tapaus: isovanhemmat myi tilansa vanhemmilleni 50-luvulla. Sedät ja tädit sai rahaa tai kesämökkitontit. Yhden tädin leski joi lasten osuuden. Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu.
80-luvulla nämä isän kuolleen siskon lapset + muitakin serkkuja tulivat isoisän kuoltua vaatimaan että tila myyntiin ja rahat jakoon. Ei meinannut mennä jakeluun että vain kuolleen omaisuutta voi periä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kuinkas moneen perinnönjakoon sitä kukin eläissään osallistuu!
En tiedä, mikä olis törkein!
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Kai mummo nyt voi toivoa ja lahjoittaa korujansa lapsenlapsille? Ja varsinkin niille, kenen kanssa on ollut tekemisissä?
Eikä niin, että joku, ketkä ei ole elävä ihminen kiinnostanut yhtään, tulee heti haaskalle ja vie parhaat päältä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisko oli luopunut perinnöstään veljiensä hyväksi.
Kun toinen veljistä sitten kuoli, hän testamenttasi kaiken veljelleen. Vaikka sisko olisi siinä vaiheessa tarvinnut rahaa. Ja veljellään sitä oli yllin kyllin
Mikä tuossa oli törkeää? Testamentilla nyt määrätään se, kuka mitäkin saa ja jos siskoa ei mainittu eikä ole rintaperillinen, niin miksi hänelle olisi pitänyt jättää jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Kai mummo nyt voi toivoa ja lahjoittaa korujansa lapsenlapsille? Ja varsinkin niille, kenen kanssa on ollut tekemisissä?
Eikä niin, että joku, ketkä ei ole elävä ihminen kiinnostanut yhtään, tulee heti haaskalle ja vie parhaat päältä!!
Miksi mummo ei lahjoittanut niitä koruja, jos halusi ne lapsenlapsille? Nämä kun eivät peri yhtään mitään ilman testamenttia, jos rintaperillinen (siis lapsenlapsen vanhempi) on elossa.
Lisäksi kauhistelen lauseesi alkua "Eikä niin, että joku, ketkä ei ole elävä ihminen kiinnostanut yhtään...". Siis ihan oikeastiko ketkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perikunta oli perunkirjoituksessa. Sillä välin yhden pesän osakkaan vaimo oli putsaamassa vainajan kotia kaikesta arvokkaasta irtaimistosta ja käteisestä. Tämä meni käsittääkseni käräjillekin.
Toinen vastaava: vanhin poika ei vuosikausiin käynyt katsomassa vanhempiaan. Sitä ennen kämppäsi ilmaiseksi vanhemmillaan perheensä kanssa. Muut järjestivät hautajaisia, vanhin poika vei sillä aikaa kaiken arvokkaan. Perinnöstä tapeltiin vaikka kuinka pitkään koska vanhimman pojan katsottiin saaneen kohtuutonta etua vanhempiensa elinaikana asuttuaan vuosia ilmaiseksi. Talo paloi eräänä talvena ja vanhin poika osti tontin pilkkahintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Kai mummo nyt voi toivoa ja lahjoittaa korujansa lapsenlapsille? Ja varsinkin niille, kenen kanssa on ollut tekemisissä?
Eikä niin, että joku, ketkä ei ole elävä ihminen kiinnostanut yhtään, tulee heti haaskalle ja vie parhaat päältä!!Miksi mummo ei lahjoittanut niitä koruja, jos halusi ne lapsenlapsille? Nämä kun eivät peri yhtään mitään ilman testamenttia, jos rintaperillinen (siis lapsenlapsen vanhempi) on elossa.
Lisäksi kauhistelen lauseesi alkua "Eikä niin, että joku, ketkä ei ole elävä ihminen kiinnostanut yhtään...". Siis ihan oikeastiko ketkä?
No ihan oikeasti: kännykällä tulee välillä typoja. Ainakin muille, ei näköjään sinulle koskaan.
Ja tuon takia et ilmeisesti ymmärtänyt ollenkaan, mistä oli puhetta??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko oli luopunut perinnöstään veljiensä hyväksi.
Kun toinen veljistä sitten kuoli, hän testamenttasi kaiken veljelleen. Vaikka sisko olisi siinä vaiheessa tarvinnut rahaa. Ja veljellään sitä oli yllin kyllinMikä tuossa oli törkeää? Testamentilla nyt määrätään se, kuka mitäkin saa ja jos siskoa ei mainittu eikä ole rintaperillinen, niin miksi hänelle olisi pitänyt jättää jotain?
Sisko kuitenkin auttoi silloin, kun veljillä oli vaikeaa eikä vaatinut vanhempien perinnöstä itselleen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen elossaolevan vanhempani sukulainen yritti tulla osingoille, sai äkkilähdöt ovelta.
Eihän perintäoikeutta ole kuin perintökaareen kuuluvilla. Jos vanhempasi olivat jakamattomassa pesässä eli heidän vanhempiensa jälkeen pesää ei olisi jaettu, silloin voi esim. Heidän sisaruksiaan kiinnostaa .
Ja kai nyt tapana on vanhemmille sukulaisille olla kohtelias?
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Mummon olisi pitänyt tehdä kirjallinen tahto niistä. Olivako edes niin arvokkaita että olisi perukirjaan merkitty, eihän siihen tavanomaisia vihkisormuksia ta halvempia koruja laitetA. Arvokorut tietenkin. ( Ja aseet, kulkuneuvot, vaikkei juuri arvoa)
AP jatkaa... Kyseessä ei siis todellakaan ollut mitenkään arvokkaat korut. Ihan normaalit kultakorut vain: kaulaketjuja, sormuksia, rannerenkaita... Niistä olisi riittänyt kaikille tytöille.
Ja jos mielestänne oli ok, että mummon tytär vei kaikki, niin eikös niistä olisi puolet pitänyt antaa mummon pojalle??
Ihmettelen näissä jutuissa sitä, että joku meni ja tyhjensi kaiken arvokkaan pesästä kun toiset olivat perunkirjoituksessa....
Eikös se tyhjentäminen ole kavallusta! Ja varsinkin jos nyt vaikka jotkut jonkin rahan arvoiset korut vie....
Ei näitä juttuja voi kuin ihmetellä, mutta tarinoitahan tuo aloittaja pyysikin kirjoittamaan...
Irtaimistollakin on perunkirjoituksessa jokin rahallinen arvo!
Tytär halusi äitinsä korut, mikä on ihan ok.
Toki hän olisi voinut jutella veljensä kanssa ennen hakemista. Mutta voihan hän itse sitten jättää korut tai osan niistä veljentyttärille. Veli voi neuvotella.
Alue: Aihe vapaa
Äidin suvussa kävi niin, että isoisä kuoli ja eno peri valtaosan, kun kyseessä oli maa- ja metsätila ja olihan tämä ainoa poika. Muut saivat kesämökkitontit. Eno lopetti saman tien viljelyn. Eikä siinä muuten mitä, mutta nyt 35 vuotta myöhemmin valittaa siskoilleen, että hän ei saanut kotoa mitään. Vieläkö ne mökkitontitkin olisi pitänyt jäädä hänelle?