Mitä ennen vanhaan tapahtui nepsy-ihmisille?

He menivät muiden mukana eikä siitä tehty isoa numeroa. Joku oli vähän hiljainen, ylivilkas tai hiukan erikoinen ja sitä suvaittiin jos hänestä ei ollut suoranaista haittaa ja häiriötä muille. Ei kaikkea tarvitse ylianalysoida ja diagnosoida jos muuten pärjää kohtuullisesti.

Elivät ihan normaalisti ja tekivät töitä sen minkä kykenivät. 

Ennen vanhaan ei ollut nepsy-ihmisiä. Oli vain erilaisia ihmisiä. 

Pärjäsivät paremmin

Kiusattiin kuoliaaksi - etenkin Suomessa, tasapäistämisen ihmemaassa. Jopa tällaisesta ollaan kateellisia.

Ei mitään. Kukaan ei välttämättä edes huomannut mitään erikoista, kun oli parempaakin tekemistä kuin muiden ihmisten analysoiminen. Nykyisin ollaan heti lyömässä jotain diagnoosia kehiin, jos et ole pilkulleen normien mukainen. Osa tuntuu pitävän "erityisyyttä" jopa jotenkin kehumisen arvoisena asiana ja oikein korostaa, kuinka erityinen se oma lapsi on. 

He olivat menestyviä taiteilijoita ym.

Googlaa esim. Wolfgang Amadeus Mozart. Siinä yksi hyvä esimerkki. 

Meistä tuli kenestä mitäkin, ja nykyisten nepsyihmisten vanhempia. Eivät ne geenit ulkoavaruudesta tule.

Osa oli tarkkiksella, osalla varmaan mielenterveysongelmia aikuisuudessa. Toiset pärjäsivät ihan hyvin, eikä heitä pidetty muuta kuin hiukan omalaatuisina tyyppeinä.

No vaikka mun mies. Tuen sijaan yritettiin piiskata kiltiksi ja sanottiin laiskaksi sekä tyhmäksi. Ei ymmärretty kouluvaikeuksia . Jotenkin rämpi koulut ja luki Ammattiin jota ei ole tehnyt vaan virkauran tehnyt muuta kautta. Kyllä oli ennenvanhaan nepsyjä. Heitä ei ymmärretty. Nyt kun olen nähnyt miehestä lapsuuden tutkimuspapereita.

Kiusattiin ja alistettiin. Tätähän 60-luvulla syntyneet yrittävät vieläkin työkavereilleen/tuttavilleen. Ihan suoraan tulee kettuilua erilaisuudesta, vanha paskajaakkoväki kuvittelee sen yhä normaaliksi, jos joku ei uppoa tapettiin.

Adhd-ihmiset olivat ahkeria työihmisiä, joskin rämäpäisiä, onnettomuusalttiita ja mahdollisesti viinaan meneviä. Osa lähti Amerikkaan.

Autismin kirjolla olevilla taas monilla oli hyvä lukupää aikana, jona opiskelu tarkoitti paljolti ulkolukua eikä kukaan odottanut ryhmätyötaitoja. Jos onnistuit saamaan tutkinnon, olit jo iso herra tai kunnioitettu neiti, eikä kukaan ihmetellyt jos olit eksentrinen tumpelo.

Sitten oli toki aina niitä, jotka eivät pärjänneet vaan mokasivat elämänsä. Heitä ei yleensä kauheasti analysoitu, saattaa olla etteivät sukulaiset koskaan edes nimeä maininneet.

Vierailija kirjoitti:

Kiusattiin ja alistettiin. Tätähän 60-luvulla syntyneet yrittävät vieläkin työkavereilleen/tuttavilleen. Ihan suoraan tulee kettuilua erilaisuudesta, vanha paskajaakkoväki kuvittelee sen yhä normaaliksi, jos joku ei uppoa tapettiin.

Tämä. Nämä sukupolvet todellakin kiusaavat yhä vielä erilaisuudesta ihan pokalla!

Osaa heistä kutsuttiin kylähulluiksi. Muu väki suhtautui säälin sekaisella ymmärtäväisyydellä. Lapset saattoivat kiusata, mutta kuri oli olemassa ja sitä ei sallittu. 

Voivat olla muuten menestyneitä ym, mutta useilla päihdeongelmia, vihanhallintaongelmia ja ihmissuhdeongelmia. Lähipiirissä pari tällaista.

Vierailija kirjoitti:

He menivät muiden mukana eikä siitä tehty isoa numeroa. Joku oli vähän hiljainen, ylivilkas tai hiukan erikoinen ja sitä suvaittiin jos hänestä ei ollut suoranaista haittaa ja häiriötä muille. Ei kaikkea tarvitse ylianalysoida ja diagnosoida jos muuten pärjää kohtuullisesti.

Tämä! t. yläkoulun ope

Saivat kyllä kärsiä. Ei heitä ymmärretty. Nykyään ymmärretään heidän yliluonnisiset kykynsä tietyissä asioissa. Onneksi. Ihanat nepsyt.

Vierailija kirjoitti:

He menivät muiden mukana eikä siitä tehty isoa numeroa. Joku oli vähän hiljainen, ylivilkas tai hiukan erikoinen ja sitä suvaittiin jos hänestä ei ollut suoranaista haittaa ja häiriötä muille. Ei kaikkea tarvitse ylianalysoida ja diagnosoida jos muuten pärjää kohtuullisesti.

Itse olen ja luokalla oli muitakin.

Joskus tapeltiin/tappelivat, mut sitä ei koskaan laskettu liian pitkälle. Se anteeksipyyntö ei ollut sanallista, "sori", vaan ... no jotain. Tämä meillä poitsuilla, tytöillä? - En tiedä, miten se heillä meni.

Vierailija kirjoitti:

Saivat kyllä kärsiä. Ei heitä ymmärretty. Nykyään ymmärretään heidän yliluonnisiset kykynsä tietyissä asioissa. Onneksi. Ihanat nepsyt.

Miksi luokittelet ihmisiä tuolla tavoin? Oli diagnoosia tai ei jokainen ihminen on yksilö. Se, että diagnoosi on neuropsykologinen, ei tee ihmisestä automaattisesti ihanaa.