Muita, joilla kesti pitkään ymmärtää, että on ihmisenä oikeasti aivan yhtä arvokas kuin muut. Saan ottaa vastaan ja vaatia apua. Ei tarvitse pienentää tai selitellä liioin itseään.
Oli pitkä matka tulla siihen, ettei tuntisi itseään mitättömäksi turhakkeeksi vaan, että minäkin saan voida hyvin.
Aina vain venytin avun hakemista tai ylipäätänsä aliarvioin kaikessa, annoin vaikka kaikki mitä itselläni on, niin muille, jotta en tuntisi syyllisyyttä niin paljoa omasta olemisesta.
Nyt kun ajattelen, niin aika ikävä ajatusmaailma tuo kyllä ja ei ihme, että olin aina niin uuvuksissa ja allapäin, vakken sitäkään kehdannut juuri näyttää tai jos se näkyi ja olin ihan pakko hakea apua, tunsin häoeää.
Kommentit (8)
Kuulostaa hyvältä. Kaikkea hyvää sinulle!
Ihana kuulla! Minulla kesti reilut 25 vuotta tajuta tuo. Kaikki ei tajua ikinä :(
Mulla mennyt toisin päin. Olin niin positiivinen, iloinen ja onnellinen nuorempana. Energiaa täynnä ja luotin itseeni ja toisiin ihmisiin.
Niin eli ihan tuo on sitä, että terveellä ihmisellä on rajat. Itseä ja muita kohtaan. Mitä saan muille tehdä jne.
Lapsuudesta kaikki alkaa eli kasvatus.moititaanko, arvostellaanko.
No en mä nyt sanoisi, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Ihan oikeasti. Kyllä jotkut vain ovat syntyjään parempia ja sydämellisempiä jne kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Ihana kuulla! Minulla kesti reilut 25 vuotta tajuta tuo. Kaikki ei tajua ikinä :(
Minulla kesti koko aikuisikä tajuta en ole sosiaalitoimisto en vippikassa en hoitaja,siivoja ymm.Nyt sit pitänyt puolia todella tuli 4 vuosi .Olen sitte Kakka vanha ämmä.Sen hinta on myös minut hylätiin.Mutta en näe nälkää ydin ja silloin tällöin voin esimerkiksi ostaa paremmat lenkkarit itselleni.On kanssa hyvä pointti.Tuossa ovellani vuosienkävi hyvin ruskettunut mies! Joka vedätti minua ruuan ostoilla,sivouksella hänen koti,kun on lapsivikon loppu ja lapsi tarvitsee ruokaa ym.Nyt oli asunoton,kun oli ulkomailla ollut 4 kk..Näytti Vanhoja verisuni leikkaushaavoja ja kysyi voisiko tulla tänne siksi aikaa asuu,kun säästä raha asunto autoon.Asuisi siinä! Nauran! Tämä täti ei ruoki enää ketään,eikä sijoita kotinsa ketään.Meinasi olen yhtä empaatinen kuin ennen ja anna ilmaisen hotellipaikan kotini.Röyhkeätä että ihmiset kehtaa!
Noin 40 vuotta siihen meni. Eikä sitä vieläkään tajua, ainakaan muut. Joten nyt sitten ollaan narsisti ja jyrä. Narsistijyrän elämä on muuten paljon mukavampaa kuin miellyttävän tossukan. Koittakaa.
Tällä "kaikella" mitä olen muille jakanut, niin on toki ollut kaunista ja ystävällistä omalla tavallaan. Haluan tottakai hyvää edelleen muille. Se vain, että saatoin liikaakiin ostella, antaa rahaa, käydä siivoomassa omien voimavarojen rajoissa tai ihan mitä vain tällaista. Tai otin tuplavuoroja aina kun kysyttiin kun en osannut vetää rajoja koska oma jaksamattomuus olisi hävettänyt niin paljon. Nykyään ihmettelen sitä ihmistä ja sanon kyllä heti, jos jotain on. Ystvällisesti mutta määrätietoisesti. Elämä on alkanut tuntumaan ihanalta kun osaa olla omilla jaloillaan tukevammin.
Ap