opiskelevat äidit ja ryhmätyöt

Kun erillaisten ihmisten kanssa täytyy tulla työelämässäkin toimeen, tuossahan sitä harjoitellaan. Eikä se vissiin sulta vielä suju..

ryhmätöitä on tullut tehtyä jos kuinka monta kertaa, mutta mitään ongelmia ei ole ollut. Aika löydetään aina jostain ja voihan sitä tehdä niinkin, että ensin kukin tahoillaan ottaa selvää asioista ja sitten se kootaan yhteen.



Vasta nyt viimeisenä keväänä on hieman ongelmallisempaa, kun osa porukasta tekee vielä opinnäytetyötä (jotkut kauempana), osa on töissä, osa kertaa vanhoja kursseja uudelleen (ja tietty jotain nukuttaakin), mutta pääsääntöisesti aikaa on aina löytynyt.



Aina ei voi/saa valita sitä ideaaliryhmäänsä, mutta kaikkien kanssa homma on sujunut. Minä en tee mitään koulujuttuja 16-20.30 mutta sitä ennen ja sen jälkeen kyllä. Se on kaikille selvillä!

Ei ne tiimityötaidot siitä kehity ainakaan niin paljon kuin eräiden lusmuilutaidot. AMK:n pääsee juuri ryhmätöiden takia niin helposti läpi, ainakin insinööripuolella. Ammattitaidottomia insinöörejä on kohta Suomi pullollaan hukkaamassa ahkerien ja aktiivisten ihmisten aikaa.



Ryhmätyöt on jees jos on kiva ryhmä missä tehdä. Usein vain ryhmät valikoituu ensimmäisen syksyn aikana ja jostain syystä useimmat työt tehdään aina sillä samalla ryhmällä, riippumatta siitä oliko ryhmä hyvä vai huono.



Mieluummin teenkin aina yksin, tai korkeintaan parityönä vaikka se tietäisikin enemmän töitä. Oppiipahan ainakin muutakin kuin lusmuilua ja asioiden huonosti tekemistä.

Minun pitää tosiaan tietää hyvissä ajoin jos päivä venyy, joten parin päivän varoitusajalla en pysty jäämään koulun jälkeen tekemään ryhmätyötä. Välillä meille tulee sellaisiakin ryhmätöitä, joiden pitäisi olla parin päivän päästä valmis.



Ja kun opiskelen nuorisopuolella, on kieltämättä joskus hiukan kiristeltävä hampaita kun ryhmässä on sellaisia juuri lukiosta päässeitä, jotka tuntuvat tietävän kaikesta kaiken, eivätkä muuta mieltään tai ota muiden näkemyksiä huomioon, vaikka kuinka perustelisi.



Lisäksi ne lusmut ovat ikäviä, tosin saman ongelman edessä ovat kaikki tunnolliset opiskelijat, eivät vain me perheelliset. On kurjaa jos joku ilmoittaa heti ensikokoontumisella "Mennään ykkösellä läpi!", kun omat tavoitteet ovat aika paljon korkeammalla. Ok, eihän jokainen ryhmätyö ole äärettömän tärkeä eikä se maailmaa kaada jos ei kaikesta saakaan vitosta, mutta kyllä yksi lusmu ryhmässä tietää aina enemmän tekemistä muille.



Opiskelen sairaanhoitajaksi.

* kun niin helpoksi sen tiesi. =) Minua ei ainakaan jaksa innostaa kuulopuheiden kertaamiset joistain linjojen helppoudesta. En minä ota kantaa insinööriuuden saavuttamiseen helpommalla, joidenkin kuulopuheiden perusteella, itse en opiskele sellaiseksi. Jos sinä opiskelet ja tiedät, niin silti: olisiko kouluissa eroja???



Minä (3) opiskelen (kohta opiskelin) myös nuorisopuolella. Mun ryhmiin on kasautuneet vissiin sitten ihmeellisen vastuuntuntoiset (lukionsajustpäättäneet) sillä ihan superlusmuja en ole tavannut. =)

Kaikilta ei vaan onnistu.

Yliopistossa on todella vaikea sopia ryhmätöitä. Olen jo 30v yksi lapsi. Asun pienellä paikkakunnalla ja ajan päivittäin noin 40 km yliopistolle. Lapsi on haettava viiteen mennessä hoidosta joten minun on lähdettävä aina viimeistään neljältä. Niin ja on mies, mutta kuljemme samalla autolla hän töihin minä opiskelemaan. Busseja ei kulje sinne missä asun tai kulkee, mutta jos jään yliopistolle neljän jälkeen olen kotona vasta 23.00 on niin monta bussin vaihtoa... ja puolen tunnin kävely.



Ryhmätyöt ovat todella ongelmallisia. Monella on niin erilaiset luennot/lukkarit, että yhteisen ajan löytäminen on vaikeaaa. Lisäksi "kaikki" haluaa nukkua aamuisin ja loppu viikosta on kiire paanalle siis teekkareita olemme. No kaikki ollaan jotenkin saatu suoritettua, mutta ikävä kyllä joudun monesti tekemään muittenkin puolesta asioita. Mä vaan haluan myös ihan kiitettäviä numeroita.

Opiskelen insinööriksi juu. Iso syy, miksi juuri insinööriopintoihin ajautuu lusmuja on tuo ihana pakkohaku. Toistaiseksi insinööriopintoihin on keskimääräisesti enemmän aloituspaikkoja kuin hakijoita, joten alalle ajautuu paljon ainesta pakotettuna. Yleensä tällaiset karsiutuu parissa vuodessa porukasta pois, mutta nämä ihmiset vaikuttavat kyllä koko porukan opiskelumotivaatioon ja samalla myös ryhmätöiden tekointoon ja -tasoon.



Opettaja ei pysty millään arvioimaan jokaisen ryhmäläisen työpanosta totuudenmukaisesti, puhumattakaan siitä, kuinka paljon aikaa käytetään ihan turhaan organisointiin, odotteluun, palaverointiin ja muuhun, mikä on poissa itse opiskelusta.



Ryhmätyöt ovat osana opiskelua hyödyllisiä ja tietyssä määrin mukavia ja opettavaisia (myös sen tiimityön kannalta) mutta jos suurimmassa osassa kursseista puolet arvosanasta määräytyy ryhmätyön perusteella on se mielestäni aivan liikaa.