Miten auttaa masentunutta kaveria

Kaunis ajatus, että yrittäisit piristää kaveriasi. Mutta huonoa käytöstä ei kannata palkita hyvällä, vaikka kaveri olisi kuinka sairas tahansa.

Mua auttoi yks kaveri useasti pyytämällä lähtemään ulos asunnosta. Aina en lähtenyt, mutta silti jaksoi yrittää ja joskus jaksoin lähteä ulos hänen kanssaan. Pikkuhiljaa useammin ja useammin.

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ajatus, että yrittäisit piristää kaveriasi. Mutta huonoa käytöstä ei kannata palkita hyvällä, vaikka kaveri olisi kuinka sairas tahansa.

Niin... mutta luulen, että jos rupean odottamaan hyvää käytöstä, niin saan odottaa sitä aika kauan. Vuoden jo jatkunut tuollainen äksyily.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ajatus, että yrittäisit piristää kaveriasi. Mutta huonoa käytöstä ei kannata palkita hyvällä, vaikka kaveri olisi kuinka sairas tahansa.

Se on vaan tosi asia, että masentuneet ihmiset ovat ärtyneitä, ajatusmaailma on kielteinen ja mikään ei anna ilon eikä hyvin mielen tunnetta.

Masennus sairaus, siinä missa muutkin sairaudet, kuten korona, tai jokin muu tulehdus tai jokin muu krooninen sairaus.

On helppo heittää hetulaa, kuten komentoija tekee, eli soittaa suutaan ja arvostella ihmisiä pahoiksi ja ilkeiksi,  jos itse on aina saanut olla terve ja hyväkuntoinen.

On helppo olla terveenä, iloinen, ystävällinen, hyväntuulinen, ja vaikka mitä, kun mikään ei silloin estä elämästä ja toimimasta täysillä ja juuri niinkuin haluaa ja pystyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ajatus, että yrittäisit piristää kaveriasi. Mutta huonoa käytöstä ei kannata palkita hyvällä, vaikka kaveri olisi kuinka sairas tahansa.

Niin... mutta luulen, että jos rupean odottamaan hyvää käytöstä, niin saan odottaa sitä aika kauan. Vuoden jo jatkunut tuollainen äksyily.

Ap

No pitäskö antaa sitten happea koko hommalle? Jos sen jaksamiset on niin nollissa nyt että äksyää saadakseen olla rauhassa, niin anna sille aikaa ja tilaa lähestyä itse. Ei tarvitse mitään välejä pistää poikki mutta ottakoon yhteyttä itse kun haluaa/ tajuaa ettet sinäkään jaksa tuollaista kaveruutta, ETHÄN?!?! Eri

Hihii, kuulostaa siltä, että ystäväsi on muuttunut vanhaksi käriseväksi happamaksi ukoksi, nehän on juurikin tuollaisia äksyilijöitä.

Masennus ilmenee joskus ns. vihaisena masennuksena ja ystävälläsi voisi olla sellainen ja siksi hän on tuollainen? Ja kenties hänellä on jotain fyysistä vaivaakin? Jos on kipuja, ne tekevät kenestä tahansa kestoäksyn.

En kyllä osaa neuvoa, mitä voisit tehdä tilanteessa mutta on niin sydäntä lämmittävää, kun jollain on ystävä, joka välittää niin paljon, että haluaa auttaa äksyilystäkin huolimatta. Useimmat kääntävät tuossa vaiheessa kylmästi selkänsä ikään kuin masennus ym. eivät koskaan saisi oireilla muuta kuin hyvänä käytöksenä (melkoinen paradoksi).

Uskon ja toivon, että ärtyilystään huolimatta ystäväsi osaa arvostaa vaivannäköäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ajatus, että yrittäisit piristää kaveriasi. Mutta huonoa käytöstä ei kannata palkita hyvällä, vaikka kaveri olisi kuinka sairas tahansa.

Niin... mutta luulen, että jos rupean odottamaan hyvää käytöstä, niin saan odottaa sitä aika kauan. Vuoden jo jatkunut tuollainen äksyily.

Ap

No pitää osata erottaa pitkäaikaine masennus, ja muu huonotuulisuus.

Voi olla että kaverisi on vain kyllästynyt sinuun.  Tai sinä ärsytät häntä jotenkin, joten hän sen takia äksyilee sinulle.

Se että ihminen on masentunut näkyy väkisinkin jossain vaiheessa päälle päin, muutoinkin kuin äksyilemällä.

Mitäs jos antaisit välienne tuulettua jonkin aikaa.  Siten että et itse ota yhteyksiä ja kattelet ja odotat, miten kaverisi siihen suhtautuu.

On niinkin, että joskus kavereita  pidetän itsestäänselvyyksinä, ja oletetaan että kaveri sietää kaikenlaista ja että kaverille voi sanoa mitä vaan ja miten vaan, eikä kaveri loukkaannu.

Ja yleensä masentunut voi olla ärtynyt, mutta ei hän jaksa hirveästi vinoilla eikä alistaa tms.

Paras masentuneen apu on sanoa: " Kyllä sinä tuosta selviät." Se tarkoittaa, että ainakin yksi uskoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ajatus, että yrittäisit piristää kaveriasi. Mutta huonoa käytöstä ei kannata palkita hyvällä, vaikka kaveri olisi kuinka sairas tahansa.

Niin... mutta luulen, että jos rupean odottamaan hyvää käytöstä, niin saan odottaa sitä aika kauan. Vuoden jo jatkunut tuollainen äksyily.

Ap

Oletko ottanut kaverisi kanssa puheeksi, mistä hänen muuttunut käytös johtuu? Huomaako hän edes itse omaa äksyilyään, pyytääkö esim. koskaan anteeksi jälkikäteen?

Masentunutta voi olla vaikea piristää koska kyse on hoitoa vaativasta sairaudesta. Mutta hienoa ettet ole hylännyt kaveriasi ainakaan vielä, kaikesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ajatus, että yrittäisit piristää kaveriasi. Mutta huonoa käytöstä ei kannata palkita hyvällä, vaikka kaveri olisi kuinka sairas tahansa.

Niin... mutta luulen, että jos rupean odottamaan hyvää käytöstä, niin saan odottaa sitä aika kauan. Vuoden jo jatkunut tuollainen äksyily.

Ap

No pitää osata erottaa pitkäaikaine masennus, ja muu huonotuulisuus.

Voi olla että kaverisi on vain kyllästynyt sinuun.  Tai sinä ärsytät häntä jotenkin, joten hän sen takia äksyilee sinulle.

Se että ihminen on masentunut näkyy väkisinkin jossain vaiheessa päälle päin, muutoinkin kuin äksyilemällä.

Mitäs jos antaisit välienne tuulettua jonkin aikaa.  Siten että et itse ota yhteyksiä ja kattelet ja odotat, miten kaverisi siihen suhtautuu.

On niinkin, että joskus kavereita  pidetän itsestäänselvyyksinä, ja oletetaan että kaveri sietää kaikenlaista ja että kaverille voi sanoa mitä vaan ja miten vaan, eikä kaveri loukkaannu.

Ja yleensä masentunut voi olla ärtynyt, mutta ei hän jaksa hirveästi vinoilla eikä alistaa tms.

Minusta tuntuu, että olen näin korona-aikana antanut välien tuulettua liikaakin. Olemme kyllä soitelleet, mutta emme tavanneet melkein ollenkaan, kun kaveri kuuluu riskiryhmään. Jos koronaa ei olisi ollut ja olisimme tapailleet normaalisti, niin tuskin hän nyt olisi noin äreä, ainakin minusta tuntuu siltä. Arvelen, että kaveri ehkä tuntee itsensä jotenkin laiminlyödyksi, vaikka ei itsekään ole halunnut tavata koronan takia. Voihan se olla joku alitajuinen tunne, joka ei ole mitenkään rationaalinen. Lisäksi minulla on ollut tänä aikana paljon muuta ajateltavaa ja ehkä kaveri ei ole tuntenut saavansa tarpeeksi huomiota. Tämä on kylläkin vain arvailua. Kaverilta jos kysyy, niin hän väittää ettei mikään ole vialla, minä vain olen niin tyhmä ja lapsellinen yms.

Ap

Mun mielestä ap toi sun tulkinta tilanteesta kuulostaa ihan hyvältä. Ystäväsi on pahastunut, kun tuntee itsensä laiminlyödyksi mutta ei tunnusta sitä ääneen ja ehkä ei tunnusta sitä edes itselleen, koska sellaista tarvitsevuutta on niin vaikea ja vähän kiusallistakin myöntää.

Masentuminen on eri asia kuin äksyily. Ei masentuneet toisille äksyile, masentuneet ovat lähinnä itsesäälissä rypeviä ihmisiä.

Miksi ihmiset äksyilee toisille? Olisiko taustalla jotain muuta?

Älä ota lokaa niskaan turhaan. Ota asia suoraan rohkeasti esille kahden kesken. Sano, että tuo äksyily ärsyttää ja kysy onko hän masentunut. Jos hän silti äksyilee, on parasta jättää kaveruus siihen. Näin on parasta oman itsetuntosi ja mielenterveytesi kannalta.

Älä ota äksyilyä itseesi, äläkä jää sitä äksyilyä katselemaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ajatus, että yrittäisit piristää kaveriasi. Mutta huonoa käytöstä ei kannata palkita hyvällä, vaikka kaveri olisi kuinka sairas tahansa.

Niin... mutta luulen, että jos rupean odottamaan hyvää käytöstä, niin saan odottaa sitä aika kauan. Vuoden jo jatkunut tuollainen äksyily.

Ap

No pitää osata erottaa pitkäaikaine masennus, ja muu huonotuulisuus.

Voi olla että kaverisi on vain kyllästynyt sinuun.  Tai sinä ärsytät häntä jotenkin, joten hän sen takia äksyilee sinulle.

Se että ihminen on masentunut näkyy väkisinkin jossain vaiheessa päälle päin, muutoinkin kuin äksyilemällä.

Mitäs jos antaisit välienne tuulettua jonkin aikaa.  Siten että et itse ota yhteyksiä ja kattelet ja odotat, miten kaverisi siihen suhtautuu.

On niinkin, että joskus kavereita  pidetän itsestäänselvyyksinä, ja oletetaan että kaveri sietää kaikenlaista ja että kaverille voi sanoa mitä vaan ja miten vaan, eikä kaveri loukkaannu.

Ja yleensä masentunut voi olla ärtynyt, mutta ei hän jaksa hirveästi vinoilla eikä alistaa tms.

Minusta tuntuu, että olen näin korona-aikana antanut välien tuulettua liikaakin. Olemme kyllä soitelleet, mutta emme tavanneet melkein ollenkaan, kun kaveri kuuluu riskiryhmään. Jos koronaa ei olisi ollut ja olisimme tapailleet normaalisti, niin tuskin hän nyt olisi noin äreä, ainakin minusta tuntuu siltä. Arvelen, että kaveri ehkä tuntee itsensä jotenkin laiminlyödyksi, vaikka ei itsekään ole halunnut tavata koronan takia. Voihan se olla joku alitajuinen tunne, joka ei ole mitenkään rationaalinen. Lisäksi minulla on ollut tänä aikana paljon muuta ajateltavaa ja ehkä kaveri ei ole tuntenut saavansa tarpeeksi huomiota. Tämä on kylläkin vain arvailua. Kaverilta jos kysyy, niin hän väittää ettei mikään ole vialla, minä vain olen niin tyhmä ja lapsellinen yms.

Ap

Ei kunnon kaverit hauku toisiaan tyhmäksi, muuten sellaiset kaverit ovat "kavereita".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ajatus, että yrittäisit piristää kaveriasi. Mutta huonoa käytöstä ei kannata palkita hyvällä, vaikka kaveri olisi kuinka sairas tahansa.

Niin... mutta luulen, että jos rupean odottamaan hyvää käytöstä, niin saan odottaa sitä aika kauan. Vuoden jo jatkunut tuollainen äksyily.

Ap

Voit puhua äksyilystä, voit kertoa omista fiiliksistäsi, mutta älä kiristä ystävyyden lopettamisella. Pidä toki omat rajasi, mutta yritä jaksaa jos kaveri on vähänkään hyvä kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ajatus, että yrittäisit piristää kaveriasi. Mutta huonoa käytöstä ei kannata palkita hyvällä, vaikka kaveri olisi kuinka sairas tahansa.

Se on vaan tosi asia, että masentuneet ihmiset ovat ärtyneitä, ajatusmaailma on kielteinen ja mikään ei anna ilon eikä hyvin mielen tunnetta.

Masennus sairaus, siinä missa muutkin sairaudet, kuten korona, tai jokin muu tulehdus tai jokin muu krooninen sairaus.

On helppo heittää hetulaa, kuten komentoija tekee, eli soittaa suutaan ja arvostella ihmisiä pahoiksi ja ilkeiksi,  jos itse on aina saanut olla terve ja hyväkuntoinen.

On helppo olla terveenä, iloinen, ystävällinen, hyväntuulinen, ja vaikka mitä, kun mikään ei silloin estä elämästä ja toimimasta täysillä ja juuri niinkuin haluaa ja pystyy.

Minä en vaikeasti masentuneena tuntenut ärsytystä, olin vain turta. En oikeastaan tuntenut kuin pohjatonta väsymystä. Enkä äksyillyt kenellekään koska en tavannut ketään vaan nimenomaan vältin kaikkia sosiaalisia kontakteja - ihan jo siitäkin syystä etten olisi jaksanut kantaa enää omaisten huolta ja kyselyitä miten voin, kun vaikeaa oli itsekään ymmärtää miten kokonaisvaltaisesti masennus pahimmillaan "invalidisoi". En myöskään olisi koskaan syyttänyt omasta olostani ketään muuta hänelle äksyilemällä. Ei lyödä ihmisiä samaan nippuun, jooko?

Vierailija kirjoitti:

Masentuminen on eri asia kuin äksyily. Ei masentuneet toisille äksyile, masentuneet ovat lähinnä itsesäälissä rypeviä ihmisiä.

Miksi ihmiset äksyilee toisille? Olisiko taustalla jotain muuta?

Älä ota lokaa niskaan turhaan. Ota asia suoraan rohkeasti esille kahden kesken. Sano, että tuo äksyily ärsyttää ja kysy onko hän masentunut. Jos hän silti äksyilee, on parasta jättää kaveruus siihen. Näin on parasta oman itsetuntosi ja mielenterveytesi kannalta.

Älä ota äksyilyä itseesi, äläkä jää sitä äksyilyä katselemaan!

Masennus voi oireilla useilla eri tavoilla.